2. kisatreeni pakkaspäivän parhaudeksi

Mikä upea pakkaspäivä! Aamupäivällä kävelylenkillä voi vain nauttia niistä erityisistä pakkasen väreistä, kun aurinko ei ollut edes noussut kurkistamaan puiden latvojen yli. Juuri sellaisina hetkinä on erityisiä harmaan vaaleita sävyjä, joita ei voi koskaan muuten nähdä. Kun vaatetta on vaan riittävästi päällä, niin suomenlapinkoiran kanssa on kerta kaikkiaan nautinto kulkea.

Ei muuten ollut paljon vastaantulijoita ja vain yhteen koiraankin törmättiin. Sekin oli puoliksi suomenlapinkoira. :)

Ja lenkin jälkeen oli hieno ottaa kokeiluun teet, joita tuli edellispäivänä ostettua. En koskaan juo teetä kesäaikaan tai siis kun on “liian” lämmintä. No nyt ei ole liiasta pelkoa. Hittejä ja huteja, sen voi jo päivän kokeiluiden perusteella sanoa. Vihreää teetä ovat kaikki.

Pakkaspäivä kun oli, niin lämmitin kahvakuulat hyvissä ajoin. Käytettävissä kotona oli 8, 18, ja 24 kg. Päättelin aiemmin tällä viikolla, että kyllä niillä kotitreenin saa aikaan, enkä ollut väärässä.

Tänään oli totaalinen rive painotus treenissä. En ole sitä juuri tehnyt ja sen kyllä huomaa. Vaati useamman sarjan, että alkoi melkein sujua. Taisin jo 1. treenin kohdalla sanoakin, että rinnalleveto on heikoin lenkkini. No siitähän sitä on helppo parantaa, kun pohjalta lähtee, eikö. ;) Siispä kuulat heilumaan ja heilahtihan ne.

Itse asiassa olen OALC:tä enemmän treenannut niinkin kauan sitten kuin 2011. Piti oikein tarkistaa kisatietokannasta, mutta siis totta se on ja täällä on niistä Liedon SM kisoista oikein videotodiste ja kuva, jossa on monta tuttua. :) Se oli ihka ensimmäinen kisani 16 kg:n kuulalla ja nostinkohan jopa Kirsin vieressä.

Aika pian sen jälkeen tulikin stoppi, kun selkä meinasi sanoa sopimuksen irti. Se ei kyllä johtunut kahvakuulan nostamisesta, vaikka sitäkin jo pahimpina epäilyksen hetkinä mietin. Silloin olisi kyllä voinut jäädä koko kuulan nostaminen… Onneksi ei jäänyt! Stoppeja ja taukojahan minulla on ollut monta, mutta mikään ei ole ollut niin paha kuin se ensimmäinen.

Vaan jestas tuota vihreää. Se on jotenkin niin makea. :) Onhan se hitsin painava, mutta ei enää yhtä painava kuin ennen kesää.

24 kg vihreää iloa

Tämä oli ensimmäinen kerta pitkästä aikaa 24 kg:n kanssa. Olen kyllä nostanut 22 kg:n kuulaa, no tietysti, kun sen kisatuloksen tein ja heilauttanut 26 kg:n kuulaa, mutta en siis tätä. Siksi olikin hyvä muistella miltä se tuntui keväällä ja miltä nyt. Suurin ero oli tapahtunut uskoakseni pään sisällä.

Keväällä minua hirvitti joka ikinen kerta, kun aioin nostaa tuon vihreän työnnöllä ylös. Enää ei hirvitä, ei epäröi, vaan tietää, että tottakai se nousee. SIINÄ uskossa ja tiedossa on hirmuisen suuri ero. Jokin kynnys on ylitetty.

1. treeni kohti kahvakuula SM kisoja

Eilen alkoi 7 viikon treenijakso. :) Sen verran on aikaa ennen kahvakuulaurheilun SM kisoja Haapajärvellä.

Rauta oli raskasta, mutta tarkoituksena olikin tehdä treeni, jonka perusteella kirjoitan treeniohjelman alun ja rungon. Tavoite on selva ja nyt lähtökohtakin, mutta saapa nähdä miten se välimatka lähtee sujumaan!

Harmittaa vieläkin loppuvuoden flunssa tai oikeastaan erityisesti nyt, kun väkisinkin sen vaikutukset huomasi. Toisaalta flunssassa on ollut todella moni ja taisin lukea eilen, että esimerkiksi lapissa ei ole ollut yhtä pahaa influenssakautta 20 vuoteen. Ja kyllä se on näkynyt Vaasassakin, että ihmiset sairastaa paljon.

Vaan vaikkahan rauta oli raskasta, niin on se rakastakin ja se ainainen uteliaisuus siitä mihin voi päästä – se on valloillaan. Juu, pidän yhtenä kantavana voimana uteliaisuutta, koska koskaan et voi tietää mihin pääset, vaikka minimitavoitteen olenkin aina ylittänyt. Entäs jos nyt pääsisi sen minimin yli? ;)

Oli aivan pakko laittaa tuo kuva, jonka laitoin jo eilen instagramiin. Koko päivä oli täynnä monta positiivista asiaa aamusta lähtien. Jaa, no sehän oli siis maanantain täydellinen vastakohta ja taisi siksi oikein korostua.

Aamulla muutin työpaikalla omaan huoneeseen, josta tulee mukava tukikohta maailman melskeissä. Iltapäivällä oikein tajusin kuinka paljon sillä oli juuri nyt merkitystä. Tulipa hyvä fiilis oikeaan aikaan ja oikeassa paikassa. Kahvakuula puuttuu vielä pöydän alta, mutta se sinne taatusti tulee. :) Pöydän päällä on jo kiitos Sarin. :D

Töiden jälkeen pian suuntana oli CrossFit SixtyFive100. Soudin itseni lämpimäksi ja kaivoin kuulat esille. Ympärillä oli sellainen meno, että se ei muuten omaa tsemppiä laskenut! Toisaalta olisi ollut mukava olla mukana wodissa, mutta oma treeni oli jotain, mikä oli vetänyt puoleensa jo viime viikolla. Silloin vielä maltoin toppuutella ja otin pesäeroa flunssailuun.

On se, se on mahtavaa, se on vaikeaa, se on yllättävää. Rinnalleveto ei oikein toiminut ja tiedän heikon paikkani. Tahti vaikutti kevyemmälläkin kuulalla järkyttävältä. :D Mutta lähtötilanne on selvillä JA se, että nyt on aika ottaa treenejä videolle. Tekniikka ja aikasarjat on nyt tärkeintä.

Jestas on hinku nostaa!

Ja kolmas kuva instassa on kotoa. Koti on koti ja elämän keskipiste monella tapaa. Paras hetki eilisessä oli saunan lauteilla, kun pikkuinen tyttö heilutteli varpaitaan ja nautti elämästä. <3

Positiivisesti parempi vuosi 2017

Negatiivisuudessa ei ole voimaa vaan positiivisuus on nimenomaan sitä. Näin on minun kohdallani ollut aina ja siksi haluan, että uusi vuosi perustuu nimenomaan positiiviselle vireelle. Positiivisuus ei tarkoita yltiöoptimistisuutta, koska siinä on toki realiteetit mukana, mutta negatiiviseen ei silloin jää vellomaan vaan haluaakin nähdä positiiviset asiat. Positiivisuus on energiaa ja voimaa.

Nappasin tänään viimeisen antibiootin kuurista, joka kertoo aika tavalla joulun ajasta ja välipäivien viikosta. Muutama viikko tuli pakollista lepoa ja olen vasta kolmena päivänä käynyt kavelemässä lenkin koiran kanssa. Vaikka olin aikonut pyhittää loman kaikelle hauskalle ja liikunnalle, niin en jaksa tästä masentua. Tottakai olin laskenut nämä viikot helmikuun lopun SM kisoihin valmistautumiseen, mutta sillä mennään mitä sattuu olemaan ja ensi viikolla lähden taas liikkeelle.

Itse asiassa tämä sairastuminen on lähtökohta sille mitä mietin tulevasta vuodesta. Haluan vaikuttaa niin paljon kuin mahdollista siihen, etten sairastuisi kuten kesällä harmittavasti kuumeettomaan keuhkokuumeeseen. Mitä tässä olisi siis tehtävissä? Kyllä vastaukset löytyy (uskoakseni) aika paljon stressin sietämisessä ja järkevässä syömisessä.

Liikuntahan minuun kuuluu niin kiinteänä osana, että se on kuin käsi tai jalka, jota ei voi poistaa. :) Sen eteen ei siis tarvitse tehdä ja tavoitella muta kuin toteuttaa halua liikkua monipuolisesti ja edistyä kahvakuulan nostajana. Elämäntapa on siltä osin olemassa.

Mutta se stressinsieto tai taito tasapainottaa elämää niin, että työ ei haukkaa liian suurta palasta on erittäin aiheellinen pureskelun aihe. Olisi osattava sanoa oikeassa kohdassa “kyllä” ja “ei”. Eikä se vain noin mustavalkoista ole, koska haasteellisessa ajassa on kasvun paikka.

Järkevä syöminen taas, no siihen asettaa suurimman haasteen juuri stressitaso, joka jonkin rajan ylittämisen jälkeen sekoittaa sen, minkä pää tietäisi oikeaksi. Ihminen on monimutkainen kokonaisuus, jossa pelkästään pään sanelemat sävelet ei riitä.

Hitsi kyllähän sitä tietää mitä pitäisi syödä! Siihen siis on otettava jälleen kerran hieman erilaista näkökulmaa ja pidettävä huolta oikeanlaisista välipaloista, jotka ovat aina mukana. Siinähän se taika oikeastaan jo on, sekä hyvällä ruualla herkuttelussa.

Syömisen osaltakin on siis homma melkein hallussa. Ehkä. Kai. :)

No ne suurimmat haastekohdat on selvillä ja se, että positiivisella otteellahan ne otetaan haltuun.

Sitten on yksi iso kysymysmerkki. Se on rakas harrastukseni minigolf. Onko siihen vielä motivaatiota?

Olen ensimmäistä kertaa minigolfseuran äänivaltainen jäsen 1.1.2017 alkaen ja siis VASTA nyt ja vain, koska itse erikseen anoin jäsenyyttä. Tähän asti ja/tai automaattisesti en ole kelvannut seuran varsinaiseksi jäseneksi.

2017 ei ole huopa SM kisaa ollenkaan. Se on SE juttu minigolfissa. Nyt sitä ei ole ja lisäksi ne SM kisat joita järjestetään (2017 betoni Tampereella) tulevat olemaan kolmipäiväisiä, mikä lapsiperheessä on entistäkin hankalempi järjestää. Se kolme päiväähän tarkoittaa vain itse kisaa, eikä vielä harjoittelua.

Se mikä on ollut elämässä kantavaa voimaa jo useita vuosia on menettänyt paljon. Kyse on enemmästäkin kuin noista kahdesta asiasta, mutta noissa ollaan ongelman ytimessä. Onko mitään mieltä vain hupipelailussa, jossa ei voi tavoitella mitään omassa seurassa tai kotimaassa? Siinäpä on suuri kysymys…

Kesä kai aikanaan näyttää aikanaan missä on mieltä, merkitystä ja sitä positiivisuutta. Onneksi on asioita, joissa sitä on varmasti. :)

ps: olipa hauska selailla instagramista kuvia vuoden varrelta. :)

Jaa niin ja siis ensi vuonna kirjoitan blogia englanniksi, jos se sattuu huvittamaan. Arkisin puhun ja ajattelenkin joka tapauksessa paljon englanniksi, joten se tuntuisi jotenkin loogiselta. Ehkä.

2016 kahvakuulatavoitteet saavutettu ja 2017 tavoitteet jo mielessä

Mikä vuosi! 2016 jää mieleen monella tavalla, mutta kahvakuulanostamisen puolesta erityisesti siitä, että viime sunnuntaina liftareiden Vaasan joulutempauksessa nostin ensimmäisen kisatulokseni 22 kg:n kuulalla. Se oli kuulkaas OAJ 60 toistoa. :)

Tuloksenahan tuo ei päätä huimaa, mutta en ole viime kuukausina juuri kuulaa nostanut vaan tehnyt poikkeuksellinen monipuolista treeniä crossfit tyyliin. No CrossFit Sixtyfive100 on Vaasan liftaritreenienkin osoite ja se on minun syyni se. Mutta mitä ja miten treenaan on ollut aivan tarkoituksellinen jakso kohti … SM kisoja 2017!

Vaan hitsin hauskat kisat siis viime viikonloppuna pidettiin. Meitä oli loppujen lopuksi kahdeksan kultamitalistia ;) kun jokainen teki omat ennätyksensä, Sari jopa kaksi, että pääsi minun edelleni 12 kg:n työnnössä tuplakuulilla siis.

Jestas miten mahtavaa, että Vaasasta löytyy ryhmä rämä kahvakuulia kolistelemassa, ettei sitä tarvitse tehdä vain yksin treenaten. Sunnuntai-iltojen treeneissä on ollut taikaa ja hei salaisesti tuollaisina kisahetkinä minä pidän itseäni teidän valmentajana. ;) Poislukien tietysti Sari. :D

22 kg, onko se paljon vai vähän? Kyllä se paljon on, vaikka 24 kg on vielä paljon enemmän. Olin aivan alunperin ajatellut tavoitteekseni tehdä joulukuussa ensimmäisen kisasuoritukseni 24 kg:lla, mutta kesän keuhkokuumeen ansiosta ymmärsin tiputtaa siitä pari kiloa. Ei huono päätös, koska olen nostajana muutenkin äärimmäisen etanamaisen hidas kiiruhtaja.

Oliko se 2014 SM kisoissa, kun totesin olevani kahvakuulaurheilija. Hui mikä sana. :) Mutta juu, silloin ensimmäisen 16 kg:n biathlonin jälkeen niin ajattelin. Ei se tarkoita mitään huippu-urheilijaa ikinä, mutta omaan tahtiin etenevää kahvakuulaurheilijaa kuitenkin. Kaikki tapahtuu muun elämän ehdoilla, jotka ei ole niinkään hidasteet vaan raamit. Tämä 40+ kroppa on fyysinen kehikko ja perhe ja vaativa työ sitten toisenlaiset kehikot. Joskus tuskastuin siihen miten hitaasti voin edetä, mutta nykyään se on lahja, jota pysähtymiset ei poista. No hei totaalipysähtymisiähän tässä vuosien kuluessa on ollut monia, mutta silti aina uudet ennätykset odottaa kulman takana.

On se vaan niin onnellinen asia, että on olemassa laji, joka pitää palon ja hingun liikkua voimissaan. Rakkaus rautakuuliin ei vaan näytä hiipumisen merkkejä.

Saa nähdä mitä ensi vuosi tuo tullessaan. Ainakin sieltä pitäisi tulla ensimmäinen SM kisatulos 20 kg:n kuulalla. :)

Hei nyt minun on pakko lainata Maria Finellin fb postauksen video. Oman elämän kultamitalistejahan tässä ollaan, eikä iällä tai asialla ole mitään väliä.

Shine bright like a diamond each and everyone of you!

Seisomatyöpiste laittoi selän kuntoon

Välillä hyvät asiat ottaa vastaan ja hyväksyy ja ikäänkuin unohtaa niiden olemassaolon on ne sitten pieniä tai isoja juttuja, mutta ei niitä kannata vain unohtaa. Olen saanut tehdä työni seisomatyöpisteessä kesästä lähtien ja se jos mikä on ollut iso asia. Kuva on hieman tumma, kun on ikkunaa vasten otettu, mutta kyllä siitä oleellisimman näkee eli vanhaan työpöytään laitettiin sähköistetyt nostojalat ja eipä se enää ala-asennossa ole.

Kuvassa vähän tuon käyttämättömän tuolin takana piilossa lattialla on tasapainolauta, jota käytän koko ajan ja josta en vapaaehtoisesti luovu. :)

Minulla on kausittain ollut pahoja selkäongelmia ja aloin tänä vuonna tekemään töitä muutenkin niiden voittamiseksi. CrossFit SixtyFive100 salilla kävin aluksi nimenomaan mobility tunneilla, sain työterveydestä lähetteen fysioterapeutille hierontaan ja olen tehnyt aktiivisesti töitä ominpäin ja osittain juuri fysioterapeutin ohjeiden mukaan. Pelkällä omalla työllä en kuitenkaan olisi päässyt siihen mihin seisomatyöpiste on minut auttanut. Enää ei tule pitkien päivien jälkeistä hartiajumia. Piste. Voiko tuosta oikeastaan sanoa mitään muuta?

Minulle se seisominen selvästi sopii ja harvoin istahdan kuvan tuoliin, joka itse asiassa nyt on kokonaan pois tieltä pöydän alla. Sivupöydästä jopa luovuin ainakin toistaiseksi, kun siirryin pöytäni kanssa tällä viikolla hieman väliaikaiseen kohtaan toimiston isommassa muutto rumbassa. Helposti voi mennä viikkokin, että en istu omalla paikallani ja on seisomapisteestä muutakin hyötyä kuin se, että selkä on kunnossa. Siitä on helppo lähteä liikkeelle, kävelemään keskellä työpäivää. Paljon parempi on käydä jonkun henkilön luona kuin vain lähettää sähköpostia. :)

Painonnostokoukussa

Heiaheia sanoi juuri

Ja täytyy sanoa, että olen koukussa. Vähänlaisestihan tuo on, mutta joka viikko lisää herkkua. :) Ja varsinkin herkkua, kun koko ajan oppii uutta.

Tänään melkein harmitti, kun tunti oli “liian kevyt”, mutta siinä oppi enemmän teknisistä yksityiskohdista kuin koskaan ennen. Opetus oli aivan erinomaista ja sopivasti hieman erilaista vierailevan ohjaajan Elli Gromovin toimesta. Paljon on oppinut jo tähän mennessä, mutta nyt tuli vielä hieman erilaista ärsykettä keholle. Clean and jerk toimii tämän päivän jälkeen paremmin kuin ennen ja hinku alkaa kokeilla isompia painoja on Suuri. Niin ja liikkuvuuden paraneminen hymyilyttää sopivasti edelleen. :)

CrossFit SixtyFive100 julkaisi muuten instagramissa kuvan päivän tekniikkatreenistä. Osui ja upposi parannus työnnön split asentoon ainakin minulla. Jostain syystä meinaa taaemman jalan kantapää osua melkein lattiaan ja sehän ei sopinut kuvioon.

Keskiviikkona puoli kuudelta jaksaminen on jotenkin tavallista suurempi haaste, mutta tänään sentään pidin syömisistä fiksusti huolen. Edellisviikosta tuli opittua kantapään kautta, että väsähtäneenä ja syömättömänä ei painonnosto tai mikään muukaan naurata.

Edistysakelia lenkkipolulla ja salilla

Onpa hieno fiilis, kun juuri nyt näkee sellaisia lyhytaikaisempia ja hyvin pitkäaikaisia edistysaskelia. Tämä on kai tuplapalkinto kerralla. :)

Juoksemiseen on löytynyt paljon parempi tekniikka kuin olin arvannut mahdolliseksikaan. Vaskiluodon pururadalla juostut mäkijuoksut ja enemmän eteenpäin vievän askeleen opettelu on tuonut ison edistyksen. Juokseminen on entistä kevyempää ja tuntuu jotenkin luonnolliselta. Kun reilu vuosi sitten tuli opeteltua uusi asento, jossa varmasti suurimpana muutoksena on lantio enemmän edessä kuin ennen ja nyt askel vie oikeasti eteenpäin, niin onpa ihana ottaa juoksuaskelia. Niin ja tässä samalla on itse juoksukunto parantunut!

Olen tyytyväinen. :)

Ja tyytyväisyyteen on aivan toisenlainenkin syy. Olen tehnyt jo pitkään töitä liikkuvuuden kanssa ja se tuottaa nyt tulosta. Joskus kolme vuotta sitten kun olen viimeksi pitänyt treeniohjelmassa kyykkyä ja silloin nimenomaan yritin lisätä etukyykyn ohjelmaan, niin se ei vaan meinannut onnistua. Hyvää asentoa ei löytynyt ja käytin apuna vetoremmejä, joilla pystyin korvaamaan hartiaseudun ja ranteiden liikkuvuutta. Tarvitsin myös laudan kantapään alle, koska nilkan liikkuvuus oli (ehkä kiitos korkokenkien käytön?) rajoittunut.

Eilen tein ex-tempore etukyykkyjä varsin kevyesti sarjoja ilman vetoremmejä tai lautaa kantapään alla. :)

Kävin “kakkosssalillani” VaasanTennis Centerillä, missä olosuhteet oli täsmälleen samat kuin kolmisen vuotta sitten, joten vertailu entiseen oli automaattista. Mitään isoja painoja en tosiaan nostanut, mutta tekniikkaongelman takia en ainakaan tuon enempää ole koskaan etukyykyssä nostanut. Nyt tein kevyesti 8 toiston sarjoja, enkä aikonutkaan pistää rautaa 45 kg enempää.

Mutta onpa hieno nähdä edistystä! Juoksukunto on kohissut syksyn myötä, mutta kaikki muu on tullut pitkäjänteisenä edistyksenä, jonka joskus vaan tajuaa kertaheitolla.

Rautaista vastapainoa työelämälle

Mitä elämä olisikaan, jos ei olisi riittävästi vastapainoa työelämälle, jossa joskus asiat sujuu ja joskus ottaa tiukemmalle. Syksy on ollut raskas ja joinakin viikkoina sen näkee jopa radikaalisti liikuntamäärästä. Silloin, kun energiat kuluu työpaikalla on aivan turha odottaa loistavia voima- ja energiatasoja työn jälkeen. Se ei ole motivaatiosta kiinni vaan asioiden on oltava tasapainossa.

On erittäin turhauttavaa yrittää vaikkapa painonnostoa väsyneenä. Miksi sen silti joskus tekee? No kun jotain haluaa, niin ei malta olla kokonaan tekemättä. :)

Tällä erää on siis selvästi lenkki + painonnosto painotteinen kausi menossa. Jalka nousee kevyemmin kuin koskaan ja hinku nostaa suurempia painoja on kova, vaikka älyttömän vaatimattomissa kiloissa vielä mennään. Omassa päässä pähkäiltynä olen vaan tullut ajatelmaan, että jos nostan vähän enemmän tangolla vaikkapa tempauksessa, niin eihän se rautapallokaan enää niin painavalta tunnu. :D

Kuva on vanha eli kevään painonnostokurssilta, mutta toistoja on jo enemmän takana viimeisen kuukauden ajalta. Vähän kerrassaan tekniikkaa opetellen ja painoja lisäillen on mahtava edetä!

No jaa, aika muoviselta tuo kuva näyttää, mutta silti. :)

Viikonloppuna tuli otettua happea lenkillä, tehtyä salilla painonnostotreeni ja vähän nostettua kuulaakin, mutta se puoli jäi kyllä vähemmälle kuin olin ajatellut. Eiköhän niillä eväillä jaksa tähän uuteen työviikkoon, jossa haastetta taitaa taas riittää heti alkuhetkistä lähtien.

edit: Tulipa tuosta työnkin kuormituksesta ja eritasoisesta kyvystä treenata erilaisina aikoina mieleeni liftariblogin juttu palautumisesta.

Vaasan liftaritreenien uudet tuulet!

Kuinka hyvällä mielellä voinkaan kirjoittaa, että sunnuntaina aloitettiin uusi aikakausi Vaasan liftaritreeneissä (Lift Me Up ry), kun tutulla porukalla käytiin ensimmäistä kertaa treenaamassa CrossFit SixtyFive100 salilla. :)

Treenit pidetään siis tästä eteenpäin siellä sunnuntaisin klo 19-20. Tilat on aivan loistavat eli varmasti tämä on paras paikka Vaasassa kahvakuulatreeneille.

Kahvakuulat ja turvallinen nostaminen hyvällä tekniikalla on pääasia, mutta treeneissä tehdään paljon muutakin ja nyt meillä on käytettävissä loistava tila ja välineet.

Tervetuloa nostamaan Vaasan parhaaseen treenipaikkaan sunnuntaisin klo 19-20! :)

Kun olet tulossa kokeilemaan meidän kanssa treenaamista, niin voisit laittaa viestiä etukateen vaikka sähköpostilla tai fb:n puolella.

Heilautustreeni kaikilla kahvakuulillani

Mitähän minä tekisin? Tämän kuukauden treeniohjelma on vielä kirjoittamatta ja tälle päivälle ei ollut siis mitään “listalla”, joten pyörin hetken pihassa, kunnes se välähti: Onhan näitä kuulia ja jos tekisin 20+20 heilautukset niillä jokaisella!

Samalla hetkellä, kun ajatus tuli päähän, niin tajusin, että rivistä puuttui vielä kaksi. Ei kun hakemaan farmarikävelynä vihreät kuulat mukaan riviin. :)

Ikinä ennen en ole missään treenissä käyttänyt edes puolia kuulistani, mutta nytpä se tuli tehtyä. Kyllä siinä hiki tuli ja viimeinen eli 26 kg ei kyllä noussut kovin korkealle. Päätin aloittaa rivin keskeltä oikealle ja sitten palata loput keskeltä vasemmalle. Juu, oli todella tieteellinen päätös järjestyksestä.

Yksi hetki treenistä jäi elävästi mieleen. “Miten tämä 24 kg tuntuu näin kevyeltä? Minähän ajattelin, että tämä on pitkästä aikaa tosi paha”. No juu, se olikin se 22 kg ja sain kokeilla hetken myöhemmin, että 24 kg oli painavampi. :D

Mutta sen treeniohjelman kimppuun on käytävä. Kesän viimeinen minigolfkisa paikallisia paria lukuunottamatta on takana ja nyt voi keskittyä keventämään näitä ihania värikkäitä kahvakuuliani.

Milloin kahvakuulainspiraatio on parhaimmillaan?

Voisin sanoa omalta kohdalta, että kahvakuulainspis on parhaiten kohdallaan silloin, kun minigolfreissuun lähtiessä miettii, jos ottaisi kuulankin mukaan. :D

Lenkkeilyä ja kehonpainotreeniä minun liikuntani on enemmän ollut, mutta nyt alkaisi olla valmis enempään. Kuula nousemaan tottakai lisää, mutta muutakin rautaa…

Pihalla happea riittää ja hyvällä säällä ei vaan ole parempaa paikkaa liikkua, mutta kauanko hyvää säätä riittää.

Huutoniemen pururadalla nuo telineet tai varsinkin vatsapenkki on tehty ihan miesten mittoihin, mutta tulipa kaikki kokeiltua eilen Vaasan liftaritreeneissä. :)

Minigolf kesäkausi lähestyy loppua, mutta yksi on mikä säilyy ja pysyy

Se yksi on Vaskiluodon kehto, jossa tulee harjoiteltua suoraa lyöntiä joka kerta, kun Vaskiluotoon piipahtaa pikaisesti tai pidemmäksi aikaa. :)

Yllättäen tuli tilaisuus osallistua vielä yhteen minigolf kisaan ja siitä tuleekin melkoinen tutkimusmatka, koska en ole koskaan pelannut Porin huovilla. Olen ymmärtänyt, että siellä ei ole mitkään helpot radat, eikä ensikertalaisella mitään jakoja. :D

No, pienen yllätysreissun voi ottaa tosiaan tutkimusmatkana ja ihan vaan minigolfhauskuuden puolesta. Helppo tuo on tietysti nyt sanoa, kun sitten ottaa kovasti päähän, kun mikään ei onnistu… Tai mistä sitä tietää.

Botnia Spelen 20.8. meni kyllä mainiosti ja löin tämän kesän kahden kierroksen ennätykseni 87. Ei se mitään loisteliasta menoa ollut, mutta tuntui kuitenkin hyvältä. Kolmas kierros oli sittenpakollista rämpimistä, kun jonkinlainen “lataus” katosi. Olin jo liikaa karkuteillä muilta, eikä löytynyt samanlaista keskittymistä kuin aiemmin.

Tämän viikon tiistaina viikkokisassa löin vielä pikkuriikkisen paremmin eli 86 ja toinen kierros 40 oli yhden kierroksen tämän vuoden ennätys. Virheitä oli siinäkin, mutta sitä se on minigolfissa. Aina voi parantaa!

Tiistaina taas joutui toteamaan, että illan mittaan sormet ovat kohmeessa. Syksy, sitä tämä on. Kesäkauden loppua kohti sitä heittää aina haikeita hyvästejä kesälajille, mutta onneksi talvellakin on Vöyrin Lotlax. Kerran siellä jo pelattiin ja talvella tiedossa on lämminhenkisiä sunnuntaipelejä. :)

Ex tempore kahvakuulanosto virtuaaliliigaan

No olinhan minä kolmen kuukauden nostotauon jälkeen alkukuusta tehnyt heilautus-tempaus yhdistelmällä joitakin sarjoja ja kokeillut jonkun minuutin temmatakin alkukuusta, koska silloin ajattelin ehkä osallistua virtuaaliliigaan loppukuusta. Kun olkapää vähän ilmoitteli itsestään, niin pariin viikkoon en sitten tehnyt oikeastaan muuta kuin liftaritreenit, mutta ajattelin sitten kuitenkin kokeilla mitä saisin 12 kg:lla aikaan. 16 kg olisi “kylmiltään” ollut liikaa.

173 toistoa siitä sitten heilahti. :D

Jos olisi vähän valmistautunut ja enemmän muistellut tekniikkaa etukäteen, niin olisihan se paremmalta ainakin näyttänyt. Tarkistin muuten kisakannasta, että ennätykseni 12 kg:n tempauksessa oli 114 toistoa. No siitä on aikaa ja en koskaan oikein uskonut, että minusta ikinä tempaajaa tulisi. Ehkä tässä on kuitenkin toivoa JA nostofiilis on edelleen viime torstain liftaritreeneistä lähtien ollut ihan loistava.

Ei lenkkeily ja kehonpainotreeni core painotteisesti pahaa ole ole tehnyt. :) Kunto on ainakin vähän nousussa.

Hitsi, olisipa kerta kaikkiaan mahtava alkaa suunnittelemaan kisatreenejä jotain kisoja kohti…

Ja sitten tuli kiireinen työviikko

Yleensä elokuun on syömiset ja liikunnat olleet hienosti hanskassa, mutta tämä viikko on ollut poikkeus. Toisaalta tiesin sen jo etukäteen ja viime sunnuntaina illalla otin vielä ylimääräisen kehonpainotreenin, jonka olisin tavallisesti tehnyt maanantaina aamulla. Tiesin, että voi tulla monta päivää taukoa ja niin tulikin. Torstaina oli onneksi liftaritreenit ja tänään aamulla oli aivan mahtava lähteä lenkille, kun työviikko oli vihdoin takana. :)

Askelmittari on paljastavaa luettavaa. Jos edellisviikolla määrä hipoi ja ylitteli 10 000 askelta, niin tämä viikko on ollut yhtä notkahdusta. Tiistaina illalla, kun istuin pari tuntia veneessä hienoissa maisemissa, niin oli oikeasti sellainen tunne, että en voi pysyä paikallani. Tai no, siinä oli vain pakko olla ja koko viikolla ei ollut aikaa tai voimavaroja olla liikkeessä.

Mutta siis jestas miten ihana oli tänään aamulla juosta. Pururata tai mikä lie hiekkapohjainen lenkki on vain kilometrin pitkä, mutta sitä oli niin paljon mukavampi kiertää kuin asfalttilenkkiä mitä yleensä kuljen. Ehkä liikuntalepoviikosta oli myös etua, koska juoksin enemmän kuin tavallisesti tai siis että en kävellyt missään välissä. Selvästi kesän keuhkokuumeen jäljet alkaa olla takana ja treenailu on tuottanut jo tulosta ainakin jossain mielessä.

Liftaritreenit… Miten voisinkaan kertoa miten hyvältä tuntui tehdä treenin yhteydessä yksi viiden minuutin työntösetti 16 kg:lla. Vaikka aloitin kuulatreenailun rauhallisesti, niin aloin tuntea muutaman viikon jälkeen oikeassa olkapäässä tuntemuksia, joiden takia himmasin tahdin pariksi viikoksi kuulalla ihan minimiin. Se taisi olla oikea ratkaisu, koska en halunnut heti jotain olkapäävaivaa riesaksi ja nyt sitä tuntemusta ei enää ollutkaan.

JA liftaritreenin ihan paras juttu oli, että siitä syntyi sellainen erityinen fiilis. Fiilistä on vaikea kuvailla, mutta siis se vaan on. :) Etsin tällä hetkellä niille treeneille paikkaa ja aikaa, koska menetimme viime talven treenipaikan, kun Teeriniemen koulu suljettiin. Aikataulu tulee siis hieman muuttumaan ja todennäköisesti torstaiset treenit siirtyy sunnuntaihin, mutta saapa nähdä. Se missä jatketaan selviää ensi viikon aikana.

Edvininpolun nuorisoliikuntaihme

Kävelin kuuden kilometrin lenkin pojan kanssa, joka innoissaan kulki matkan ja itse asiassa kulki pidemmälle kuin minä ja juoksi välillä käymään mäen päällä. Raitis ilma ja mukava rupattelu teki taatusti meille kaikille hyvää eli pojalle, pikkusiskolleen, minulle ja hyvän lenkin saaneelle koiralle. Oli hauskaa!

Kyse oli siitä, että kävin näyttämässä pojalle miten Edvininpolulle löytää. Edvininpolku on 1,3 km pitkä kuntolenkki, jonka varrella on valtavasti hauskoja metallipatsaita ja jestas miten paljon siellä oli nuoria ulkoilemassa. Ällistyttävää!

Tai ei sittenkään niin kovin ällistyttävää, koska iso osa patsaista on pokestoppeja. :D

Pokestoppeja tai ei, niin se määrä liikuntaa, joka Edvininpolulta tarttuu nuorten matkaan on aivan mahtava. Eikä se ole vain liikuntaa vaan uskon, että nuoret myös näkevät nuo patsaat.

Harmillisesti läheskään koko lenkkiä ei päässyt kulkemaan, koska viime aikojen ennätyssateet oli nostaneet tulvan, joka leikkasi lenkistä pitkän pätkän. Ne sateet ehkä olikin yksi syy, miksi vilskettä oli niin paljon. Sadetauolla oli sopiva hetki haukata happea. :)

Olipa hauska pikkuisen tytön kanssa bongata kivoja patsaita samalla, kun isoveli juoksenteli ainakin kilometrin verran meitä enemmän edestakaisin reitillä. Nämä kurjet oli yksi ehdoton suosikki.

Kyllä, olen edelleenkin sitä mieltä, että Pokemon GO on mainio peli. :) Siis kunhan sen ottaa nimenomaan ilmaisena pelinä, jossa nimenomaan kuljetaan ja ansaitaan ne pokepallot itse, eikä käydä kenenkään kukkarolla.

Mutta jestas miten hauskoja Edvininpolun hahmot ovat!