Ikäkriisi – nytkö se iski?

Minä en tiedä minkä ikäiseksi tunnen itseni, kun henkisesti tai siis psyykkisesti, ammatillisesti, muiden silmissä, omissa silmissäni, vanhempieni silmissä, lasteni mielestä,… vastaus taitaa olla aivan erilainen. Mikä lienee totuus, kun vuodet sanoo yhtä ja jokainen muu näkökulma aivan omaansa. Niin ja eri näkökulmistakin tunnearvio heilahtelee melkoisella skaalalla.

Oletteko huomanneet samanlaista ongelmaa itsellä?

Omakuva on sitten metka asia. :)

ikäkriisi kuvassa :)

Did you like this? Share it:

4 Responses to “Ikäkriisi – nytkö se iski?”

  1. M says:

    Noilla kasvoilla on turha pelätä orastavaa kolmenkympin kriisiä :)

  2. Outi says:

    Just joo :D mutta kiitos kai. Kolmekymppisenä vaan tuskin olisin vakavasti otettava joissakin asioissa, enkä sitä aikakautta myöskään haikaile.
    edit: Vaikka tosiaan, monesti nykyään tunnen itseni kolmekymppistäkin nuoremmaksi. Kauhean kaksijakoista. :)

  3. Ammi says:

    Tiedän olevani 35 (vaikka viime viikolla tyynesti vastasin johonkin kyselyyn 30 ja ihmettelin sitten hetken, että mistä se tuli :D ). Toisaalta tunnen itseni nuoreksi, mutta yliopistolla lukiosta vasta valmistuneiden joukossa koen olevani “aikuinen”. Mutta se mun täytyy sanoa, että sen jälkeen kun täytin jotain 26-28 oon aina ollu tyytyväinen just siihen sen hetkiseen ikääni. Tai ei ennen noitakaan vuosia iässä mitään vikaa sillä hetkellä ollu (tai no ehkä alaikäisenä toivoi olevansa täysi-ikäinen), mutta näin jälkeenpäin oon ymmärtänyt, että en ollu silloin niin tyytyväinen elämääni kuin nyt. Tuntuu, että kaikki paranee vaan mitä enemmän aikaa kuluu :) Kuinkahan pitkään tää tunne voi jatkua??!

  4. Outi says:

    Hei tuo on muuten tosi hyvä kysymys. Minä uskon, että se voi jatkua “ikuisesti”, jos hyvin käy ja minulla on ihan samanlainen olotila, että iän karttuminen parantaa elämää, mutta aina niin ei ollut.
    Silloin ennen tämän blogin aloittamista minä olin välillä niin väsynyt että en jaksanut enää ollenkaan ja mitään. Oli kyllä onnellisia asioita ympärillä, mutta en ymmärtänyt, että miten tätä elämää voi jaksaa aina vaan eteenpäin. Se oli ihana kamalaa…
    Mutta onneksi nykyisin on toisin ja siitä osaa olla kiitollinen. :)

Leave a Reply

See also: