Aprillipäivän geokätkö – päivän jatkokertomus

Hyvää aprillihuomenta! Tänään täällä blogissa onkin erityinen jatkokertomus. Aloitin erityisen aprillipilan valmistelun jo eilen ja täytyy myöntää, että mitään aivan näin suuritöistä en ole koskaan ennen aprillipäiväksi tehnyt. Kyse on erityisestä aprilligeokätköstä, joka tulee erityisesti ahkeran geoapurin eli 8-vuotiaan poikani aprillaamiseksi. Isompi poikakin on kohteena, jos se onnistuu, mutta siitä ei ole ihan takeita.

Osa 1, aamulla:

Eilen illalla otin vanhan Multitabs purkin sekä akryylivärit ja maalasin purkin mahdollisimman metsäisen väriseksi. No niin metsäisen kuin nyt värisokea pystyy metsäiseksi määrittelemään. :D

Olen jo pitkään miettinyt, että akryylivärit voisivat olla loistava ratkaisu geokätkön säilytysrasian virittämiseen. Ne tarttuvat todella hyvin melkein mihin vaan materiaaliin ja hyvin tarttuivat muoviinkin.

Illan mittaan maalasin purkin yltä ja alta, joten siitä tuli ensimmäinen geokätkörasiani, jonka käytän tietysti tänään hyväkseni, mutta siitä todennäköisesti jonain kauniina päivänä tulee vielä aito geokätkö.

Lokikirjan sijaan tein purkkiin aprillilapun. :)

Onkohan tuo liian ilkeää? En usko, kun geokätkön etsiminen on niin hauskaa ja tämä kyseinen geokätkö menee pienen polkupyöräilyn päähän meidän kodista. Itse vien sen pian Doriksen kanssa kävellen.

Niin oikeasti geokätkön sisällä olisi lokipaperi, johon saa laittaa nimensä. Hmmm. Ehkä sittenkin vaihdan sinne oikean lokipaperin ja pienen kynänpätkän. Kynä sinne tosiaan kuuluu ja mukana voisi olla silica pussi ja se lokipaperi muuten pienessä minigrip pussissa. Minigripiä minulla ei nyt ole tähän hätään, mutta kyllä tämä kätkö päivän säilyy kunnossa, uskotaan niin. Silica pussikin minulta jo löytyy, joten voisin tietysti hienostella. :)

Osa 2, kätkön vieminen paikalleen:

Upean mahtava aurinkoinen aamu oli aivan täydellinen hetki lähteä tutkailemaan geokätkölle paikka ja voi mikä paikka sille löytyikään! Aivan selkeästi siinä on oikeastikin ihka ensimmäinen geokätköni, mutta poika saakoon olla FTF aprillipilan ansiosta, joskaan ei nyt sitten aivan virallisesti.

Niin liian hyvän paikan löytymisen takia en voi nyt ottaakaan kuvia ihan siitä itse kätköstä. Se pilaisi pidemmälle vievän suunnitelman. :)

Fiksasin muuten sitten kuitenkin geokätkön sisällön aivan oikeaksi eli siellä on minigrip pussissa lokipaperi ja silicapussi. Kätkössä on myös geokoiran ystävällisesti valmiiksi pätkimä lyijykynä. :D

Osa 3, aprillaus vähän ennen kahtatoista:

“Arttu, hitsi, täällä on premium jäsenille ihan uusi kätkö Tervajoella ja se on just julkaistu. Minä en saa sitä CacheMe:lla näkyviin, kun se ei näy kaikille ja jostain syystä puhelin ei sitä mulle näytä, mutta tällä vanhemmalla geökätköilyohjelmalla nuo koordinaatit saa näkyviin ja se kätkö ei ole kun vähän yli puolen kilsan päässä. Mennäänkö äkkiä kattomaan?!”

Ja koskaan ei ole aprillijekutus saanut niin suurta vauhtia keneenkään!

Hetkessä pojalla oli pihavaatteet päällä ja odotti jo pihassa pyörän päällä, kun minä vielä laitoin lihaa uniin. Kiire oli valtava ja voi että miten tylsää oli, kun piti vähän odottaa.

Minä “olin kartasta katsonut” mihin suuntaan piti lähteä eli loppujen lopuksi kätkölle oli matkaa vähän reilu 700 m ja pojan perässä pysyäkseen sai pistellä ihan kummasti töppöstä toisen eteen. Lähdin kävellen, niin geokoira Doriskin pääsi – uudestaan – kätkölle.

Matka sen kun lyheni ja risteysalue häämötti edessä. Jo kauempaa poika päätteli yhden mahdollisen piilon ja kävi sen katsomassa, vaikka paikannus ei ihan kohdalle vielä osunutkaan. Sitten päästiin lähelle ja ihan metrin tuntumaan ja kyllähän sitä vähän piti etsiä, mutta sieltä löytyi. :)

Hiukan modifioitu lokipaperi antoi heti ymmärtää, että nyt oli kyse ensimmäisestä löydöstä. :) Ja voi sitä riemua. Siinä hetki hihkuttiin ja sitten minä huomasin, että purkissa oli vielä toinenkin paperi. “Tämä on geokätkö… ja vielä ne aprillit paperin toisella puolella”. :)

“Maailman paras aprillipila!”, Arttu lopulta nauroi ihan kippurassa. Me naurettiin ja käkätettiin ja olipa hauskaa. Oli siellä purkissa palkintokin, että ei se löytö turha ollut millään tavalla. Ällistyttävintä pojan mielestä oli vaan se, että äitihän sen koko kätkön teki ja jopa purkkia myöten.

Olipa hauskaa. :) Ja tulipa yllättävän paljon aprilliliikuntaa yhdelle aamupäivälle. :)

Did you like this? Share it:

6 Responses to “Aprillipäivän geokätkö – päivän jatkokertomus”

  1. anna says:

    pitäähän aprillipäivänä vähän aina jekuttaa :D aurinkoista päivää :)

  2. Outi says:

    Kyllä jekutusta tarvitaan ja ihanan aurinkoinen päivä tämä onkin! :)

  3. Ammi says:

    Hienoa, että pila onnistui noin hienosti ja että pilan kohde otti sen noin loistavasti :)
    En voi olla kertomatta tarinaa, kun enoni päätti juksata poikiaan (silloin ala-asteikäisiä). Pojat olivat toivoneet joululahjaksi kännyköitä ja eno oli semmoiset ostanut (tapahtui muuten aikana, kun kännykkä ala-asteikäisellä ei vielä ollut niin itsestäänselvyys). Mutta eno oli vähän ilkeä ja vaihtoi puhelinpaketteihin deodorantit. Kun sitten koitti lahjojen avaamisen aika, pojat tietty heti poimivat kuusen alta ne kännykkäpaketin näköiset paketit ja voi mikä riemu oli syntynyt, kun kännykkäpaketti oli sieltä paljastunut. Ja mikä pettymys, kun kännykän tilalla olikin dödö. Nuorempi ei tainnut leppyä koko iltana, ei edes siinä vaiheessa, kun oikeasti sitten sai sen puhelimensa :D
    Missä teidän lumet muuten on?!!? Jus tänään otin kuvan kotipihasta ja näyttää “hieman” eriltä kuin tuo pelto tuossa sun kuvassa.

  4. Outi says:

    Meidän lumet on melkein hävinneet. Eipä paljon ole enää kun metsänreunoilla ja ihan meidän pihassa. Piha ei sula pitkään aikaan.
    Ja juu, kyllä minäkin mietin oikeasti, että miten poika juksauksen ottaa. Tässä olisi voinut käydä huonosti, mutta ei nyt, kun Arttu itse asiassa sai testata aivan ensimmäisenä ihan oikean geokätkön. Tottakai yritin sen aprillaushetkenkin tehdä niin, että ei tulisi traumoja. :)
    Onneksi me muutenkin pidetään hauskaa geokätköillä, niin tämäkin sujui aivan ratki riemukkaasti. :D
    Hurja tuo dödö huijaus. Siitä tulee mieleen meidän isomman pojan ja vuotta vanhemman serkkunsa joululahja, joka oli Hello Kitty palapelit. ;) Tosin, kun ne oli koottu, niin takaa löytyi rahakoodeja xboxille serkulla ja omalla pojalla pleikkarille. Serkkupoika vaan ei millään meinannut leppyä. Minkähän takia?

  5. Titta says:

    Oi, miten mahtava aprillipila! :D

  6. Outi says:

    Onnistui se kyllä yllättävän hyvin ja on naurettu asialle aina vaan. :D
    Nyt auton keula kohti Pietarsaarta…

Leave a Reply

See also: