Step by step towards better

If I saw somebodys picture as mine here, I would think that she knows what she is doing. Doesn’t look bad.

Today the situation is that I have lost 8,4 kg in 9 weeks and there is about 6 kg more to get rid of. This means that I really am in good condition next summer … and after that. This has been surprisingly easy.

As the pull-up training has been the one where I have more pictures, it is where I can compare the situation. This picture below as also the first one is taken yesterday.

The pictures below are from January before I started and must be about 8 kg ago. I have to find the picture on the right lower corner separately to compare better to todays situation, but I would say that you cannot see much muscle even when they are hidden there. But I definitely need to find that picture and add here.

Seems that I continue in Finnish.

Kirjoitin jo aiemmin, että mieheni on tukenut tässä operaatiossa paljon, kuten on aina kaikessa tukenut ja onhan se nyt molemmille hyväksi, jos minäkin tunnen oloni paremmaksi omassa kropassani.

Se on erikoista miten paljon painolla tai siis pulskistumisella on vaikutusta ihmismieleen. Siis kyllähän minä pulskistuin viime vuonna ja lopullisesti vuoden vaiheessa, kun puhti oli todellakin poissa ja huomattavasti yli “hälytysrajani”. Se veti mieltä matalaksi. Ehkä se painon kertyminen ei vaikuta niin paljon tai suoraan puolisoon ja kyllähän ne kauniit sanat kuulee silloinkin, mutta ainakaan nainen ei niitä enää usko. Sitä on helposti hyvin julma itselleen.

No julmuudet on takanapäin ja olen hyvin tyytyväinen itseeni ja ihmeissäni, kun vieläkin paino laskee tätä tahtia. Syön kyllä tarkasti, vaikka löysäänkin jo systeemiä. Treenikin kulkee, jos on hyvällä mielellä.

Viikolla kävi hassu sattuma, kun lähdimme lounaalle intialaiseen ravintolaan. Jouduin tilanteeseen, jossa söin yllättäen riisiä ja naan leipää. Olipa hyvää varsinkin se leipä. Vaikka tuli täysin erilainen ruokailupäivä, niin en hätkähtänyt vaan tarkoitus on ollutkin lisätä hiilihydraattisempiä päiviä väliin. Tuo oli tosi hyvä tapa herkutella ja antaa vinkkiä miten teen jatkossa.

Mielenkiinnolla odotan sitä miten siirryn oikeasti ylläpitävään ruokailuun. Yhtään en epäile etteikö se onnistuisi. Jotenkin sillekin asialle on helppo hymyillä. :)

Motivaatiota ja mahdottomia unelmia

On niin pitkä aika, kun olen keksinyt jotain täysin erilaisia mahdottomia tavoitteita. Vai onko sittenkään? Kyllähän leuanveto oli mahdoton tavoite. :) Mutta silti tiesin, että pystyn siihen jonain päivänä.

Olen aivan ehdottomasti Ninja Warrior fani ja sitä kautta, vaikka se hassuakin hassummalta kuulostaa, olen löytänyt inspiraatiota aivan uskomattomalla tavalla. Sarjassa on jo paljon naisia, jotka ylittävät itsensä kuka milläkin tasolla. Uskomattomimmat naisista ovat käsittämättömiä, loistavia, aivan uskomattomia, mutta minusta uskomattomia ovat kaikki, jotka yrittävät jotain mahdotonta.

Minulle mahdoton ei ole ollenkaan niin käsittämättömiä temppuja kuin Jessie ja Meagan pystyvät tekemään, mutta itsensä voi ylittää omassa iässään ja lähtökohdistaan helposti. Sehän tarkoittaa vain tavoitteiden kehittelemistä ja sitkeää työtä. Siihen minä olen valmis.

Leuanvedoista katse siis jo eteenpäin, vaikka seuraava tavoitteeni siinä on kaksi leuanvetoa vastaotteella ja yksi myötäotteella. Sitä kohti siis, mutta myös kohti ääretöntä ja sen yli (Buzz Lightyear), koska koskaanhan ei voi tietää mikä se ääretön itselleen on. ;) Tiedän jo, että se on jotain muuta kuin vain leuanvedot.

Eräänlainen ohjenuora tälle vuodelle voisi olla heittäytyminen.

Luovu rajoituksista ja anna mennä.

Jotkin asiat tapahtuvat nopeammin, jotkin hitaammin, mutta mitä sillä on väliä. Oikeastaan ne eniten työtä vaativat palkitsee eniten ja matkastahan pitää aina osata nauttia.

Sinnikkyydestä, leuanvedosta ja laihduttamisesta

Olen tosiaan edennyt treenaamisen osalta viime aikoina vain leuanvedon kanssa, mutta saanut sen avulla pidettyä liikunnan kipinää yllä. En ole treenannut varsinaisesti mitään enempää kuin kerran viikossa salilla + liftaritreeni + ehkä yksi kotitreeni leuanvetoa. Kahvakuulan kahvaan en ole enempää vieläkään tarttunut. Siihen liittyy niin paljon pettymystä ja muutakin ikävempää elämästä, että tauko on vain venynyt. Ehkä tällä viikolla saisin sen katkeamaan? Vastausta en tuohon tiedä, vaikka periaatteessahan minun tarvitsisi vain tarttua kahvaan. Saapa nähdä…

Mutta se leuanvedon eteneminen on jotain mistä on hyvä pitää kiinni. Viime viikon ensimmäisen leuanvedon jälkeen ei nyt kovin monta oikeaa leuanvetoa ole tullut tehtyä, mutta perustreeniä olen jatkanut. Edelleen siis avustetut leuanvedot, lapavedot(!) ja roikkumiset on arvossaan, vaikka olisihan se hieno vaan vedellä leukoja. :)

Kaiken treenaamisen olen tehnyt myötäotteella. Jostain syystä käsien liikkuvuus ei tykkää vastaotteesta. Siinä on nyt yksi asia jonka tunnustan itsellenikin ääneen. Olen tehnyt niin paljon töitä liikkuvuuden suhteen ja silti jätin vastaotteen treenaamisesta kokonaan pois. Tyhmä minä! Tai siis mukavuudenhaluinen ja siinäkin sinnikäs.

Uusi sinnikkyyden kohteeni olkoon siis ranteiden, käsien ja olkapäiden liikkuvuus seuraavaan askeleeseen. Jos sain aikanaan ranteet riittävän liikkuviksi etukyykkyyn kai pari vuotta sitten, niin tottakai myös vastaotteesta saa kivuttoman. Ei kun tutkimaan mitä täytyy tehdä.

Alla oleva kuva on jo pari viikkoa vanha, mutta se ällistyttää minua yhä uudestaan. Samaan aikaan, kun leuanveto on sieltä löytynyt, niin taustalla on ollut rasvaprosentin pieneneminen. Siinähän se lopullinen leuanvedon salaisuus on, koska sitä mukaa, kun ylimääräinen paino on vähentynyt, niin leuanveto on tullut mahdollisemmaksi.

Mutta se mitä ei aluksi kummemmin ajatellut, vaikka tiesin, että pehmoisuuteni alla on lihasta, niin kuvassa se jo näkyy. Mietin tässä, että haluan saman kuvan vaikkapa kuukauden kuluttua ja nähdä siis mitä siinä ajassa tapahtuu, vaikka lihasten näkyminen ei ole ollut alkuperäinen motivaattori laihtumiselle tai leuanvedolle.

Olin aluperin hyvin arka sanomaan, että nyt laihdutan. Siinä on niin helppo pettyä, että olisin voinut valehdella… Vaan tämä kerta kaikista mahdollisista on aivan erilainen.

Valitsin perusteellisen oman analyysin jälkeen metodin Method makian eli ketoosidieetin, jonka aloitin 5.2. eli aika tarkasti kaksi kuukautta sitten ja tarkoituksena oli pitää Teneriffan reissu ja maaliskuu taukoa kahvakuulakisojen takia, mutta kun ei ollut kisoihin asiaa, niin jatkoin maaliskuun. En ollut koskaan ennen ollut ketoosissa ja kyllähän se arvelutti, mutta toisaalta aloituksen hetkellä olin täysin valmis tekemään mitä täytyy. Paino kävi vuoden vaihteessa ylimmillään, terveys ja elämä yleensäkin huusi, että nyt täytyy tehdä parannus ja vuodenvaihteessa lähdin todella parantamaan elämänlaatua ensin selkäkivun poistamisella ja terveystilanteen myöntämisellä ihan lääkärin vastaanottoa myöten.

Vaikka laihduttaminen ei ole nyt trendisana vaan kyse on tietenkin tottumusten muuttamisesta jne. niin kyllä tämä aitoa laihduttamista on. Tulosta tulee, syön hyvin tarkasti ja tiukasti sääntöjen mukaan, mikä on itse asiassa minulle uutta. Olen ennenkin jättänyt karkit pois tai syönyt ruokavaliolla, mutta nyt se on monta astetta pidemmällä. Kaloreja en laske ollenkaan vaan panostan riittävään syömiseen joka ikisenä päivänä.

Erityinen onnistumisen avain on mieheni tuki. Koskaan aiemmin en ole tuntenut, että laihduttamiseni olisi niin hyväksyttävää ja saanut samalla tavalla kannustusta. Nyt on aivan eri eväät onnistua ja päästä tavoitteisiin. Ankara kuri, sitäkin tämä vaatii ja mieheni sitä tarjoaa. :) Olen siis syönyt viimeisen kaksi kuukautta kurinalaisesti ilolla ja helppoudella, jota en uskonut laihduttamiseen kuuluvan. Vaikeita hetkiäkin on ollut, sitä en kiellä, mutta se kuuluu elämään.

Minä herkuttelen! Kyllä, ehdottomasti herkuttelen päivittäin ja pidän huolen siitä, että jos vaikkapa viime viikolla paistoin ensimmäisen kerran lettuja lapsille, niin minulla oli omat herkut mietittynä valmiiksi. Nautiskelin sillä kertaa erityisesti leipäjuustolla. Epätrendikkäästi ruokavalioni ytimessä on maitotuotteet, joita käytän joka päivä varsin paljon. Maitoa en juo, mutta juustoa käytän kaikissa muodoissa ja muutakin.

Niin miksi ketoosidieetti? Tiesin, että hiilihydraattien rajoittaminen toimii ja minun oli jätettävä viljat ainakin väliaikaisesti pois, että saisin vatsan toimimaan hyvin. Syitä on paljon muitakin, mutta nuo olivat siinä aivan ytimessä, eikä lääkärikään tyrmännyt valintaani.

Aloitin syömisen täysin ohjeiden mukaan, mutta ohjeet ovat sopivan vaivattomat ilman kalorien laskentaa, mitään ei tarvitse mitata (ei minun juttuni) ja vaihtoehtoja on paljon. En olisi lähtenyt ketoosidieettiin omin päin vaan halusin taustalle riittävästi tietoa ja turvallisen tavan toteuttaa omaa kehoa kuunnellen. Halusin tietää mitä teen ja varautua sudenkuoppiin. Siinä Method Makia on minusta ollut tosi hyvä valinta. Tämä muuten ei ole maksettu mainos vaan täysin oma mielipiteeni.

Ilman täytettyjä paprikoja tästä ei muuten olisi tullut mitään. Olen tainnut tehdä niitä joka viikko ja ne ovat täydellinen iltapäivävälipala töihinkin. :) Ohje on sieltä Makian valmiista ohjeista sovellettu. Paprikan puolikkaat, hyvin maustettu jauhelihaa (broileri on suosikkini), red peppers & chili Apetina juustoa, oliiveja ja smetanaa ja vähän yli puoleksi tunniksi uuniin. Siinä on taikaa, kuten jostain netistä löydetyssä ohjeessa eli kesäkurpitsapohjalla valmistetussa pizzassakin, joka tosin pääsiäisenä pääsi kärähtämään. Siinä maku hieman kärsi. :D

Kaksi kuukautta iloista syömistä on mahtava juttu. Samalla olen siirtynyt kohti miellyttäviä lukemia puntarilla, kevyempää oloa ja tunnen säilyttäneeni lihakset, joita siellä pehmeyden alla tosiaan oli jo olemassa.

Syön jo jonkin verran enemmän hiilihydraatteja nyt ja siirryn hieman erilaiseen syömiseen vaiheittain. Haluan laihtua vielä toisen mokoman, en talukoiden ihannepainoon vaan itselleni sopivaan tilanteeseen, joka voisi olla noin viisi kiloa kiloa taulukkopainon yläpuolella. Aion jättää monet syömistavat tavoikseni itse laihdutuksen jälkeen ja se tuntuu luontevalta, koska monet tavoista ovat tulleetkin osaksi syömistäni jo menneinä vuosina.

Aurinkoista huhtikuuta. :)

Ensimmäinen leuanvetoni!

Tässä se on. Yllättäen kesken toimistopäivän. Minä tein sen! :)

Kuinka kauan minä tätä harjoittelin ja treenasin? Siis montako kertaa olen aloittanut treenaamisen ja roikkunut ja äheltänyt ja en ole juuri edistynyt, mutta tällä kertaa sitkeys palkittiin. :D

Kiitän tästä poikaani, jonka kanssa hävisin alkuperäisen vedon siitä kumpi ehtii ensin vetämään sen ensimmäisen leuan. Sen hävisin kai jo pari vuotta sitten, mutta koitan löytää jostain jonkin vinkin, että koska se veto lyötiin. Pojalla menee nykyään jo ainakin 10 mallikasta aitoa leuanvetoa putkeen.

Kiitän tästä pikkutyttöäni, joka innoissaan haluaa nykyään aina roikkumaan isän avustuksella, kun minä kotona jotain tangossa roikun.

Ja kiitän miestäni, joka varsinkin tänä vuonna sunnuntaisin on joutunut seuraamaan epätoivoa ja pieniä edistymisiä salilla käydessämme. :)

Usko itseesi, mikä tahansa on mahdollista. Jos minä opin leuanvedon – ja vetelen pian useita kummalla tahansa otteella – niin kuka tahansa pystyy.

Talviauringon säteissä heijastuu delfiini

Ulkona on ollut hyytävän kylmä, mutta aurinkoinen päivä. Jostain syystä juuri nyt täytyy kirjoittaa “ääneen”, että suunnitelmat ovat muuttuneet. Ei kahvakuula SM-kisoja tänä vuonna. Ehkä ensi vuonna? No katsotaan sitten.

Montako viikkoa olen ollut jo nostamatta? Useamman. Kävin Teneriffalla ja olen sen jälkeen kitkutellut pikku flunssassa. Mielummin kuitenkin näin, kuin ilman reissua ja vaikkapa influenssassa. Ja nyt on ollut aika keskittyä toisenlaiseen projektiin, joka on ennenkin ollut tässä blogissa ajankohtainen. Ajattelin hieman kaventua ja sillä tavalla pitää huolta terveydestäkin, mikä sekin on ajankohtainen aihe. Vaan mitä muuta kohti alkaisi kulkea?

Kyllä delfiinit on upeita. Uskomattoman sulavia, voimakkaita, viisaita,… Olen onnellinen siitä, että pääsin niitäkin näkemään. Jostain tuollaisesta hetkestä, kun näkee delfiinin korkealla ilmassa, voi ottaa monenlaista inspiraatiota, uskoa ja motivaatiota myös.

Stronger than ever

It really is true that I am stronger than ever, I truly know it. It is not that I would have done records for all types of lifting, but with some weeks concentrated training I could do it also in deadlift and squats. In bench press I did improve my record with 10 kg compared to what I could do at the end of my first and only real strength program made by Scott Shetler perhaps five years ago. Time flies…

But how to benefit from being stronger than ever? I am shifting my concentration to kettlebell lifting.

It has been somewhat more difficult to make the training program this time towards coming competition. I don’t know why as the starting point is better than ever. There is some hesitation.

Might it be that there is now no sickness of lowest of the low as startingpoint? :) In those situation everything is improvement and progress. It should not be any different and motivation is there.

But what ever reason I am very aware of the facts and what needs to be done. So more frequent kettlebell lifting it is starting now. I will lift every second or third day. But of course I need to continue having fun with some other ways also. :) May the force be with me.

New Years Resolution

Next year I can do pull ups. I don’t say how many in one go, but it will be more than one.

I could say more and this is related to more, but this is no longer wish, but true understanding that I will do it. :)

Kettlebell year 2017

Today I did light but long OALC set and did short sets of OAJ with 22 kg. I was sort of preparing my thoughts for creating my kettlebell training program for the first months of 2018. Yes, I will do that again myself as I did also in the beginning of 2017 when preparing for Finnish Championships. :)

The year has brought again many personal records and that really is best part of kettlebell lifting. In Finnish Championships I did not do any great set as I lifted with 20 kg OALC only 70 reps. I was disappointed actually very much, but then again I had some fever already that evening. There will be new opportunities to do better. Yes, that is totally true, but at that time it did not feel good. I still can feel it, but now it only gives new motivation and hunger for better.

The sweeter thing from this years lifting was 207 reps in snatch with 12 kg kettlebell in September. During the summer I learned to lift faster and if that was first only with 8 kg and then with 12 kg, now I know I can be faster. I have a target for 2018 to take that speed to 16 kg kettlebell snatch. For me that would be a big thing as I have never been good in snatch.

I did take my kettlebells to quite many places 2017. Of course I lifted home and at gym, but also had kettlebell with me on vacation trip. Lift Me Up Vaasa kettlebell team practiced first at CrossFit gym and then after summer at Tervis hall.

Year 2017 was again kettlebell year and so will be 2018. :)

Of course I will do much more like lift barbell in every way, continue with pull up training and who knows what. I don’t even want to know in advance everything. Today I am stronger than year ago. I suppose I will be even stronger next year.

Kettlebells came home

Not anymore homeless but at home. :)

I had my double 12 kg kettlebells quite long at the gym where I now ended my membership, but today I went to take them home and I mean relly home. I need to practice also LC and no reason to postpone it at all, but to start right away. This is sort of side track to my goals, but a smaller goal still and I do think that different kind of training also with kettlebells does good.

It was hot half an hour that I did this evening. :) Not easy, but that it was not supposed to be. One bit regret on my mind was that I had decided to do double kettlebell swings after almost every gym training the whole autumn. Now I have went almost two months to gym where there are no double kettlebells and no point carrying your own with you. IF I had done the little swing sets as I had thought during the more strength period, it would now be much easier with LC.

But hey no point to misery, I just start again or started again and let’s head towards all new now.

There is one special thing on my mind besides pull up training and kettlebells. As I surprised myself with bench press record with 55 kg early this week and did record set with six reps Yesterday with 50 kg, I really wonder how easy that feels and tempting to try more… What if. ;)

Everything fun is worth trying, isn’t it?

Kodittomat kahvakuulat ry – homeless kettlebells

Kahvakuulan nostaminen perustuu hyvään fiilikseen, keskittymiseen ja hyvään nostamiseen. Se vaatii ympäristöltä jonkin verran, vaikka käytännössä tarvitaan vain hyvä nostolava ja kuulat ympärille.

Minulle kahvakuulan nostaminen on elämäntapa. Kurkkasin juuri omaa “historiaani”, josta alkupalasen laitoin kuvana tuohon alle. Ryhdin kisat oli ensimmäiset. Kukka kävi paikalla, Niinan muistan nostamassa ja minulla oli kisakuula ihka ensimmäistä kertaa kädessä. Niina nosti Girevoy Sport Liedon seurassa, joka lopettaa toimintansa vuoden vaihteessa. Moni uusi nostaja on aloittanut ja toiset lopettaneet, mutta jotenkin isompi asia on kokonaisen seuran lakkaaminen. Mutta uusiakin on tullut mukaan ja laji heikkenee tai vahvistuu miten missäkin paikkakunnalla.

Minuun tämä laji on vain kasvanut kiinni ja en pidä sitä pahana. En kolkuttele maajoukkueen ovea tai käy kovin usein kisoissa, mutta siinä on vaan sitä jotain.

Ja nyt joudun etsimään, sanotaan nyt elämänkatsomus eriäväisyyksien takia kuulilleni uuden talvipaikan Vaasassa. Kodittomia kahvakuulat ei sentään ole, mutta voi olla, että asuvat tämän talven sittenkin kotona. Ehkä jaan nyt treenaamisen salille ja kotiin vahvemmin kuin viime kautena. No, ellei sitten löydy treenipaikkaa, johon kuulat voisivat talveksi muuttaa.

**************************’

Looking for new training place in Vaasa. I need to find a new solution for my kettlebell training. Perhaps it will be so that my kettlebells stay home this winter and I just go to gym to do squats etc. Not the best solution, but possible.

I have been lifting in competitions since 2011. I have never been at the top, but it is a lifestyle. I will keep it as I just enjoy it so much. :)

Three, two, one, Lift! Journey towards Finnish Championships 2018 starts now

24.-25.3.2018 are the next Finnish Championships in kettlebell lifting and I am going to be there. Today I came to know that 20 kg one arm categories are still part of the competition so now there are only good reasons to focus towards that. :) But first couple of things from this weekend as everything I train is makes progress also for the kettlebell lifting.

Last Thursday I wrote that I was going to try if I could already do my first pull up. Well it did not work, but I was not depressed as I know I have improved and progressed. So on Friday I wet to gym to do new record with this apparatus below.

And my own record I did! All the time I need less and less support and now there is only one step to lighter support in this apparatus which I can use. I really am going to do it. And what best this training has improved my grip a lot. I definitely noticed that last Wednesday on Lift Me Up training of Vaasa team.

So today it was time to get the kettlebells ready and start with test. Or actually two tests at the same time. I took my new lifting shoes to test and also decided to do OALC with 20 kg which I have done last in Finnish Championships at the end of February this year.

I remember how hard it was to buy the first lifting shoes. I have small shoe size and there were only huge sizes in local stores or even in other cities. I would have wanted to test even some shoes if they fit. I don’t dream of such thing nowdays, but on the other hand I know I can rely quite much on common sizing in weightlifting shoes.

Some time ago I jumped into add of these adidas powerlift 2 shoes. Almost last pair in that store and my size and black as I want. I had to grab the opportunity and today was time to test. Yes, these are perfect! They fit as they should, they are bit more “liftingshoelike” than Inov shoes I have. These are closer to Polski shoes which were my first ones and which I still have used if I have wanted truly to feel the ground. I don’t know how else would I say that. Polskis are bit broken, but I have needed their feeling if really lifting.

I don’t seek for latest models, but just something that is good for me. I think these are. :)

To the other test. I have not done any OALC for a long time and not really focused kettlebell training since I did biathlon with only 12 kg in the beginning of September. That was already three months ago.

I did some sets of cleans with 20 kg last Wednesday and it felt good. Therefore I knew I could do something. Let’s lift then.

Ok it did not go as bad as it could have or as well as it could have, but not I have a starting situation. I lifted 15 + 15 reps in 5 minutes. It was slow, it was not much, but hey I did 70 reps on February and now I have over three months to practice.

I cannot say yet what I will do with 2o kg in the competition, if it is OALC or biathlon, but either way it will be great journey towards that. There is now some weeks to figure real goals out and start the consistent work towards that.

I like this feeling. The start. :)

Pull up month almost done

I will test today if I can do it. Yes! Todays challenge is to do as good pull up attempt as possible!

I won’t be disappointed if it doesn’t work out, but what if I can… This almost two months that I have worked to build the pull up strength and skill has been great. Of course the steps forward have been small, but they are really noticeable. Also I could feel my grip improved with kettlebell yesterday. ;)

My training has mostly been at home with sets of negative pull ups, hanging and of course doing the smaller movement which name I don’t know in English. Then some exercises at gym every now and then and specially with the system in the pictures. I don’t much like any apparatus at gym, but this has proven to be ok. Actually I do like it as it has helped on the way and it feels good sometimes to imagine what the real pull up would be.

It has been fun to practice. With hard times at work I can still have a quick training in the morning to wake up or just hang sometimes, but I can be consistent also. I walk many times per day under the bar. That is so close and reachable every day. :)

By the way, as the 20 kg kettlebell felt sooo good yesterday I just have to start real active kettlebell period right now. No other alternative. So let’s hope I can pull up today. Of course I won’t stop practicing that also, but I wanted to separate these for awhile.

Ensilunta, liftaritreeniä, sulkapalloa ja kaikenlaista instasta

Tänään se satoi! Kyllä vain, maassa on nyt Vaasassakin ensilumi ja miten ihanan valkoista ja pimeää maisemaa valaisevaa se onkaan. Oli ihana kävellä koiran kanssa sateessa. :)

Olen ollut jonkin aikaa kotiläppärittömässä tilassa tai siis chromebookittomassa sellaisessa, mutta pian se on ohi. Matkahuollon mukaan pelastukseni on jo kotikaupungissa, joten ehkäpä jo huomenna alkaa uusi aikakausi siinäkin suhteessa. Elämä on jo muuten kääntynyt alkulokakuun sairastelusta liikkuvaisemmaksi lokakuun lopuksi, joten en voi missään nimessä valittaa vallitsevasta olotilasta.

Tänään oli aidosti ensimmäinen kuulatreeni itselleni antamani treeniluvan jälkeen. Sunnuntaina kävin jo salilla kipeyttämässä itseni pahanpäiväisesti, kun jostain kumman syystä päätin tehdä tehokkaasti juttuja, joita en yleensä koskaan tee. Bulgarialainen askelkyykky oli taatusti se viimeinen pisara, jonka ansiosta liikkeelle lähtö on joka pysähdyksen jälkeen varsinkin eilen ollut tuskallista. :D

Olipa muuten kokemus käydä pojan kanssa sulkapalloa pelaamassa pahimman lihaskivun aikaan kaksi päivää salitreenin jälkeen. Jalat ei välillä vain lähteneet mihinkään!

Vaikka blogi välillä pitää hiljaiseloa, niin instaan aina kertyy jotain. Näyttääpä tunnelmalliselta viimeaikojen kuvat. Kiitin itseäni kukkasin, otin kynttilälämmön käyttöön ja tosiaan keltaiset lehden vaihtuivat lumeksi. Minttu kissa kuvassa koitti estää yhteisen treenituokion pojan kanssa, mutta niin vaan päästiin testaamaan uusia käsipainoja. :)

Lift Me Up ry:n eli kahvakuulaseuran Vaasan treenit siis pyörii nyt Tervis salissa keskiviikkoisin klo 19.45-20.45. Tervetuloa mukaan!

Ohi syyskuun, läpi repaleisen lokakuun :)

Jäipä Miljoonasade päähän soimaan, kun tulin ajatelleeksi ohi mennyttä syyskuuta. Kuukausi loppui sairastumiseen, mutta treenattuakin on tullut ja Vaasan liftaritreenit lähti uudestaan käyntiin ja töitä on tullut tehtyä huhhuijaa verran. Mutta tämä kaikki siis Suomen Cup Haapajärven osakilpaluun 2.9.  osallistumisen jälkeen!

Kuinka olen voinut jättää sen bloggaamatta? Eipä voi kun todeta, että syyskuu meni niin nopeasti, että päivät olivat yksi hujaus vain.

Haapajärvellä tein 12 kg:n biathlonin eli nostin kahdella kuulalla työnnön 69 toistoa ja tempauksen 208 toistoa. Tempauksen vauhtiahan minä kesän treenailin eli aika hyvin meni. :) Työnnön tein säästellen vain tarpeellisen eli yhden toiston yli oman ennätykseni tai itse asiassa kaksi, mutta nappasin kuulat liian nopeasti alas, joten tulos ei virallisesti tullut tasalukuun. Säästelin siinä siis vain tempausta varten, että saisin tehdä hyvän aidon kisatuloksen ja tulihan se, vaikka mennessä ihan nolotti mennä kisaamaan pikkukuulalla. :) Tarpeellinen ennätys itselleni silti.

Kyllä, olen oppinut tempauksesta yhtä sun toista ja tahdon tottakai toistaa jonain päivänä tuon tuloksen keltaisella. Loppuvuoden tulen treenailemaan enemmän voimaa eli kalistelen kahvakuulien sijaan levytankoja maastavedon ja kyykkyjen kautta ja vähän muutenkin. Sitä siis repaleinen lokakuu minulle kiitos. :) Mutta toki aloittelin sitä jo syyskuussa.

Mutta nyt tässä parantelen oloani ja toivottavasti ensi viikolla saa taas treenata, vaikka tottakai syksyiset käveleskelyt parhaassa seurassa ovat myös ihana asia ja jatkuvat syyskuun lisäksi lokakuussa.

Joy of lifting, but when there is time

I snatched on Monday 205 times 12 kg kettlebell. It was my record and even when it isn’t so much with so light weight I am proud. I have never been snatcher and still I am not, but I am better. :)

Actually this and some news about next years categories in Finnish championships gave me a clear new idea on where I will head next. No, I am definitely not going to snatch 24 kg, but do something else. :D

There have been heavy weeks at work and that has taken the majority of all efforts lately. That and being in fever last Friday made that thing on video much more difficult and also much more awarding as it would have been otherwise. It was my first over 200 with 12 kg and something I had worked for.

When working systematically towards some next step you do feel yourself a bit like athlete (yes, but only a bit). The trick there is the long term focus and the steps you take all the time even though you can’t put more effort than you life gives possibilities. Sometimes it is more and other times less. Definitely you cannot plan your life only based on training. BUT should I feel any less proud of the work like that. No.

There is some strange debate in the Finnish “kettlebell scene” about lifting with two or only with one kettlebell. I prefer one and it gives me possibilities. I can progress and I will do that. I don’t judge or be against of two kettlebell lifting. I admire those who focus on that! But I also admire and respect good one hand lifters. I am going to do those both, but with different goals. Well I am lifting next Saturday in competition two 12 kg kettlebells as I am taking part of biathlon. I will not do good on that, but I will do it.

Yes, I sometimes feel myself as an athlete (only sometimes and I clearly remember when it hit me first time) and yes I love to lift one kettlebell. I love that kettlebellsport gives you possibility to do that. I love that in this I can progress without injuries and on your own speed and level. I love that there are different kind of lifters and goals.

I hope that the diversity stays in this gorgeous sport. It is not anything away from someone.