Matka kohti syksyn LC kahvakuulakisoja ja sen yli

Tiukka ja äärimmäisen antoisa työkevät venyi paljon pidemmäksi kuin olin luullut ja vielä viimeinen hätkähdys tuli, että olisi tällä viikolla pitänyt yllättäen vielä lähteä työreissuun, mutta huh, siitä selvisi syksyyn pienellä säikähdyksellä ja nyt – on oikeasti kahvakuulan vuoro! :)

Jestas, että sormeni ovat syyhynneet pientä hissuttelua enemmän kuulien kahvaan. Nyt on enää tämä viikko kesäloman alkuun ja nyt tilanne on se, että tänään, ei ensi maanantaina. Nimittäin nyt alkaa matka erityistä tavoitetta kohti ja sen yli. Viime viikolla laitoin jo osallistumismerkinnän Tampereelle syksyn salikisoihin ja ne SM kisat ihan senioristi olisi myös mielessä. :) Pitääkin päivittää tulevien tapahtumien listaa.

Kyllähän minä liikkunut olen, en ole paikallaan pysynyt, eikä muuten pää olisi pysynyt kunnossa, jos en olisi liikkunut. Voisi sanoa, että pitkä kevät on ollut pk-kautta. Sen kauden eräänlainen päätös tuli juhannusaattona Kiimasen savulenkillä. Olin aika puolikuntoinen ja vähän kuumeisen oloinen koko juhannuksen jo torstaista lähtien, joten juoksematta se jäi, mutta kävellen oli ihan pakko päästä mukaan. Ei sitä voinut jättää väliin!

Doriskin pääsi kympille ja sai kunnon juhannuslenkin! Hiki tuli molemmille ja kuva on siis otettu lenkin jälkeen. Onneksi ei tullut yhtä paha olo kuin yhdelle osallistujista, joka sai lämpöhalvauksen. Hei muistetaan kuumina päivinä juoda ja ehkä ne vakkarilenkit kannattaa jättää illan viileyteen, eikö?

Viime kesä sujui aivan fantastisesti niin, että kuula nousi joka kolmas  tai jopa joka toinen päivä toisinaan. Samaa tahdon tulevalta heinä – elokuulta tiiviisti kuulannostoa ja lähinnä polkupyöräilyä sekä hölkkälenkkejä yhteen sovittaen. Jos ja kun jossain kesäreissussakin ollaan, niin kuulat kulkee mukana. :) Mitään isompaa ei onneksi ole sovittu, joten hyvältä tämä kesä näyttää jo nyt. :)

Did you like this? Share it:

Leave a Reply

See also: