Ratagolf foorumin häirikkö

Olen kysellyt siellä ratagolf mailan lyhentämistä, koska mennä kilpailuihin, miettinyt kierrelyönnin opettelua ja tänään taas, vaikka miten lupasin itselleni, että en tee sitä – kirjoitin ratagolf foorumille. Tunnen itseni häiriköksi, koska siellä ei kirjoittele aloittelijat vaan vuosikausia pelanneet olivat sitten nuorempia tai vanhempia kuin minä.

Tänään olen menossa Vöyrille Lotlaxiin treenailemaan, joten minigolf on mielessä heti aamusta, enkä osaa pitää suutani kiinni, vaikka pyhästi itselleni lupasin, etten hölise enää ainakaan tällä viikolla tänne yhtään mitään…

Mietin miten monta asiaa on opittavaksi. Vauhti on varmasti minulle itselleni se kaikkein vaikein. Vaskiluodon huovilla se on ollut se eniten nöyryyttä tuottava toteaminen. Ei siinä auta pallon vaihdot tai mitkään muut ulkoiset tekijät kovin pitkälle, jos haluaa saada pallon tipahtamaan juuri oikeaan koloon pudotusradalla. No se nyt esimerkkinä, koska se on yksinkertaisesti vaikea vauhtirata.

Osuin tuolla ihan muualla harjoittelu viestiketjuun ja siellä puhuttiin toki ihan eri tason harjoittelusta, mutta näin:
“erilaisien lyöntien harjoittelua kuten: vauhtiharjoittelua (tiettyyn kohtaan pysäyttäminen, vallista ja ilman), itsensä ylittämistä (20 palloa portista läpi putkeen) jne. Tälläinen itsensä ylittäminen parantaa itseluottamusta, joka on ehdottomasti tärkeintä. Ratagolfissa ei ole opettajia, joten on varaa vielä keksiä erilaisia harjoitusmuotoja, tai lainata näitä muista taitolajeista.”

Aloittelijalla on kiire päästä pelaamaan jokaista rataa joka kerta, koska aikaa on rajallisesti, mutta kyllä minä olen tähän mennessä suurimman harppaukseni ottanut vauhdin suhteen, kun aiemmin mainitussa pudotusradassa yritin osua radalle tiettyyn kohtaan laitettuun kännykkään (en keksinyt tätä itse, en hajottanut puhelinta, se pelko toimi, koska vauhti hiljeni). Miksi se onkin niin paljon helpompaa lyödä liian lujaa kuin liian hiljaa? Luulisi olevan toisin päin tai varmasti jollakin on niin.

Kun aikaa on aina rajallisesti, niin takuulla sitä edistyisi enemmän, jos kerrallaan keskittyisi rataan tai pariin. Ainakin silloin saa toistoja ja tulee sellainen tunne, että “minä tiedän miten tämä rata lyödään”. Ilman tuota tunnetta ainakin minä huiskin ihan mihin sattuu ja näkihän sen Raholassakin, kun muutamassa radassa ei tuntunut olevan mitään johdonmukaisuutta.

Koittakaa kestää, mietin niitä näitä ääneen ja täällä oletettavasti aina kuulee ajatuksen ja toisenkin pidemmälle. :)

Ratagolf foorumin häirikkö on puhunut, ugh. Otin tämän vaan tännekin talteen, että tulen muistaneeksi asian jos toisenkin…

Did you like this? Share it:

Leave a Reply

See also: