Excursio Eterniitille ja Huopalyönnit uuteen uskoon

Eilen kokeilin elämäni ensimmäistä kertaa ratagolfin eterniittiratoja tai siis kävin kaikki Vaskiluodon eterniittiradat läpi. Suhtauduin eterniittiin varsin varauksellisesti, kun ne radat ei jotenkin näytä houkuttelevilta erikoisista esteistä huolimatta ja eihän siellä eterniitillä juuri koskaan kukaan edes pelaa.

Eterniittiratojen pinta on tosi sileä, radat lyhyitä ja sinne radan puolelle ei saa ollenkaan astua. Esteet on usein muovisia. Pallovalinnat on selvästi eterniitillä todella tärkeitä eli kokeilukierroksella niistä ei saanut juuri mitään ymmärrystä, mutta silti tuli selväksi, että eterniitillä lyödään tarkasti ja pallo on saatava kuppiin yhdellä tai kahdella lyönnillä.

Yllättävän vaikea oli löytää ensin lyöntikohtia ja asentoa, kun sinne radalle ei tosiaan saa astua. Minä olen niin lyhyt, että joissakin kohdissa joutuu tekemään kompromisseja. Aika nopeasti siihen silti pääsi jyvälle ja kierrokselta jäi erityisesti mieleen pari asiaa kaksi estettä: Tasanne ja labyrintti. Tasanne varsinkin vaikutti ensin radasta, jonne palloa ei voi saada sellaiselle “hyllylle”. Pahus kun en ottanut kuvaa, täytyy paikata se jossain vaiheessa. Mutta siis tasannekaan ei loppujen lopuksi ollut kovin paha vaan erittäin ok.

Niin niistä parista muusta asiasta jäi mieleen erityisesti se, että suora lyönti on erityisen tärkeää osata ja siksi aloin melkein nauttia niistä radoista loppua kohti. :)

Miksi sinne eterniitille sitten menin, kun ei oikein kiinnostanut? Talvi tekee jossain vaiheessa tuloaan ja jos silloin joskus haluaa päästä pelaamaan, niin eterniittiä löytyy ainakin Tampereelta pelattavaksi.

Mutta sitten huovalle. :) Huoparatoja minä tämän syksyn olen pelannut pientä neljän kerran betonille poikkeamista lukuunottamatta.

Jännä homma, miten lämpimällä ja kuivalla kelillä pystyn jo tosi hienoihin suorituksiin huovalla ja Vaskiluodossa ennätykseni on nyt 45 lyönnillä huovat läpi. Kostealla ja kylmällä taas tulos jää helposti aika kauas tuosta, koska palloa on lyötävä aika paljon kovempaa ja se mitä ehdin oppia kuivasta kelistä ei täysin enää päde. Tai siis omat taidot ei päde! Hauskaa se on silti ja huomaan miten olen kehittynyt aika paljon.

Eilen oli aika kokeilla eri palloja ja loppujen lopuksi aivan erilaisia tapoja lyödä eri ratoja. Monellekohan radalle tuli joku muutos lyöntitapaan… Näin jälkikäteen muistellen 7 rataa 18:sta koki jonkinlaisen muutoksen joko pallovaihdoksena tai hieman eri kohdasta tai täysin eri tavalla lyömisenä!

Aika yllättävää on, että kun aluki tarvitsin kirjalliset “nuotit” muistaakseni edes jotenkuten miten ja millä pallolla mikäkin rata lyötiin, niin nyt muistan nuo muutoksetkin jo mielikuvina päässäni.

Hitsi minä olen jo kovassa  koukussa ratagolfiin. ;)

Kantapään oppina muuten tiistailta voin kertoa, että minigolf kisoja edeltävänä päivänä ei voi tehdä kyykkyjä ja kovin fyysistä treeniä. Jep, nämä asiat on opittava kantapään kautta ja osattava jaksottaa hyvin. Silloin ne palvelee toisiaan kerta kaikkiaan mainiosti. Monipuolisuutta ja täysin erilaisia juttujahan minä täällä blogissa jossain vaiheessa kaipasin ja nykyinen yhdistelmä kaikkea pistää väkisin hymyilemään. :)

Did you like this? Share it:

Leave a Reply

See also: