Treenijoulukalenterin luukku 18 Päivikki Turunen, juoksu

Tavallisen tallaajan ryhtymisestä juoksentelijaksi kirjoittelee täällä Päivikki Turunen Ekstriimiä elämään -blogista.

Päivikki työnsä äärellä

Olen 45-vuotias neljän lapsen äiti Pohojanmaalta. Ensimmäinen poikanen on jo lentänyt pesästä. Olemme aina liikkuneet koko perheen voimalla. Kun lapset olivat pieniä, matkasimme kesäisin eri urheiluopistojen liikuntaleireille. Oikeastaan leirien innoittamana syntyi blogin nimi Ekstriimiä elämään: Leireillä kun pääsi kokeilemaan lajeja laidasta laitaan. Luonteeltani olen hiukan rämäpäinen, joten seinäkiipeilyt, laskeutumiset ym. kokeilut tuntuivat hienoilta elämyksiltä.

Hämmästyksekseni olen tähän ikään juossut kaksi maratonia; “Juoksu on tylsää”, ajattelin vielä kuusi vuotta sitten. Olin kuitenkin innokas hiihtäjä ja pyöräilijä. Mieheni oli hurahtanut juoksuun muutama vuosi aiemmin. Nelikymppiskeväänä hiihtokauden loputtua kaipasin jatkumoa hiihtolenkkien tuomaan hyvään oloon – lähdin mieheni kanssa hölkkäämään. Juoksin 10 kilometrin lenkin ja olin sen jälkeen niin kipeä, että seuraavina päivinä oli pakko lähteä verryttelemään kipeitä koipia… Niin alkoi juoksutaipaleeni. Varmaan kuulostaa oikein älykkäältä ;)

Pari vuotta juosta hipsuttelin samaa seitsämän kilometrin lenkkiä viikot ja viikonloppuina 10-11 km. Kunnes tuli aika kokeilla omaa “puolikasta” turvallisesti Pidisjärven ympäri (22 km) oman miehen maratontreenilenkkikaverina. Muistan, kuinka viimeisellä pitkällä suoralla tuntui, etten ikinä jaksa kotia asti. Niin vain juosten jatkettiin. Siitä syttyi kipinä ja haave virallisesta maratonpuolikkaasta (Finlandia 1/2maraton 2009).

Sanotaan, ettei matka tapa vaan se vauhti… Kun vauhtini ei koskaan ole ollut mitään hirmuista, niin hengissäkin on pysytty.

Maratonmatkan selvittämistä varten piti perustaa blogi. Jotenkin asian julkistaminen sai potkua haihatteluun ja ryhtiä treenaukseen. Ensimmäisen maratonin juoksin Helsingissä 2010, 27 asteen helteessä, hengissäselviytymistaktiikalla.

Vaikeaa lajissa on se, että nälkä kasvaa syödessä ja haluaa asettaa itselleen uusia aikatavoitteita, mikä tietää kovempaa treeniä. Kova treeni vaatisi jo tekniikkaosaamistakin, jos ei osaa juoksutekniikkaa, tulee vaivoja. Kun tulee vaivoja on hankala juosta.

Tämä vuosi on ollut elämässäni vaivojen ja vaikeuksien vuosi. Kun lähipiirissä sairastutaan vakavasti, on kovin vaikeaa kirjoitella päivänpaisteisia blogipäivityksiä. Elämänkirjoon kuuluvat ilot ja surut. Toiveikkaasti odotan uuttavuotta 2013. Hiihtokilometrien keräily tälle talvelle on aloitettu, tavoitteena tietenkin se tonni vähintään.

Onnellista joulun odotusta liikkumisen iloa ja intoa vuodelle 2013 toivottelen kaikille!

*************************************************************

Päivikki, sinä olet minun juoksuidolini. On ollut henkeäsalpaavaa seurata miten maratonkaan ei ole mahdottomuus. :)

Kyllä minäkin pieniä hölkkälenkkejä teen ja kausittain varsinkin, mutta jo 10 km ajatus on minulle aika kova. Yleensä se tulee tehtyä esimerkiksi kahvakuulatreenin jälkeen 5 km tai yksittäisenä 7 km. Ensi kesäksi (minun nelikymppiskevääni lähestyy) haluan ottaa tavoitteeksi, että 10 km hidas juoksulenkki eli hölkkä on luonnollinen juttu.

Hommasin muuten jo juoksukengät, joilla pärjää talvella. ;) Ne on tähän asti puuttuneet, mutta nyt puuttuu tekosyyt. Koiruus on aina valmiina, joten kaveriakan ei puutu ja inspiraatiota löytyy juoksevien blogiystävien avustuksella. :)

Ja ne sukset! Latu on valmiina “takapihan” pururadalla. Siitä olisi hyvä aloittaa. Ehkä tulossa onkin hiihtojoulu? SE olisi ensimmäinen laatuaan, kun minusta on kyse.

Did you like this? Share it:

2 Responses to “Treenijoulukalenterin luukku 18 Päivikki Turunen, juoksu”

  1. Päivikki says:

    Toinen toistamme tukien ja innostaen Outi. Nyt sinä kyllä olit se joka suuresti ilahdutit minua joulukalenterikutsullasi. Alkaa olla paukut jo melko vähissä tähän aikaan vuodesta… Vielä on juhlasali ilman koristeita ja muutamat korttimaalaukset on vielä toteuttamatta, mutta kunhan niistä selvitään, niin latu kutsuu.
    Lämmin kiitos ja iso hallaus päälle ;)

  2. Outi says:

    Kyllä minulla tuntui juuri joulukuun kynnyksellä, että mitenkähän sitä joulukuusta selviää. Väsymystä on vuoden loppua kohti väkisin ilmassa, mutta onneksi tuli tuo lumi. Siitäkin on hurjasti apua jaksamisessa näin lyhyinä pimeinä päivinä.
    Ja tämä treenikalenteri. :) Tämä on antanut niin paljon positiivista virtaa teidän eri tavoilla tuttujen ja inspiroivien ihmisten avustuksella. :)

Leave a Reply

See also: