Selkä piti pintansa pitkään ja nyt on taas kahvakuulien vuoro

Yllättävän pitkään minun selkäni antoi kuulua itsestään ja aina vasemmalta puolelta tietystä kohdasta juuri vyötärön paikkeilta. Aina välillä se on tuntunut paremmalta ja sitten taas uudestaan. Kaikkein ikävintä siinä on ollut, että se on hankaloittanut eniten kahvakuulan nostamista. Mikä tragedia… No omassa mielessä tragedia, koska jos joku paikka kipeytyy, niin ainakin omat konstit sen paranteluun on aika vähäiset. Lepo lienee melkein ainut asia varovaisen venyttelyn lisäksi.

Jännästi joku tuollainen asia pysyy myös pääkopassa. Olen sitä mieltä, että kun tietää selästä tuntuvan tietystä kohdasta, niin sitten sitä helposti jännittää ja tekeekin asiat ehkä väärin ja sehän vaan pahentaa kierrettä.

Onneksi on niin monet tavat liikkua ja jos joku juttu ei onnistu -kuinka rakas tahansa- niin sitten pitää vaan tehdä jotain toista. Oli kerta kaikkiaan mahtava vetäistä tiistaina Kilometrikisan alkuun 35 km polkupyörälenkki ja patikoida vielä Doriksen kanssa merkityllä ulkoilupolulla geokätköjen perässä suurin piirtein kahdeksan kilometria. Se on ollut paras liikuntapäivä tällä viikolla, vaikka ihan paikallani en ole sitten ollutkaan kuin eilisen illan.

Niin ja polkupyöräily nyt aivan uudessa asennossa tuntuu muuten tekevän selälle hyvää. Yllättävän nopeasti se uusi matalampi asento on alkanut tuntua luontevalta. Ensimmäisellä pitkällä lenkillä tietysti oli vaikeuksia, mutta sen jälkeen homma on toiminut hienosti.

Mutta mutta, kyllä minä nyt kaipaan niin kipeästi kuulieni kimppuun, että ei ole tottakaan. Saa nähdä ehtiikö siihen vielä tänä iltana, kun tullaan Tampereen reissulta. Siellä on tarkoitus nähdä vähän poikien mieleistä actionia. :)

Did you like this? Share it:

2 Responses to “Selkä piti pintansa pitkään ja nyt on taas kahvakuulien vuoro”

  1. pia says:

    Kipuilu on ärsyttävää ja kokemuksesta voin sanoa, että kannattaa mennä ajoissa lääkäriin.

    Itse kuvittelin viime syksystä lähtien potevani
    “vain” kireitä lonkankoukistajalihaksia, joita särki niin paljon, että välillä nukkumisestakaan ei meinannut tulla mitään, saati sitten mistään liikkumisesta. Pääsiäisen jälkeen menin vihdoin lääkäriin ja sain siellä kortisonipiikin (diagnoosi: limapussintulehdus), ja särky loppui kahdessa päivässä. Toissapäivänä tein ensimmäisen hölkkäkokeilun puoleen vuoteen.

  2. Outi says:

    Voi ei… Ihan aiheellisesti varoittelet, koska hitsi vieköön sitä on vaikea malttaa rauhottaa, jos jossain alkaa kolottaa. Ihminen ei ole kone ja jos olisikin, niin koneetkin kaipaa toisinaan huoltoa.
    Minä olen varovasti aloitellut niitä asioita mitkä selässä tuntuu ja se mistä se mitä todennäköisimmin lähti liikkeelle eli huono istumisasento on ollut tehotarkkailussa. Vaikka tekisi kuinka pitkän työpäivän, niin asento ei saa valahtaa vellipussiksi. Selkä suorana, tuoli hyvässä säädössä ja aina välillä vielä liikkeelle, vaikka olisi pitkäkin homma, joka vaatii pysymään paikallaan. Kyllä vaan pitää itsestään pitää huolta silloinkin kun ei liiku ja oikeastaan etenkin silloin.

Leave a Reply

See also: