Mikä se liikkumisen motivaattori lopulta on?

Totuus löytyy raudasta blogissa Marko kirjoittaa siitä, että onko näkyvät fyysiset syyt se syy liikkua vai onko sikspäkin tuolla puolen jotain minkä vuoksi taistella. Nyt ollaan todella tämän blogin ytimessä niin Markon kirjoituksessa kuin siinä viitatussa K3Fitness jutussa, jossa taas viitataan hyvin pitkään T Nation artikkeliin. Kannattaa muuten lukea tuo viimeinenkin, vaikka se on pitkä. Parhaat palat on loppupuolella.

Noiden linkitettyjen juttujen taustalla kuuluu kysymys, että missä ne totaaliset liikkumisen motivaattorit ja tavoitteet on, ehkä varsinkin kun ikää on enemmän kuin vaikkapa 20.

Liikuntaa harrastavassa blogimaailmassa on ainakin tällä hetkellä valtavasti nuorten naisten fitness blogeja, joissa tavoitellaan upeaa kroppaa ja vaikkapa bikini fitness kisoja. Liikkumisella on selkeät tavotteet siinä miltä kropan tulee näyttää ja minusta tuntuu, että keinotkin on yleensä hyvällä tolalla. Mitä nuoret edellä, sitä vanhemmat “perässä”, todistaa aika monet esimerkit, mutta oletettavasti harvalla se täydellisen vartalon tavoittelu toimii motivaattorina ikuisuuksiin, eikä se ole kaikilla se varsinainen motivaattori ikinä.

Terveys, pitkä ikä tai ainakin hyvävoimainen elämä, lapset, stressi aisoissa,… Sellaisia aika abstrakteja syitä liikkua on helppo luetella, mutta löytyykö niistä syy liikkua. Ehkä ei aluksi, koska jos sohvaperuna lähtee liikkeelle, niin verenpainelukeman laskeminen ei ehkä sittenkään nosta sitä takapuolta mihinkään, vaikka kuinka hyvä syy olisikin.

Mutta, kun liikkumista on takana jo jonkin aikaa, alkusyy on ollut joku kilomäärä tai mitä vaan, niin liikkuva loppuelämä tarvitsee jotain syytä ja tavoitetta.

The path to success lies in the purpose, not the person. We’re all capable of great things. (T Nation)

Kun on joku syy, siihen löytyy keinot ja ihan jokainen meistä pystyy onnistumaan.

Mitkä asiat minua liikuttaa?

1. Liikkumisen riemu ja se mahtava hyvänolontunne

Liikkuminen on täynnä positiivisia tunteita. Se on hauskaa, juu myös silloin, kun joutuu tosissaan vääntämään ja pinnistämään ne vatsalihasliikkeet loppuun, jotka on päättänyt tehdä. ;) Ja aivan erityisesti se on huikea hyvänolontunne ja joskus suorastaan euforia treenin jälkeen. Endorfiinit jyllää, niinhän sitä sanotaan ja kyllä, liikunta on luvallista huumetta. Olkoon se minun “virallinen” kantani. Minä en pakota itseäni liikkeelle vaan nautin siitä huumeesta täysin siemauksin.

2. Lapset

Kadun ikuisesti pitkää sohvaperunaelämääni lasten takia. En jää siihen katumukseen vellomaan vaan haluan saada lapsilleni aikaan positiivisia liikuntaelämyksiä, vaikka murkkuikäisen kohdalla se onkin käsittämättömän vaikeaa. No joo, haluan vaikuttaa positiivisesti lasteni elämään, mutta toinen asia on vielä paljon suurempi motivaattori.

Haluan olla lasteni apuna nyt ja pitkään. Tämä nykyinen maailma ei vaan ole ihan helppo nakki kenellekään. On löydettävä oma paikkansa, tienattava riittävästi rahaa ja päästävä tavalla tai toisella pitkälle. Matka on pitkä ja siihen tarvitaan vanhempien tukea monella tapaa. Jo pelkästään se, että vanhempana pitää pitää itsestään huolta, että pystyy hoitamaan osansa elannon hankkimisessa, että pystyy auttamaan aikanaan opiskelevaa nuorta rahallisestikin – ei ole pikkujuttu.

Minusta tuntuu, että mitään asiaa ei voi ottaa itsestäänselvyytenä. Ehkä otan elämän joskus liian vakavasti, mutta suurelta osin teen sen lasteni takia.

3. Stressinhallinta

Rakastan työtäni (heh, joo, kyllä vaan), mutta joskus pää räjähtäisi, jos ei voisi lähteä työpäivän päätteeksi liikkumaan ja sillä nollata tilannetta. Hyvä liikunta takaa hyvät yöunet ja sen, että pää ei jää sinne töihin koko illaksi tai vaikkapa viikonlopuksi. Olen minä senkin elämäntavan kokeillut huonolla menestyksellä…

Itse asiassa stressinhallinta on hurjan suuri motivaattori minulle. En pysty edes sanoin kuvailemaan mistä kaikesta siinä on kyse.

4. Hyvällä mielellä omassa kehossani

Haluan jaksaa nousta miten pitkät portaat tahansa, kantaa kauppakassini ja kissanhiekkasäkit. Haluan tietää, että pystyn asioihin, joita voin aluksi arastellakin, kuten vaikkapa crossfitiä tai palohälyttimen patterin vaihtamista (korkeanpaikankammo + lyhyt ihminen). Kun tiedän, että kroppa jaksaa ja pystyy, niin on paljon helpompi hymyillä ja nauttia elämästä.

Tietenkin haluan myös kävellä vaatekauppaan ja löytää sieltä kivaa päällepantavaa. :) Viime aikoina siihen on ollut hitsin vähän aikaa tai hinkua, mutta tottakai sitä haluaa “näyttää nätiltä”. Hyvinvointi on myös sitä, että kestää katsella itseään peilistä vaikkapa ilman vaatteita. Hmm. Ei ihan helppo juttu joka päivä, mutta sillekin asialle voi aina tehdä jotain. :)

Vain neljäs ja viimeinen motivaattori liittyy omaan ulkomuotooni, vaikka peiliin joka päivä katsonkin. Kyllä kropalle tänä vuonna ulkomuodossa tapahtuu muutoksia, mutta ne todelliset syyt on jotain aivan muuta. Enkä muuten olisi uskonut tämän blogin alkumetreillä kirjottavani näin, koska pelkkä verenpaineen nouseminen ja diabetespeikko eivät olleet niitä asioita, jotka saivat liikkeelle lähtemään. Tai no, kyllä se taitaa olla linjassa edelleen, koska ei tuossa listassa suoraan lue oma terveys vaan se on kuin noiden syiden taustalla.

Hyvänolontunne, lapset, stressinhallinta ja hyväntuulisena omassa kehossa – aika hyvät syyt liikkua. Uskon, että näillä eväillä liikkuminen on jo irtoamaton osa minua. Aika amputaatiolta lopettaminen kuulostaisi!

Nouskoon siis rauta ja löytyköön yhä uusia yllättäviä ulottuvuuksia liikkuvasta elämästä. :)

edit: Piti siis kysyä, että mitkä ne sinun liikkumisen motivaattorisi ovat? Vierivä kivi ei sammaloidu ja millä motivaatiolla ne sammaleet pysyy lopullisesti poissa?

Did you like this? Share it:

5 Responses to “Mikä se liikkumisen motivaattori lopulta on?”

  1. Annika says:

    Hei Outi! Harmittaa etten tullut kahvakuulakurssille viime lauantaina, tosi paljon!! Jotenkin luulin että se oli enemmän ohjaajille ja jo paljon kuulaa nostajille. Olen huomannut että pidän just niistä liikkeistä paljon crossfitissa,ja se sopii minulle. No,opin koko ajan lisää.

    Ja-a,minä liikun koska minä voin hyvin siitä. Istumatyö tietokoneen äärellä pakottaa liikkumaan, ja nimenomaan tekemään kuntosalilla painoilla työtä, nyt kun ikää rupee painamaan. Ennen olen paljon hiihtänyt ja juossut, mutta se ei enää riittänyt-piti olla voimaharjoittelua. Niska-ja selkävaivoja tekivät työelämä hankalaksi, mutta sen jälkeen kun rupesin käymään salilla ei ole ollut mitään vaivoja.

    Ja crossfitistä löysin se juttu. On se vain niin kehittävää! Viime perjantaina tehtiin Wod joka oli tällainen 42-36-30-26-18-11-6 buprpeetä ja jokaisen kierroksen jälkeen Kettlebell nosto(tempaus?)clean 2 x 10 (molemmilla käsillä),elikkä yhteensä 168 burpeetä ja 140 nostoja…en olisi pari kuukautta sitten jaksanut hypätä jokaista hyppyä kunnolla hyppien alusta loppuun. Olin niin tyytyväinen:) Sellaisesta onnistumisen tunteesta saa sitten lisää motivaatiota. Tänään uudestaan-jo kolmas kerta tällä viikolla! Hyvää viikonloppua ja pikaista paranemista. Toivottavasti nähdään!

  2. Outi says:

    Heippa Annika! Hitsi minä olen aina kipeänä, kun sinä kirjotat tänne blogiin, mutta nyt en niin pahasti. :)
    Minä vähän etsiskelin, josko olisi ollut crossfit kurssilta tuttuja kuulakurssilla, mutta ei ollut kuin ohjaajat. Toisaalta voisihan sitä järjestää jotain vastaavaa vähän pienemmässä mittakaavassa uudestaan, niin sitten voisi käydä ne liikkeiden tekemiset läpi.
    Kuulostaa niin hauskalta tuo mitä olette tehneet crossfitissä. Hauskalta? :D No kyllä joo, vaikka rankalta se kuulostaa myös!

  3. Hanne says:

    Minusta blogissasi on aina ollut inspiroivaa se, että liikut monella eri tavalla etkä pidä yhtä lajia ja sen vaatimaa ajankäyttöä ainoana oikeana vaihtoehtona. Itselleni on hankalaa, kun treeniohjelmassa vaaditaan vähintään 3 – 4 krt salikäyntejä viikossa, ja minulle olisi huomattavasti luontevampaa aloittaa liikuntamuodoista, jotka voin tehdä kotona. En varmaan saa koiraa lenkittämällä tai satunnaisella kahvakuulailulla fitnesskroppaa, mutta tavoittelemani paremman kunnon ja terveyden voin saadakin.

  4. Outi says:

    Liikuntamuotoja on niin mahtavan paljon ja mistä sitä tietää mikä on se oikea, jos ei kokeile kaikenlaista. :) Mutta tosiasia kyllä on, että nyt minäkin olen sitoutunut kahteen kuntosalikertaan + kahteen kahvakuulakertaan viikossa. Siis kunhan flunssa poistuu, mutta se varmaan meneekin, kunhan otan tämän ja (pahus) vielä huomisen hissukseen. Sen jälkeen teen juuri sitä mitä tällä hetkellä hirvittävästi hingun ja ainakin yksi päivä on vapaa ihan mille vaan liikunnalle.

  5. [...] elämässä, mutta sen kanssa pitäisi osata pelata tai elää. Kerroin, että stressin hallinta on yksi suurimmista liikkumis motivaattoreistani ja varmasti stressi ja siis kortisoli on yksi suurimmista minun painooni vaikuttavista [...]

Leave a Reply

See also: