Treenijoulukalenterin 11 luukku Ammi

Moi! Olen Ammi, liikkumisesta innostunut 35-vuotias oululainen. Olin äärimmäisen yllättynyt ja todella otettu, kun Outi pyysi minua yhdeksi luukuksi tähän treenijoulukalenteriin. Outi toivoi minun kertovan esimerkiksi jonkin ”polkupyöräilijän vinkin tai vaikka jotain siitä, että pystyykö talvella lähtemään polkupyörälenkille”. Tunnen olevani täällä kalenterissa todella kovassa seurassa, mutta lupasin kuitenkin kertoa ”tavallisen tallaajan tarinan” siitä, miten minusta tuli innokas pyöräilijä ja mitkä ovat keinoni selvitä talvesta. :)

Pyöräilykypärä päähän ja menoksi :)

Olen tosiaankin nykyään innokas pyöräilijä, töihin (6 km) ja salille (10 km) kuljen kaikista mieluiten pyörällä. ”Pyöräillen olisit jo perillä” on useinkin mielessä pyörinyt ajatus, jos jostain syystä olen joutunut autolla liikkeelle lähtemään ja ruuhkaankin vielä kaiken lisäksi sattunut juuttumaan. Lisäksi keväästä syksyyn teen pitempiä lenkkejä cyclocrossillani. Aina tilanne ei kuitenkaan ole ollut näin. Nuorempana liikuin aika epäsäännöllisesti. Salijäsenyyden paikalliselta kuntosalilta hankin viisi vuotta sitten ja sen myötä pyöräilykin tuli kuvioihin pikkuhiljaa. Aluksi kyllä julistin, että en minä nyt sentään niin hullu ole, että salillekin pyöräilisin. En ollenkaan muista miksi kerran kuitenkin päätin sinnekin pyöräillä, autokin muistaakseni olisi ollut pihassa. Sen kerran jälkeen totesin, että eipä pyöräily ennen ja jälkeen jumpan (tai vaikka kahden) niin kamalaa olekaan ja auto sai jäädä useamminkin katokseen. Jossain vaiheessa laskeskelin pyöräileväni n. 100 km viikossa ihan pelkkää hyötypyöräilyä. Lisämotivaatiota sain käännettyäni tuon pyöräilyyn käytetyksi ajaksi, tarkoittihan se semmoista viittä tuntia liikuntaa kaiken muun viikottaisen liikunnan lisäksi! Ja melkein huomaamatta! Ostin paremman pyörän ja siihen nastarenkaat, kun en malttanut lopettaa pyöräilyä vielä talven tultuakaan. Jossain vaiheessa ajatus vieläkin paremmasta pyörästä alkoi tunkeutua ajatuksiin ja vuoden harkinta-ajan jälkeen ostin cyclocrossini. Viime vuonna pyöräilykilometrejä kertyi lähes 6000. Väliaikaisesti muuttuneen elämäntilanteen vuoksi jään tänä vuonna aika kauas noista lukemista, vaikka cyclocrossilla jokunen 100 km lenkkikin tuli kesällä tehtyä.

Joulukalenterin luukusta tänään paljastuu tietysti talvipyöräily, pyörälenkki tai vaikka reissu lähikioskille. :) Talvella voi todellakin lähteä pyörälenkille ja sopivia varusteita kyllä löytyy alan liikkeistä. Mutta koska toivoisin yhä useamman innostuvan pyöräilystä myös talvella, listaan tässä omat keinoni selvitä talvisesta hyötypyöräilystä, ihan normaalivarustuksella.

- Kypärä ja hämärällä&pimeässä pyöräillessä myös valo ja riittävästi heijastimia.

- Hyvä pyörä. Enkä nyt tarkoita mitään tuhansien eurojen maastopyörää, vaan pyörää, jolla on hyvä pyöräillä. Minun hyvä talvipyöräni on nelisen vuotta vanha 7-vaihteinen Helkama Kaunotar. Tällä hetkellä tosin ajelen 90-luvun loppupuolelta olevalla Tunturilla, jonka vauhti lumisella tiellä meinaa hyytyä alamäessäkin. Se ei ole hyvä pyörä. Kyllä pyöräilyn pitää kuitenkin olla mukavaa!

- Nastarenkaat. Ei pakolliset normaalilla talvikelillä, mutta lisäävät kyllä turvallisuuden tunnetta. Eivät estä kaatumista peilijäällä, mutta tekevät pyöräilystä tuolla alustalla helpompaa kuin kävely! Oikeasti.

- Sopivasti vaatetta. Kun mittari painuu pakkaselle laitan minä jalkaani toppahousut, koska yleensä reidet ja pakarat jäätyvät aina ensin. Toinen vaihtoehto olisi käyttää kalsareiden lisäksi vielä toisia polvimittaisia housuja lämmittimenä. Minä vetaisen sellaiset jalkaani, kun pakkasta on lähempänä -15 °C. Säärystimet on myös hyvät, kun lahkeet tahtoo aina nousta polkiessa sen verran, että nilkkoihin tuulee. Takkina käytän aina kuoritakkia, en ikinä toppatakkia! Pyöräillessä kun yläkroppa puskee hikeä siitäkin huolimatta, että se ei tee juuri muuta kuin istua läsöttää paikallaan. Kuoritakin alla pidän pakkasen mukaan vaihtelevasti kerroksia ja toivon, että pyörä kestää kotiin asti… Vaatetta on sopivasti, kun lähtiessä pikkuisen viluttaa. Sormet ja varpaat on hankalat, kovemmilla pakkasilla niitä tahtoo aina jossain vaiheessa alkaa palella. Kokeilemalla löytyy itselle sopivimmat varusteet. Kovemmilla pakkasilla ja kylmässä tuulessa korvat ja posket pitää myös suojata. Tuubihuivi on kätevä, sen kun muistaa vetaista kaulaa lämmittämään oli ilma mikä tahansa, niin mukana on aina myös kypärälakki päivän mittaan muuttuneiden sääolosuhteiden varalle!

- Vaihtovaatteet. Työ- tai salimatkalla, jos en pysty kuivattamaan vaatteita tai ne eivät ehdi kuivua, on mukana aina kuiva aluskerrasto.

- Pakkasraja. Minulla se on aika pitkään ollut -15 °C, mutta olen kyllä kokeillut pyöräilyä -20 asteen pakkasessakin. Mitä enemmän pakkasta on, sitä jäykemmäksi pyörä muuttuu ja sitä ankeampaa hommasta tulee. Se on fakta. Ja kuten jo sanoin, minusta pyöräilyn pitää kuitenkin olla mukavaa. Tiedän kyllä ihmisiä, jotka pyöräilevät päivittäin töihin vaikka pakkasta olisi -30 °C. Pakkasraja onkin henkilökohtainen asia ja jos talvipyöräily ei ole ollenkaan tuttua, niin suosittelisin kokeilemaan ensimmäisiä lenkkejä -10 asteen pakkasessa tai sitä lauhemmassa.

- Oikea asenne. Sitäkin joskus tarvitaan.

Tulkoon lunta, pyörä kulkee sittenkin :)

Haluaisin toivottaa kaikille Outin blogin lukijoille oikein mukavaa joulun odotusta! Erityisesti tietysti Outille itselleen. Osittain sinun ansiostasi päätin kerran kokeilla Zumbaa. Toivottavasti minä saan sinut nyt kokeilemaan talvipyöräilyä. :)

************************************************************************

No ihan varmasti saat kokeilemaan talvipyöräilyä! Nastarenkaat minä kyllä tarvitsen, koska vähän tuo liukkaus arveluttaa, mutta kokeilen takuulla. :)

Ammi olet kyllä ollut mieletön inspiraatio pyöräilyn suhteen. Ilman sinua ei olisi Meridaa ja tuskinpa olisi takana botniapyöräilyjäkään, joita nyt on jo kertynyt kaksi. Kun minä olen lukenut ihanista pyöräilyistäsi kuvien kera blogistasi, niin siitä on herännyt pyöräilykipinä, joka kasvaa vaan. Enää ei ole kesää ilman pyöräilyä, mutta voisiko olla, että talvikin tulisi jollain lailla kuvioihin. Yllättävä ajatus! :) Vaikka toisaalta, pyöräileehän lapsetkin kouluun ja bussille läpi talven.

Hetkinen… Siis minun vanha maastopyöränihän voisi olla loistava talvipyörä. Siinä ei vaihteita oikein voi vaihdella, mutta täällä maasto on tasaistakin tasaisempaa ja ne renkaat on aika rouheat. Tai ehkäpä kiikutan vanhan pyöräni nyt huoltoon saamaan ensiapua ja uudet renkaat. Jos kesällä maastopyörä sai korvaajaksi cyclocrossin, niin talvesta maastopyörä voisi saada uuden elämän. Ammi, sinä todella olet inspiraatio!

On se jännä, miten moneen pieneen asiaan tarvitsee ulkopuolista apua, idean lähtökohdan. Itse ei vaan tule ajatelleeksi, vaikka ainekset olisi olemassa…

Did you like this? Share it:

6 Responses to “Treenijoulukalenterin 11 luukku Ammi”

  1. Ammi says:

    Kiitos Jaanaba! =) Täytyyhän jokaisessa joulukalenterissa yksi tonttukin olla :D ;)

  2. Outi says:

    Vai vielä tonttu. No onneksi pyöräilijätontun kypärässä on ripaus punaista. :)
    Minä olen siten joku koheltajatonttu, joka pääsee kokeilemaan kaikkea. :)
    Mutta siis kiitos hirmuisesti vielä tästä kalenterinluukusta. Talvipyöräily on varmaan melkein kaikille automaattinen “No way” juttu, mutta varmaan turhaan.

  3. Outi says:

    Tuo varpaiden ja sormien jäätyminen on varmaan hankalin juttu pyöräilypukeutumisessa. Kerrospukeutuminen on varmaan siinäkin pop?

  4. Ammi says:

    Kyllä minä laitan useampaa sukkaa ja lisähanskat, kun on kylmä. Vaan mulla on varpaat oikeasti tosi herkät paleltumaan ja se on kyllä ikävä homma. -20 pakkasilla huomasin, että työmatka vielä menee, mutta siinäkin alkoi jo loppumatkasta varpaat kylmetä. Jonkin verran pitemmästi ja olisi jo palellut.

  5. Outi says:

    Jotenkin tuntuis, että käsiin hanskat + rukkaset olisi houkutteleva ajatus.

Leave a Reply

See also: