Ihmisen tärkeä ystävä

Ystäväni kotikissa, rakkaani seropi, 29.1.2007

Entä jos olisin allerginen eläimille? 20.11.2006
Lemmikin ja omistajan välinen suhde on - jokaisella omanlaisensa 23.10.2006
Ystävyyden palkinto 7.8.2006
Voiko lemmikin poismenoon varautua 12.6.2006

Maanantaijuttu 29.1.2007

Ystäväni kotikissa, rakkaani seropi

Tämän maanantaijutun piti käsitellä lemmikkejä ja pakkasta. Monesta syystä ja kaikkein eniten siksi, että luin erään ilmoituksen lemmikkien myyntiin ja välittämiseen ylläpidettävästä nettipalvelusta, juttu käsitteleekin rekisteröimättömiä lemmikkejä.

Mikä on tärkein syy ottaa kotiin lemmikki? Se on ystävyys, kumppanuus, läheisyys, kosketus,... Ei ole yhtä vaan monta toisiinsa sopivaa syytä. Tuohon tärkeimpien syiden listaan eivät kuulu väri, ulkonäkö, ei hinta tai vaikkapa rodun erikoisuus. Jos lemmikki otetaan vain jonkin jälkimmäisen listan kaltaisen asian takia, niin sääliksi käy sitä lemmikkiä. Oikeista syistä otetut lemmikit taas ovat jokainen omistajalleen yhtä arvokkaita ja tärkeitä ystäviä, oli rekisteripaperit olemassa tai sitten ei.

Pentutehtailun makua

Mainitsin alussa lukeneeni ilmoituksen. Se oli myytävistä "rotukissoista", kovalla hinnalla ja ilman rekisteripapereita. Kyseiset "rotukissat" sattuivat olemaan ei vain yhtä vaan jopa kahta rotua. Olen omaksunut sellaisen yleisen määritelmän, että kissa jolla ei ole rekisteripapereita on kotikissa. Se on hyvä määritelmä. Kotikissojen arvoa ei voi rahassa mitata.

Välittömästi, kun joku myy rekisteröimättömiä koiran tai kissanpentuja rekisteröityjen pentujen hintaan, voi alkaa epäillä, että nyt joku tekee bisnestä. En keksi mitään hyvää syytä erilaisten rotuyhdistelmien teettämiselle. Kyllä tätä valitettavasti tehdään, koska samat rotuyhdistelmät toistuvat ilmoituksissa tasaisin väliajoin. Kasvatustyö sen kaikissa muodoissa vaatii paljon työtä, sitoutumista ja vastuun kantamista. Jos tarkoituksella teettää tähän maailmaan rekisteröimättömän pentueen, niin kuka huolehtii, ettei vanhempien yhdistelmä esimerkiksi kanna perinnöllisiä sairauksia ja tuota sairaita pentuja.

Miksi pentutehtailu tuli mieleeni juuri rekisteröimättömien pentujen kohdalla? Siksi, että väärin perustein tehdyissä pentueissa tavoitellaan usein rodunomaisuutta ja vedotaan siihen, että lemmikkiä etsivä haluaisi rotulemmikin, mutta halvemmalla hinnalla. Hinta ei ehkä olekaan halvempi, eikä ostaja voi olla ollenkaan varma siitä, mitä sattuu ostamaan. Parempi olisi hankkia rehellinen kotikissa tai aito rotukissa vastuuntuntoiselta kasvattajalta ja yleisesti hyväksytyllä hinnalla.

Seropirakkautta

Lipsuin jo aiheen laitamille, mutta takaisin rakkauteen mars. Illalla vierelle istahtava sekarotuinen koira, joka katsoo ihmisystäväänsä silmiin, on juuri niin ihana koira kuin koira vain voi olla. Se on ansainnut elämälleen yhtä paljon virikkeitä, hyvää ruokaa, rakkautta ja kunnioitusta kuin rekisteröidyt serkkunsa ja ystävänsä. Kyllä seropien omistajat tämän tietävätkin.

Tuntuu, että harrastuksissa ja toiminnassa seropeista on tullut osa harrastuskoiria. Eihän koiraa voi katsoa kieroon sukutaulun perusteella. Agilityesteet ylittyvät vauhdikkaasti, samat opetukset tuottavat erinomaisia yhteiskuntakelpoisia koiria ja paljon enemmänkin. Lapsen rutistaessa rakasta perheen lemmikkiä kaulasta, se antaa sydämestään lapselle täsmälleen niin paljon rakkautta kuin koiransydämeen voi mahtua.

Vastuuntuntoiset seropiomistajat rakastavat lemmikkiään myös niin, etteivät anna sen lisääntyä ja lisätä seropikantaa. Kyllä monesti omistajalla käy mielessä, että olisipa ihana saada oman koiran jälkeläinen perheeseen, mutta kasvattaminen on vastuuta jokaisesta syntyneestä pennusta. Maalaisjärjellä on ajateltava, että onko tässä maailmassa ja maassa jo riittävästi sekarotuisia koiria.

Kotikissalle kunnioitusta

Kissamaailmassa norjalainen metsäkissa on rotu, mutta yhtä paljon se on käsite. Montako kertaa kuulee sanottavan, että meillä on norjalainen metsäkissa, vaikka kyseessä on pitkäkarvainen kotikissa. Eikö olisi ylpeämpää sanoa, että katsokaa miten upea pitkäkarvainen kotikissa meillä on.

Norjalainen metsäkissa on rotuna paljon muutakin kuin tietyn pituinen turkki. Rotuna sillä on omanlaisensa ruumiinrakenne, turkinlaatu ja sen silmät ovat ovaalin muotoiset ja hieman vinosti. Esimerkiksi korvat ovat juurestaan leveät ja niiden päissä on ilvestupsut. On pelkästään hyvä, että kotikissalla on oma kotikissamainen olemuksensa. Ei kaikkien pitkäkarvaisten kotikissojen pidäkään olla metsäkissoja.

Miten osaisinkaan sanoa miten paljon pidän kotikissasta juuri kotikissana. Vaikka sen sukujuurista ja taustoista ei ole tietoa, niin se täyttää kotikissan määritelmän niin monilla tavoilla. Seropinkin määritelmässä lukee, että sillä on korvat ja kuono ja se näyttää suurin piirtein koiralta. Kotikissankin ulkomuoto vaihtelee ja samoin persoona.

Omat lemmikkini ensimmäisestä lukien ovat olleet kotikissa, cockerspanieli, sileäkarvainen noutaja, siperiankissa, kuriilien bobtail ja siperiankissa. Monelle Jimin poppoo blogin lukijalle tämä joukko on tuttu. Jo vuosia sitten edesmenneen Pösö kotikissan jälkeen kaikki muut lemmikit ovat olleet rekisteröityjä, mutta ennemmin tai myöhemmin perheessämme tulee jälleen olemaan ainakin rekisteröimätön kotikissa. En tiedä milloin, mutta odotan todella paljon sitä hetkeä.

Rapsutukset ja silitykset kaikille rakastetuille rekisteröimättömille lemmikeille, joita ei ole tuotu tähän maailmaan rahan tai itsekkyyden takia.

Maanantaijuttu 20.11.

Entä jos olisin allerginen eläimille?

Hilseestä se lähtee

Lemmikki ei sovi siedätyshoidoksi
Ratkaisuja

Jokaisessa lemmikkiperheessä lemmikkiallergiat ovat arka aiha. Entä jos joku perheenjäsenistä tuleekin allergiseksi omille lemmikeille. Mitä sitten tehdään? Allergiat eivät ole leikin asia ja monesti mietitään jo lemmikkiä ottaessa, että voisiko valinnalla jo etukäteen valita sellaisen rodun, joka ei allergisoi.

Hilseestä se lähtee

Jo yleisesti tunnettu tosiasia on, että eniten allergioita aiheuttaa lemmikeistä lähtevä hilse. Aivan kuten ihminenkin, jokainen lemmikki hilseilee, mutta hilseen määrässä on suuria yksilökohtaisia eroja. Hilseen määrään voi vaikuttaa myös se, miten usein lemmikki pestään ja harjataan. Kun lemmikki puhdistetaan, vähenee myös hilseen määrä hetkellisesti. Toinen millä varmasti on merkitystä on se, että lemmikistä pidetään hyvää huolta niin, että lemmikin itsensä ei tarvitse kärsiä esimerkiksi ruoka-aineallergiasta. Huonosti voiva lemmikki ja lemmikin iho aiheuttaa hilseilyn lisääntymistä.

Jonkin Amerikkalaisen tutkimuksen mukaan esimerkiksi mustat kissat aiheuttavat enemmän allergiaa kuin vaaleat. Väitetään myös, että jotkin eläinrodut, kuten esimerkiksi vehnäterrieri ja siperiankissa, aiheuttaisivat vähemmän allergiareaktioita kuin muut rodut. Näihin väitteisiin ei voi luottaa, koska ihmiselle allergia on hyvin henkilökohtainen asia. Jollakin kissoille allergisilla henkilöillä on siperiankissa onnistuneesti perheessä, mutta toiselle taas sama kissarotu ja jopa yksilö voi aiheuttaa pahan allergiareaktion.

Mitä hilse sitten on? Se on ihohuokosista tulevaa valkuaisainetta. Myös lemmikin syljessä on samaa ainetta, joten sylkikin voi aiheutta allergiareaktion.

Lemmikki ei sovi siedätyshoidoksi

Jos perheessä on jo valmiiksi joku, joka saa reaktioita kissojen läheisyydessä, ei kissaa kannata ottaa. Joskus voi olla niin, että sama henkilö ei saa reaktioita koirasta ja silloin koiran hankinta voikin olla mahdollista. Usein kuulee puhuttavan, että jospa minä siedättyisin omalle lemmikille. Tosiasia kuitenkin on, että jos allergisena ottaa lemmikin, voi siitä seurata hankalia reaktioita ja allergian pahenemista. Ja onko oikein lemmikille, että se otetaan epävarmaan tilanteeseen ja annetaan sitten pois tutusta rakkaasta kodistaan.

Allergiat lisääntyvät edelleen ja niitä tutkitaan jatkuvasti lisää. Pienten lasten kohdalla on todettu, että eläinystävät eivät ainakaan lisää allergioiden kehittymistä. Ainakaan lapsi ei lemmikkikodissa totu elämään ylihygieenisessä ympäristössä. Todennäköisempää on, että allergia puhkeaa, jos lemmikki tulee perheeseen silloin, kun lapsi on jo vanhempi.

Ratkaisuja

Jos sitten kävisi niin, että allergia tulisi omaan perheeseeni, niin miten itse siihen reagoisin. Pitkän syksyn tiukat flunssat ovat välillä saaneet vainoharhaisesti miettimään, että entä jos. Ei olisi helppo tehdä ratkaisuja, joiden eteen allergiatilanteessa joutuisi. Kuinka kukaan voisi luopua rakkaasta kissasta tai koirasta? Kuinka kukaan lemmikkiään rakastava voisi kuvitella tilannetta, ettei jaloissa pyörisikään sitä pehmeää ystävää? Silti, lemmikin omistaja voi tulla vaikeiden tilanteiden eteen ja silloin on mietittävä sekä oman ihmisperheen, että lemmikkien parasta.

Maanantaijuttu 23.10.

Lemmikin ja omistajan välinen suhde on - jokaisella omanlaisensa

Yhteistä elämää
Säröjä suhteessa
Suhdetta muihinkin kuin koiriin
Suhteiden rikkautta

Kun ympärillään näkee monenlaisia lemmikkejä ja niiden omistajia, niin näkee myös hyvin erilaisia lemmikin ja omistajan suhteita. Oletko sinä jämpti laumanjohtaja, joka kunnioittaa jokaista lemmikkiään vai lepertelijä, jolle lemmikki on kenties vauvan korvike vai oletteko te parhaat ystävykset, jotka menevät kaikkialle yhdessä.

Televisiossa pyörivä ongelmakoirien tai pikemminkin ongelmaomistajien ongelmia ratkova ohjelma on saanut miettimään, että minkälainen lemmikinomistaja itse mahtaa olla. Tuskin kovin moni kokee sielunkumppanuutta niiden ongelmaomistajien kanssa, mutta joskus sieltä jokin neuvo ja niksi sopii myös omaa elämää rikastuttamaan.

Yhteistä elämää

Itselläni koirat ovat jo vanhuksia. Pirteiden vanhusten kanssa elämä urautuu helposti, mutta virikkeitä tarvitaan kuten ennenkin, niin elämä on rikasta sen loppuun saakka. Pentuajan pähkäilyistä on jo pitkä aika, mutta kyllä ne muistaa vieläkin. Miten opetan pennun olemaan syömättä pirtinpöydän ja penkkien tukitappeja? Miten saan koiran oppimaan toisiin koiriin? Minkä verran sitä ruokaa pitikään syöttää?

Kysymyksiin löytyy ratkaisut ja alusta lähtien muodostuu side omistajan ja lemmikin välille. Laumasta löytyy oma paikka, oli se sitten se oikea ja toivottu paikka tai jokin muu. Rodusta riippumatta yhteinen harrastaminen ja se yhteinen aika ovat lemmikille tärkeitä.

Harrastukset ovat hyvä tapa kehittää vuorovaikutussuhdetta ja yhteyttä koiraan. Esimerkiksi agilityharjoituksissa koira saa omistajansa jakamattoman huomion ja molemmat osapuolet oppivat paremmin tulkitsemaan toisiaan. Kilpailu ja voittajaksi kasvaminen eivät ole harrastusten parasta antia, vaan tärkeintä on nauttia matkasta sinne, minne ollaan menossa. Matka voi olla se, miten koiran luottamus kasvaa omistajaansa ja luottamus tuo tuo itseluottamusta. Oli se sopiva harrastus mikä tahansa, yhdessä vietetty aika ja erilaisten pelisääntöjen opettelu auttavat koko koiran elämää.

Säröjä suhteessa

Entäs jos suhteeseen syntyy säröjä, tulee niitä paljonpuhuttuja ongelmia. Silloin on omistajan oikea aika katsoa itseään peilistä. Luottamusta voi horjuttaa, eikä siihen tarvita kuin omistajalle paha stressi, jonka hän tavalla tai toisella purkaa koiraansa. Ei tarvita lyöntejä siihen, että koira ei enää tiedä miten pitäisi olla ja miellyttää ihmisystävää. Jos yhtenä päivänä vaaditaan yhtä ja toisena toista ja sitten joku päivä täytyisi olla aivan hiljaa ja olematta olemassakaan, niin siitä ei hyvä seuraa. Omistajan vastuu suuri ja painava.

Aivan yhtä suuria ongelmia tuo se, jos koiraa pitää täydellisesti vauvana, jota ei komenneta, ei käsketä, ei opeteta. Pelkän lepertelyn avulla koira ei ikinä opi olemaan koirana ihmisten keskellä, saati sitten toisten koirien kanssa. Ongelmat syntyvät silloinkin omistajan lemmikkiinsä luomasta suhteesta, jossa ei ole pelisääntöjä tai ainoa sääntö on, että kun haukahdan, niin saan kaiken haluamani.

Suhdetta muihinkin kuin koiriin

Koira on jotenkin helppo esimerkki, kun puhutaan omistajan ja lemmikin suhteesta. Kyllä muillakin lemmikeillä on omanlaisensa suhde omistajaansa. Esimerkiksi kissat osaavat rakastaa suurella sydämellä, mutta myös tehokkaasti osoittaa mieltään ja pompottaa perhettä mielin määrin, ellei niihin suhtauduta kissoina ja haluta ymmärtää niiden käyttäytymistä.

Tarve kiipeillä, touhuta, terottaa kynsiään, syodä ja juoda, käydä vessassa, sitähän kissan elämä ainakin pitää sisällään. Läheisyyden kaipuu vaihtelee erityisesti yksilöittäin, mutta myös roduittain. Jokin rotu on aina mukana ja suhde omistajaan voi olla hyvin läheinen.

Jos elämä keikahtaa niin, että jokin tarpeista ei enää täyty, niin seurauksena voi olla melkoinen mielenosoitus ja katastrofi. Vääriä käyttäytymismalleja voi myös kehittyä pikkuhiljaa. Oman lemmikin tunteminen ja ymmärtäminen on tärkeää silloinkin, ettei elämä ala pyöriä yhden ongelman tai ongelmalemmikin ympärillä.

Suhteiden rikkautta

Suhde lemmikkiin voi olla lämmin ja omanlaisensa. Yksikään lemmikki ei ole kopio toisesta ja se on todellista rikkautta. Rakkaus on erilaista kutakin kohtaan ja sydäntä riittää kaikilla monellekin lemmikille, kunhan perhelaumassa pysyy yllä sopiva järjestys ja maalaisjärki. Ylilyönneillä suuntaan tai toiseen ei ole sijaa tässä suhteiden verkossa.

Maanantaijuttu 7.8.

Ystävyyden palkinto

Läheisyys

Lasten ystävä
Lemmikki tuo terveyttä
Kotiterapiaa

Lemmikin läheisyys ja ystävyys antaa paljon ja ottaa vain vähän. Koiran pitkä katse ja kissan kehräys tai hauska hetki kanin kanssa palkitsevat omistajansa harva se päivä. Omistajalle ne ovat jo itsestäänselvyys, mutta mitä kaikkea nuo hetket meille antavatkaan.

Läheisyys

Elämäntilanteesta riippumatta lemmikki tarjoaa aina mahdollisuuden läheisyyteen ja on valmis kuuntelemaan kaikki päivän mittaan tapahtuneet ja mieltä painaneetkin asiat. Kuinka monet surut onkaan haudattu koiran turkkiin? Tai miten mukavalta tuntuukaan illalla nukkumaan mentäessä vierelle kehräämään käpertyvä kissa.

Lämpö ja läheisyys eivät ole itsestäänselviä asioita ihmiselämässä. Lemmikki voi olla korvaamaton ihmiskontaktien korvaaja lyhyitä tai pitkiäkin aikoja. Se voi olla kauan kaivattu vauva tai kumppani, jota ei vielä ole löytynyt. Ilman pehmeää turkkia jäisi paljon läheisiä hetkiä kokematta.

Lasten ystävä

Onko teille otettu kissa tai koira siinä vaiheessa, kun lapsi meni kouluun? Oliko ajatuksena, että kotona on joku vastassa koulupäivän päättyessä? Tämä peruste on ollut yksi lähtökohdista lemmikin ottamiselle useissa perheissä.

Lemmikin vaikutus lapseen on vahva. Karvainen ystävä on mukana monessa ja silloin lapsi ei ole yksin. Aikuinenkin saa turvaa koirasta ulkona liikkuessaan, mutta lapsi kaipaa turvallisuuden tunnetta myös koton yksin ollessaan. Harmittavat asiat eivät jää harmittamaan, ikävystymisen hetkellä löytyy tekemistä ja iloiset asiat ovat entistä hauskempia, kun ne voi jakaa vaikkapa lemmikin kanssa. Eräiden tutkimusten mukaan lemmikit jopa parantavat koulumenestystä. Myös tunne-elämän kehitykselle lemmikeillä on erittäin positiivinen vaikutus.

Lemmikki tuo terveyttä

Eläinten silittäminen alentaa verenpainetta ja suojaa stressiltä. Eläinten kanssa kosketuksissa olevissa perheissä on vähemmän allergioita ja astmaa. Nämä tosiseikat ovat osa pitkää listaa siitä, mitä suoria terveysvaikutuksia lemmikeillä on tutkitusti todettu olevan. Australialaisen tutkimuksen mukaan lemmikkien omistajilla on myös alempi kolesterolitaso kuin niillä, joilla ei ole lemmikkiä. Varmasti vielä ei tiedetä puoliakaan siitä, mitä vaikutuksia lemmikeillä on.

Tutkijatkaan eivät ole päässeet selville, miten tarkalleen ottaen lemmikit vaikuttavat terveyteen. Varmasti koiran lenkittämisellä on loistavat terveydelliset vaikutukset omistajalle, mutta miten vaikuttaa se kuuluisa spanielin katse ja lemmikin ehdoton ystävyys.

Mielenterveys on varmasti yksi erityisalue, kun mietitään lemmikkien vaikutusta. Se pyyteetön rakkaus, jota lemmikiltä saa, on usein elintärkeä vahva lenkki, jos mielessä tasapaino järkkyy. Lemmikki voi silloin olla se yksi ja ainoakin luotettava turva, kun mistään muusta ei voi varma olla. Lemmikki ei kyseenalaista tai arvioi mitään, rakastaa vain.

Kotiterapiaa

Miltä tuntuu, jos joudut olemaan pitkän ajanjakson ilman lemmikkiä? Jotain puuttuu. Oletko hermostuneempi tai muuten vain levoton? Jokainen huomaa itsestään, minkälaisia vaikutuksia oman lemmikin poissaololla on.

Ei tarvitse ajatella vanhainkodissa ilahduttavaa terapiakoiraa, kun havaitsee hyvät vaikutukset itsessään. Hymy nousee huulille väkisinkin lemmikkiä silittäessä ja lemmikille puhuessa huomaa itsensä rauhoittuvan ja rentoutuvan. Hauskat hetket lemmikin kanssa ovat osa parhaita päivää. Monet ovat ystävyyden palkinnot.

Maanantaijuttu 12.6.2006

Voiko lemmikin poismenoon varautua?

Lemmikki uuteen kotiin
Kun lähtö on lopullinen
Hyvästi

Lemmikistä luopuminen monista erilaisista syistä tai lemmikin kuolema on omistajalle suuri suru ja jo etukäteen kauhistus. Voiko sellaiseen tilanteeseen varautua? Voiko surua ja murhetta pienentää?

Lemmikki uuteen kotiin

Jotenkin tuntuu, että tällä hetkellä luovutaan paljon täysi-ikäisistä lemmikeistä, niin koirista, kissoista kuin muistakin lemmikeistä. Allergiat ja sairaudet ovat varmasti se yleisin syy, mutta selittävätkö ne sitä suurta uuden kodin etsijöiden määrää. En usko.

Ilmoituksissa näkyy syinä esimerkiksi avioero, paikkakunnalta muutto, elämäntilanne ja monia muita syitä. Osasta ilmoituksia tulee sellainen tunne, että onkohan tämä lemmikki otettu oikeista syistä ja mietitty oikeasti, mitä lemmikin ottaminen tarkoittaa. Kunnollinen mietintä ennen lemmikin ottamista onkin varmasti yksi tärkeimmistä asioista, ettei luopumista joudu kokemaan. Se on varma keino ja jokaisen lemmikinottajan velvollisuus on vetää mietintämyssy syvälle päähänsä, kun tekee päätöstään.

Allergioita ei voi ennustaa ja tilanne voi kehittyä nopeastikin erittäin vakavaksi. Omakohtaisesta kokemuksesta voin sanoa, että silloin ei kyyneliä säästellä. Aiemmin ehkä herkemmin tällaisessa tilanteessa lemmikki lopetettiin, mutta nykyään lemmikille pyritään löytämäään uusi koti.

Uuden kodin etsijöitä on vain kovin paljon. Ei ole helppoa sijoittaa aikuista lemmikkiä, kun pentujakin on niin paljon.

Kun lähtö on lopullinen

Lemmikistä luopuminen ja sille uuden kodin etsiminen on raskasta, mutta kuinka raskasta onkaan, kun lemmikki henkäisee viimeisen kerran ja menee lopullisesti pois.

Äkillinen sairaus tai tapaturma voi tulla kenen tahansa kohdalle hyvinkin nopeasti ja yllättäen. Täysin terveen oloinen ystävä voikin eräänä päivänä katsella sinua viimeistä päivää. Mikä ajatus. Kylmät väreet kulkevat selkäpiissä. Paistakoon aurinko tänäänkin mahdollisimman monelle lemmikille ja suokoon vielä monta kaunista kesäpäivää ja kesää.

Pitkäaikainen sairaus voi hiivuttaa ystävän elinvoimaa. Silloin on omistajan osattava elää yhdessä ystävänsä elämää ja on vain yritettävä tietää, milloin on luovutettava. En ole koskaan ollut sellaisessa tilanteessa, vielä, enkä tiedä, mistä löytyy se oikea luopumisen hetki. Mikä on oikein?

Väkivaltaisiakin kuolemia sattuu. Tällä viikolla luin tapauksesta, jossa naapurin pihaan karanneet kaksi kissanpentua tapettiin. Julma ja täysin tarpeeton teko. Onneksi on olemassa eläinsuojelusäädökset ja -viranomaiset. Vaikka näistä rikoksista harvoin tuomitaan, niin onpa edes jonkinlainen suoja ja pelotekin olemassa. Jatkossa ehkä enemmän kuin nyt.

Hyvästi

Melkein tekisi mieleni sanoa, etteä ei siihen suruun voi varautua, eikä sitä voi tahdon voimalla pienentää. Joku ehkä pystyy, mutta allekirjoittanut ei.

Oli syy mikä tahansa, suru on suuri. Toivottavasti voimme toimia niin, että sen pyyteettömästi rakastavan eläimen suru olisi mahdollisimman pieni.

Suremiseen on aina lupa, oli lemmikki suuri tai pieni, rahallisesti arvokas rotukoira tai navetan vintillä syntynyt kotikissa. Jokainen lemmikin elämä on arvokas.

Lähetän pikkuiselle Vilille ja Vilin emännälle lämpöisen ajatuksen.