Viekö stressi aina totuttuun tapaan reagoida eli repsahdukseen?

Stressiä on aina elämässä, mutta sen kanssa pitäisi osata pelata tai elää. Kerroin, että stressin hallinta on yksi suurimmista liikkumis motivaattoreistani ja varmasti stressi ja siis kortisoli on yksi suurimmista minun painooni vaikuttavista tekijöistä. Stressi myös altistaa erilaisiin repsahduksiin.

Stressin aiheuttamat repsahdukset ja taas pidempiaikainen vaikutus ovat muuten eri juttu. Se on oma juttunsa ja kyse on ehkä kortisolista, mutta sitä täytyy pohtia toisella kertaa.

Rennosti kuntoon -blogissa oli juttu Miksi stressi ja paha mieli johtavat repsahduksiin. Siitä tuli mieleen konkreettinen tapaus tältä viikolta ja kirjoitin sen kommentteihin.

Olen tammikuun ajan katsonut enemmän mitä suuhuni laitan ja vaikka en ole karkkilakossa, niin eipä ole tullut juuri sitäkään laatua syötyä. Tällä viikolla sitten oli melkoinen vauhti päällä ja tiistaina(?) töistä tullessani mietin, että tuossa olisi R-kioski, josta on toisinaan tullut haettua lukemista ja iso karkkipussi. Niiden avulla olisi voinut ”hukuttaa” stressin sun muun. Olisin ihan helposti voinut kaartaa siihen pihaan, mutta selvästi aivot toimi jotenkin eri tavalla kuin ennen.

Mitä turhaa hakisin pussin, kun ei se auta vaan pahentaa tilannetta. Se ei siis olisi parantanut mielialaa vaan pahentanut sitä.

Se oli ensimmäinen tuollainen houkutus ja olin yllättynyt miten erilaisille raiteille ajatukset meni kuin ennen, vaikka nyt en ole edes kieltänyt itseltäni täysin karkkia tms. Jotain on tapahtunut.

Mutta juu, ei vastaavaa houkutusta edes tulisi ilman stressiä.

Onko repsahduksissa kyse totutuista toimintamalleista? Helppo tie? Siis minä pystyin kuvittelemaan miten pysähtyisin siihen R-kioskin pihaan, miten nousisin autosta ja kävelisin ovesta sisään. Tuosta nappaisin karkkipussin ja tuolta ottaisin lukemisen. Mielikuva oli vähintäänkin konkreettinen ja elävä. :)

Mutta samaan aikaan ajatuksissa pyörähti, että onhan minulla lukemista kotonakin (aina on) ja Mannisen valkosuklaa mansikka pudding kaapissa valmiiksi tehtynä. Mihin minä karkkia tarvitsisin? Tai mihin tarvitsisin huonoa lukemista, koska tässä vaiheessa kuukautta siellä ei olisi mitään uutta liikkumiseen liittyvää lehteäkään.

Siis ei jäänyt mitään syytä toimia niin kuin monesti ennen. Siitä ei olisi seurannut mitään mielihyvää, mutta toisella tavalla toimimalla taas tiedossa oli parempi mieli. :)

Stressi on sellainen juttu, jota täytyy pureskella lisää. Se on ja pysyy elämässä – hallinnassa tai ei. Mielummin hallinnassa ja ainakin ne käyttäytymistavat hanskassa, jotka stressi laukaisee!

Did you like this? Share it:

Leave a Reply

See also: