Lemmikin hankinta

Lemmikkilajien yhteiseloa, 22.1.2007
Ystävälle ystävä - kun on uuden lemmikin aika 4.12.2006
Onko pennun ostaja lemmikkinsä arvoinen? 27.11.2006
Mistä löytyy lemmikille nimi? 25.9.2006
Kun kotiin saapuu uusi asukki 26.6.2006
Lemmikkiä ottamassa 21.6.2006

Maanantaijuttu 22.1.2007

Lemmikkilajien yhteiseloa

Yllättävän syvässä on uskomus siitä, etteivät kissa ja koira sovi samaan perheeseen. Yhtä vähän monien mielestä sopivat kani ja kissa, akvaario ja kissa, terraario ja kissa tai moni muu yhdistelmä keskenään. Niille, joilla on kokemusta lajien yhteiselosta, vanhat uskomukset ovat asia, joille voi pyörittää päätään.

“Kuin kissa ja koira”

On totta, että eri lajien kommunikointi ja kieli poikkeaa toisistaan. Hyvä esimerkki on koiran tai kissan hännän heilutus. Koira heiluttaa häntää iloisena, kun taas kissa saattaa olla ärsyyntynyt ja heiluttaa häntää siksi. Se ei tarkoita, etteivätkö eri lajit oppisi elämään keskenään.

Jos kissa ja koira tottuvat toisiinsa pennuista lähtien, on hyvin todennäköistä, että niistä tulee elinikäiset hyvät ystävykset. Kahdestaan ne voivat jakaa läheisyyttä ja saavat seuraa toisistaan yksinolon aikana. Riippuu rodusta ja erityisesti yksilöstä, miten tiiviin suhteen kissa ja koria keskenään solmivat. Löytyy toki niitäkin yksittäisiä kissoja ja koiria, jotka mielummin karttavat toistensa seuraa, mutta yleensä järkevän totuttelun jälkeen ne vähintään sietävät toisiaan samassa kodissa. Todennäköisempää on hyvä ystävyys kuin ystävyyden puuttuminen.

On tärkeää ottaa etukäteen selvää ja ymmärtää eläinlajien käyttäytymistä niin, että tietää mitä mahdollisia haasteita yhteiselossa voi tulla eteen. Kahden koiran ikäeroksi suositellaan paria vuotta, koska silloin niiden arvojärjestys on alusta lähtien selvillä. Samoin täytyy huomioida, että kissojen keskelle tuleva riehakas koiranpentu voi joissakin tapauksissa olla ongelma, vaikka yleensä kissat hyväksyvät koiranpennun joukkoonsa.

Muutama viikko riittää usein kissan ja koiran ystävystymiseen. Oma kokemukseni kissoihin tottumattoman koiran ja kissanpennun totuttelusta kesti noin viikon. Sen jälkeen kissanpentu hakeutui oma-aloitteisesti koiran kainaloon nukkumaan ja koirakin totesi, että omituinen, mutta aika mukava tämä uusi kaveri.

Pienet lajit

Kissa on peto ja koira on kooltaan niin suuri, että ne molemmat voivat vahingoittaa pienempiä lemmikkejä. Oikeilla pelisäännöillä on silti mahdollista totuttaa ne hyvin erilaisiin kumppaneihin.

Kanirodut ovat hyvin eri kokoisia ja ensimmäisenä tulisi mieleen, että esimerkiksi kissan kanssa uskaltaisi pitää vain erittäin suurta kania. Todellisuudessa kuitenkin esimerkiksi kääpiöluppa sopii hyvin kissaperheeseen. Kanin paras puollustus on sen takajalkojen voimakas potku, jota kissat oppivat kunnioittamaan.

Pieni kaninpoikanen on kissalle houkutus. Kaninpoikanen pidetään aluksi kokonaan erossa kissoista ja kun se on hieman tottunut uuteen elinympäristöönsä, niin sen jälkeen se esitellään kissoille. Varovaisuus on oikea lähtökohta. Kania ei voi ainakaan aluksi pitää vapaana kissan tai koiran kanssa. Riippuu – jälleen kerran – yksilöistä, miten helposti yhteiselo lähtee sujumaan. Saattaa käydä niinkin, että kani ottaa pomon paikan perheessä ja pitää jatkossa muut ojennuksessa.

Pienten lajien yhteiselämä on myös mahdollista, mutta ei voi sanoa, että esimerkiksi hamsteri ja kani sopisivat automaattisesti yhteen.

Lintujen kohdalla täytyy muistaa, että kissalle ne ovat luontaisesti saaliita. Kissat ja linnut, kuten esimerkiksi undulaatit, on parempi pitää eri huoneissa. Joissakin tapauksissa kissat ja linnut oppivat elämään yhdessä, mutta vastuu molempien hyvinvoinnista on omistajalla.

Harkitusti ja molemmat huomioiden

Jos kotiin otetaan useiden eri lajien lemmikkejä, on pidettävä huolta siitä, että ne eivät vahingoita toisiaan. On ihmisestä kiinni, että jokainen voi elää omaa turvallista elämäänsä. Terraario, akvaario tai häkki pitää sijoittaa niin, ettei esimerkiksi kissa pääse sitä pudottamaan tai tassullaan vahingoittamaan toista eläintä. Kumpikaan laji ei saa päästä vahingoittamaan toistaan.

Tunne oma lemmikkisi ja ota kunnolla selvää uudesta lajista. Siinä on hyvä lähtökohta, kun lähtee lemmikkiperhettä kasvattamaan. Rodun piirteiden ja yksilön tunteminen auttaa varmasti ystävien valinnassa. Tasapuolinen huomio on myös tärkeää, että yhteiselämällä on oikeat edellytykset kunnossa.

Maanantaijuttu 4.12.2006

Ystävälle ystävä – kun on uuden lemmikin aika

Lajien sekamelskaa

Koirakaveri
Kissa kehrääväinen
Hyvinvointi on tärkeintä

Lajien sekamelskaa

Kissan, koirat ja monet muut eläinlajit tulevat mainiosti toimeen keskenään. Kun totuttelu täysin uudenlaiseen ystävään tehdään valvotusti ja mietitysti, niin esimerkiksi kissat ja koirat ovat erinomaisia ystäviä keskenään. Se, että koira on aiemmin ymmärtänyt kissan vain puuhunajettavaksi karvapalloksi ei estä kissan ottamista perheeseen. Sisätiloissa ja rauhallisessa tilanteessa koira pääsee epäilyksensä yli lähes kaikissa tapauksissa.

Usein kuulee sanottavan, että perheessä, jossa on suurimmaksi osaksi koiria, kissakin muuttuu koiramaiseksi tai että kissavaltaisen perheen ainoa koirajäsen ei ehkä tiedä onko kissa vai koira. Ystävät ympärillä vaikuttavat toisen lajin kumppaniin, mutta vaikutus ei ole vakava. Oman lajinsa keskuudessa koira on täsmälleen niin koiramainen kuin olisi muutenkin.

Koirakaveri

Uuden koiran ottaminen toisen koiran kaveriksi kannattaa ajoittaa niin, että koirilla on riittävästi ikäeroa. Parin vuoden ero takaa sitä, että koirien arvojärjestys on iän puolesta selkeä. Arvojärjestyksen lisäksi on erittäin hyvä, että vanhempi koira on ehditty opettaa hyville perheen tavoille ja siihen on olemassa vahva ystävyys ja side, joka kestää huomion jakautumisen. Samalla voi olla varma, että uuden pennun tullessa voi antaa riittävästi huomiota ja opastusta uudelle tulokkaalle. Pentuaika on hyvää oppimisaikaa ja se aika kannattaa käyttää hyödyksi niin pienillä kuin suurillakin koiraroduilla.

Koirakaveri voi olla myös aikuinen. Silloin kannattaa ottaa hyvin selvää siitä, minkälaisista olosuhteista koira on tulossa ja miksi siitä luovutaan. Tieto helpottaa totutteluvaihetta. Aikuisen koiran kohdalla lähtökohta on sama kuin pennulla siinä mielessä, että tämä koira ei tunne talon tapoja. Samalla tavalla kuin pennun kohdalla tavat on opetettava heti alkuvaiheessa. Lisäksi täytyy totutella koiraystävät toisiinsa. Helpoimmassa tapauksessa toisiin koiriin tottuneet koirat ovat ystäviä melkein saman tien, mutta ongelmiinkin täytyy varautua.

Kissa kehrääväinen

Kissalauman kasvattaminen on helppoa, koska yleensä kissa tottuu kohtuullisen helposti uuteen pentuun. Tiedossa voi olla sähinöitä ja totutteluaika vaihtelee. Monet pennut vain kävelevät uuteen kotiinsa ja ovat päivän – parin kuluttua perheen täysimääräisiä jäseniä. Ikäeroa ei tarvitse miettiä samalla tavalla kuin koirien kohdalla, mutta on oikein kissaakin kohtaan, että se saa rauhassa tulla osaksi perhettä ennen seuraavan kissan saapumista. Ehkäpä siten myös omistaja saa läheisemmän suhteen ystäviinsä.

Vanhempi tai vanhemmat kissat voivat olla pienelle liian kovakouraisia ja päällekäyviä. Silloin täytyy pitää huoli myös siitä, että pentu pääsee välillä kaikessa rauhassa lepäämään. Omistajan täytyy arvioida milloin pennun uskaltaa jättää yksin olemassa olevien kissojen kanssa. Kissojen leikittäminen ja esimerkiksi makupalojen antaminen ovat hyviä jäänrikkojia lemmikkien suhteessa. Yhtälailla huomiota edesauttaa tottumista.

Jos puhutaan aikuisen kissan ottamisesta kissalauman jäseneksi, niin silloin voi edessä olla ongelmia. Olemassaolevat lemmikit joko tottuvat tai eivät totu uuteen tulokkaaseen. Tiedossa voi olla yhteenottoja. Siihenkin mahdollisuuteen täytyy varautua etukäteen.

Hyvinvointi on tärkeintä

Vaikka minkälainen kuume olisi vallalla, niin uuden lemmikin ottajan täytyy miettiä jo olemassa olevien lemmikkiensä hyvinvointia. Jaksaako vanha koira uutta energistä kumppania vai olisiko sittenkin parempi, että se saisi rauhassa, omalla tahdillaan viettää viimeiset vuotensa. Entä onko nyt juuri oikea aika ottaa uutta lemmikkiä. Kun kaikkien osapuolten hyvinvointi on mietitty etukäteen, niin uudella ystävyydellä on tukeva pohja, jolle on hyvä rakentaa lemmikkiperhettä.

Maanantaijuttu 27.11.2006

Onko pennun ostaja lemmikkinsä arvoinen?

Ne ikävät tilanteet
Ostajan saappaissa

Kasvattajan tehtävä on täynnä uuden elämän ihmettä, jännitystä, kokemuksia ja vastuuta siitä, että tassut vievät elämänmittaiseen seikkailuun turvallista tietä. Mutta kuinka kasvattaja voi tietää, pennun uudessa kodissa riittää rakkautta? Kysymys on toistuvasti ajankohtainen, koska jokainen koti ei olekaan se turvallinen satama, vaan hyvin monenlaisista syistä siellä voikin olla vastassa huonoa kohtelua.

Pentua katsomaan tulevat ovat valvovan silmän alla. Kasvattaja yrittää varmistua siitä, että tälle ostajalle eläin on arvokas ystävä, eikä vain omaisuutta. Eivät ostajan vaatteet, puhetapa, varallisuus tai asunnon koko kerro vastausta siihen, onko koti hyvä. Eivät myöskään ostajan koulutus tai ikä, eikä puhetyyli ole osoitus siitä, kuinka paljon hellyyttä ja oikeaa kohtelua hänellä on pennulle varattu. Jos ulkoinen muotti kertoisi vastauksen, niin tehtävä olisikin aivan liian helppo.

Sanotaan, että jokaisesta ihmisestä on ensin ajateltava pelkästään hyvää ja vasta sitten alettava miettimään mahdollisia negatiivisia puolia. Suurin osa pentua haluavista on oikealla asialla ja sitä vartenhan kasvatustyö on antoisaa ja iloinen asia.

Mutta kuinka voi nähdä pinnan alle? Onko se mahdollista, kun ihmismieleen erikoistuneet ammattilaisetkaan eivät sitä osaa takuuvarmasti tehdä. Jonkin verran selviää keskustelemalla ja näkemällä ihmiset paikanpäällä. Mitä kauempaa ostajaehdokkaat tulevat, sitä hankalampi on järjestää tapaamisia etukäteen. Puhalinkeskustelut ja kirjeenvaihto eivät ole sama asia kuin kasvokkain keskustelu, mutta aina silläkin tavalla jotain selviää.

Ne ikävät tilanteet

Eläinsuojelutehtävissä toimivat ihmiset pystyvät kertomaan järkyttävistä eläinkohtaloista, joita tavallinen lemmikin omistaja ei pysty edes kuvittelemaan. Kissaa on poltettu tupakalla tai koira on hakattu henkihieveriin ja miten paljon muuta onkaan tehty. Näille asioille haluaa sulkea silmänsä, mutta kasvattaja, jonka vastuulla on antaa pennulle hyvät elämän eväät, on pyrittävä kasvattiensa parhaaseen. Ei ihme, että pennuista luopuminen on siksikin erityisen tuskallista, että monesti yhteys uusiin omistajiin katkeaa, eikä lemmikin kuulumisia kuule ehkä enää koskaan.

Kissat, koirat ja muut lemmikit vaihtavat kotia valitettavan usein. Hyvän lähtökohdan ja ensimmäisen oman kodin löytäminen on monille vain ensimmäinen vaihe, joka jatkuu joskus toiseen kotiin. Allergiat, avioerot ja monet muut syyt (tekosyyt?) saavat aikaan sen, että eläimet vaihtavat kotia entistä useammin. Näiden ongelmien edessä kasvattaja on voimaton ja voi vain toivoa, että kaikki sujuu hyvin.

Ostajan saappaissa

Ostajasta voi monesti tuntua, että käydessään katsomassa lemmikkiä, hän joutuukin ristikuulusteluun. Se ei ole paras mahdollinen tapa aloittaa yhteistyötä kasvattajan kanssa, mutta silloin täytyy ymmärtää, että kasvattajan tehtävä on ottaa selvää tulevasta kodista. Kasvattaja sitoutuu kasvattajasopimuksessaan vastuuseen pennuistaan. Hänen täytyy saada itselleen ostajasta niin hyvä kuva, että hän voi myydä lemmikin. Ainakin ostaja voi tässä tilanteessa todeta, että kasvattaja välittää jokaisesta eläimestä.

Kasvattajalle ja lemmikin hankkijalle on helpotus, jos ostaja on selvillä siitä, minkälainen rotu ja lemmikkiystävä hänelle sopii. Kasvattaja antaa lisää tietoa ja pelkkä pentuun ihastuminen ei ole oikea syy hankintaan. Oikeat eväät ja syyt lemmikin ottamiselle antavat kaikille suurimman ilon, myös sille ihanalle nappisilmälle ja pehmoturkkiselle pennulle. Rakkautta, huolenpitoa, ystävyyttä ja oikeaa asennetta – niistä lähtökohdista pentua odottaa hyvä elämä.

Maanantaijuttu 25.9.

Mistä löytyy lemmikille nimi?

Tiesitkö, että tänään on nimipäivä koirilla, joiden nimi on Fairy, Fancy, Fyffe, Fänsi tai Fänski. Näin ainakin erään nimipäiväkalenterin mukaan ja kissojen nimipäiväkalenterissa 25.9. nimipäiväänsä viettävät Veli, Werneri, Vertti ja Vilkas.

Oli kyseessä lemmikki- tai ihmisvauva, niin nimen valinta tuottaa yleensä ongelmia. Näyttääkö meidän pentumme Aadolfilta, Amigolta tai kenties Vinskiltä. Nimivaihtoehtoja on äärettömästi ja oikea täytyy vain jostain kaivaa.

Onni on internet?

Onneksi on internet, voi huokaista, jos omaan mieleen ei pälkähdä yhtään nimeä. Aivan varmasti osuu kirjoittamaan sellaisen hakusanan, jonka avulla löytää niin kotimaisia kuin ulkomaisiakin nimilistoja, nimipäiväkalenterin tai vaikkapa keskustelupalstoilla käytyjä nimikeskusteluja.

Vai auttaakohan se internet sittenkään? Siihen nimipaljouteen voi nimittäin myös tukehtua. Nimet alkavat pyöriä silmissä, pyörryttää, eikä enää tiedä senkään vertaa mitä aloittaessaan. Silloin ei auta kuin ottaa aikalisä ja hetken hermolepo ennen nimen päättämistä.

Niitä valintaan vaikuttavia asioita

Joku haluaa nimen, joka kuulostaa hyvätä sitä huudettaessa. Silloin ehkä ei ole oikea valinta nimetä lemmikkiään Uuno Turhapuroksi tai Väyryseksi. Makuasia ja ehkäpä Eemeliä voisi huutaa pahan paikan tullen juuri samoilla äänenpäinoilla kuin Vaahteramäen Eemeliä lastenohjelmissa. Aivan varmasti sillä saisi toisinaan hymyn yllättyneiden kuulijoiden kasvoille.

Toinen valintaan vaikuttava asia ovat perheessä jo ennestään löytyvät nimet. Jos lemmikkien nimet ovat hyvin lähellä toisiaan, niin eroavatko ne riittävästi toisistaan. Tai ehkä niiden pitäisi myös sopia yhteen. Siinäpä mietittävää.

Sitten on vielä sankari itse eli lemmikki jolle nimeä valitaan. Ei nimi miestä pahenna, jos ei mies nimeä kuuluu eräs suomalainen sanonta. Ehkä kuitenkin on parempi katsoa lemmikkiään silmiin, korviin ja hännänpäähän, ennen kuin ristiäiset pidetään. Tosin hauskoja mahdollisuuksia tarjoaa sekin, jos nimi on jotain aivan muuta kuin mitä itse lemmikki. Tässä tulee mieleeni kesällä kuvaamani Väinö -koira, joka kuitenkin on tyttö. Terveisiä Väinölle ja Väinön ystäville.

Nimien antamisessa on muuten monta eri “koulukuntaa”. Eräs jako on siinä, että lemmikillä pitää olla lemmikin nimi, kuten Murre, Söpö, Misse, Täplä tai jokin muu perinteinen lemmikinnimi. Toiset taas haluavat lemmikilleen ihmismäisemmän nimen. Tästä jaosta voi ilmaantua törmäyksiä. Oma sileäkarvainen noutajani on nimeltään Sara. Joskus vuosia sitten sain erään äidin pahoittamaan mielensä siitä, että hänen pienen tyttövauvansa nimi oli myös Sara. Tämän äidin mielestä koiran nimäminen samalla nimellä kai alensi hänen tyttärensä arvoa. Näin sen ainakin silloin järkeilin.

Rakas, rakas Musti tai Mozart

Oli nimi mikä tahansa, niin sillä tuskin voi kasvattaa tai vähentää pennun mukanaan tuomaa iloa. Nimen valinta ei ole riitelyn arvoinen asia ja kyllä se aina jostain löytyy. Ehkä se löytyy metsälenkiltä, kaupan näyteikkunasta tai radiotoimittajan huulilta. Tai ehkä sittenkin nimipäiväkalenteri kertoo totuuden.

Maanantaijuttu 26.6.2006

Kun kotiin saapuu uusi asukki

Ystäväksi toisille lemmikeille

Koiria talossa
Vanhempi tulija
Ensimmäinen lemmikki

Jännitystä, valmistautumista, ihanaa odotusta ja matelevia päiviä. Niinhän se on aina, jos perheeseen on tulossa uusi lemmikki ja pitkäaikainen ystävä.

Sitä yrittää parhaalla mahdollisella tavalla varmistaa, että uudella ystävällä olisi hyvä olla heti alusta lähtien. Ruokaa, kupit, vettä jo valmiiksi esillä, hihnat, kynsisakset, harjat, peti, leluja,... Lista on hyvin samanlainen oli kyseessä mikä tahansa karvainen lemmikki. Terraario, akvaario ja kaikki niihin liittyvät tarvikkeet on oltava esimerkiksi matelian ja kalojen kohdalla. Muut harrastajat, kirjat ja internet sivustot antavat hyvät lähtökohdat valmisteluille oli lemmikki mikä tahansa.

Ystäväksi toisille lemmikeille

Jos perheessä on jo useampia lemmikkejä, esimerkiksi koira ja pari kissaa, on tulohetkestä jo kokemusta ja lemmikeilläkin jonkinlaiset valmiudet ottaa ystävä vastaan. Uudelle tulokkaalle on hyvä antaa aluksi pieni rauhallinen hetki katsoa, mihin oikein on saapunut. Sitten kenties toiset lemmikit esitellään tulokkaalle yksi kerrallaan.

Yleensä ei kannata täysin eristää tulokasta jo olemassa olevista lemmikeistä. Esimerkiksi kissoilla on tiedossa rajuakin menoa, jota voi hirvittää katsoa, mutta tilannetta on seurattava. Liian rajussa menossa täytyy toki pienelle antaa hengähdyshetki ja mahdollisuus nukkua välillä rauhassa. Yleensä tilanne alkaa pian rauhoittua ja kissoista tulee pikkuhiljaa hyvät ystävät.

Koiria talossa

Koirien arvojärjestys on yleensä heti selvillä, jos tulija on pentu. Pentu alistuu riittävästi vanhemmalle koiralle helposti. Poikkeus vahvistaa tietenkin säännön ja yleensä melko helposti sujuva pennun tulo voi olla hankalakin tapaus. Lisäksi pentuenergia voi olla liikaa vanhalle koiralle, joka saattaa ärähtää tulijalle pahastikin. Totuttelussa voi edetä rauhallisesti ja antaa pennulle mahdollisuus nukkua turvallisia uniaan riittävästi ja unen häiriintymättä. Jokainen päivä vie lähemmäs hetkeä, jolloin koirat ovat erottamattomia ystäviä.

Koiran ja kissan totuttaminen ensimmäistä kertaa yhteiseen eloon on ensimmäisellä kerralla jännittävä tehtävä. Lemmikkien tavat ovat niin erilaiset ja jos koirasta on kyse, niin sen tapana on voinut tähän asti olla ajaa kissat puuhun. Täydellistä reseptiä totuttamiseen ei varmasti ole, mutta molempien huomioiminen, silittely, rapsuttelu ja varovainen totuttelu on hyvä lähtökohta. Se ensimmäinen kahdestaan jättäminen on koiran ja kissan yhteiselossa jännittävin hetki ja täytyy tapauskohtaisesti arvioida, koska se on mahdollista.

Vanhempi tulija

Pennun kohdalla saapuminen muiden lemmikkien ystäväksi on ehkä helpompaa kuin aikuisen tulijan kohdalla. Henkilökohtaisesti en ole vielä kertaakaan kokenut sitä, mitä on tuoda aikuinen lemmikki jo olemassa olevaan laumaan.  

Voisin kuvitella, että hyvin käyttäytyvien ja toisiin koiriin tottuneiden koirien kohdalla tilanne on melko helppo. Yleensäkin, jos sekä tulija, että olemassa olevat lemmikit ovat tottuneet toisiin eläimiin, niin se helpottaa tilannetta. Turvakotien, kuten esimerkiksi Vaasan kissatalon asukit ovat tottuneet muiden olemassaoloon. 

Arvojärjestyksen on kuitenkin laumassa löydyttävä tavalla tai toisella. Siihenkin täytyy varautua.

Ensimmäinen lemmikki

Mikään ei voita sitä jännittävää tunnetta, kun perheeseen on saapumassa ensimmäinen lemmikki. Jännitys ja odotus ovat silloin suurimmillaan. Esiltä korjataan pois rikkoutuvat esineet ja mietitään monella tapaa, sopiiko koti lemmikille. Jos perheessä on lapsia, koitetaan etukäteen sopia siitä, miten lemmikkiä käsitellään.

Onnellisia ovat ne hetket ensimmäisen lemmikin saapuessa ja pulpahtavat mieleen aina uuden lemmikin saapuessa kotiin. Usein se ensimmäinen pysyykin hieman erikoisasemassa omistajansa sydämessä, vaikka jokaista lemmikkiään rakastaakin.

Jokainen lemmikki on yksilö, eikä kaikki tapahdu samalla tavalla kuin edellisellä kerralla. Sehän siinä niin jännittävää onkin. Lisää persoonia taloon. Kuinka montako? No sopivasti juuri siihen kotiin.

Maanantaijuttu 21.6.2006

Lemmikkiä ottamassa

Lemmikin parhaaksi
Lapsille lemmikki
Se oikea rotu

Päätös on tehty, että kotiin tulee lemmikki. Se voi olla ensimmäinen, toinen tai vaikka viides ja usein on melkein itsestään selvää, minkä rotuinen ja mikä lemmikki on kyseessä.

Mutta kuinka tietää, minkälainen sen uuden ystävän pitäisi olla? Mistä varsinkin ensimmäisellä kerralla tietää, miten paljon lemmikin kanssa tulee harrastamaan liikuntaa, turkinhoitoa, minkä luonteinen lemmikki sopisi parhaiten. Valinnan pitää tai pitäisi perustua järjellä tehtäviin valintoihin, vaikka sydän vie tehokkaasti johonkin suuntaan.

Lemmikin parhaaksi

Tarkka mietintä ei ole vain ihmisen parhaaksi. Jos rodun asettamat vaatimukset kouluttamisen tai vaikkapa turkinhoidon osalta osoittautuvat liian vaativiksi, niin lemmikin kärsimykset tulevat olemaan vähintään yhtä suuret kuin ihmisen tuskittelu. Takkuinen turkki on ikävän näköinen, mutta entäpä takun kiristys kainalossa tai kutina takun alla ärsyyntyvässä ihossa. Se kutina täytyy tuntea omassatunnossaan heti siinä vaiheessa, kun kasvattaja kertoo turkinhoidosta ja itse mielessään ajattelee, että “en minä sitä ihan niin usein jaksa tehdä”.

Kouluttaminen on vähintään yhtä tärkeä asia jokaiselle koiralle: pienelle ja suurelle rodulle, että elämä maistuisi jatkossakin sekä omistajalle, että lemmikille. Toiset rodut ja yksilöt tarvitsevat koulutusta enemmän ja toiset vähemmän. Pientäkään koiraa ei kuitenkaan kannata jättää täysin kouluttamatta. Pientenkin on osattava elää muun maailman ehdoilla ja yhteiselämän on sujuttava myös sitten, kun itsepäiseksi osoittautuva pieni ystävä haluaisi määrätä talon tahdin.

Lapsille lemmikki

“Äiti, mä haluun koiran” tai kissan tai hamsterin tai vaikka kanin, kuullaan melkein jokaisessa perheessä jossain vaiheessa. Joskus se saa vain ärtymään, mutta monessa tilanteessa vanhemmallekin jää mieleen pyörimään kuva lemmikistä.

Äärettömän harvassa ovat ne lapset, jotka itse hoitavat lemmikkinsä. Ainakin siinä tarvitaan alussa paljon vanhempien opastusta ja apua. Siksi lemmikki on otettava vanhempien omien järkisyiden varassa, eikä lapsen mieltymysten mukaan.

Entäpä, jos ajatusleikkiä vie pidemmälle. Mitä sitten, kun lapsi lähteekin jo opiskelemaan ja kissa jää kotiinsa vanhempien seuraksi. Mitä sitten, kun lemmikki on pitkiäkin aikoja vanhempien kaverina, kun lapsi on vaikkapa viikon mummolassa. Eteen tulee monenlaista, jonka voi kuvitella sielunsa silmin. Ehkä siitäkin on apua ja päätös ainakin oikeanlaisesta lemmikistä ja rodusta löytyy.

Mistä lemmikkini ottaisin?

Ei ole ollenkaan merkityksetöntä, mistä lemmikkinsä ottaa. Ihmisläheinen ympäristö, rakkaus heti syntymästä lähtien ja terveydestä huolehtiminen antavat pennulle turvallisen lähtökohdan kasvaa ja oppia luottamaan ihmiseen. Silloin on todennäköisintä, että pennulle kehittyy juuri niin avoin luonne kuin on mahdollista. Tällainen ympäristö on yhtä tärkeää oli kyseessä rotupentu tai sekarotuinen lemmikki.

Erityisesti pentutehtailun tapauksissa on parempi kääntyä ovelta pois, kuin jäädä surkuttelemaan pikkuisia huonoissa olosuhteissaan. Vaikka sitä olisi vaikea tehdä, niin ottamalla huonosti huolehditun pennun, edistää samanlaisten, huonosti kohdeltavien pentujen syntymistä jatkossakin. Lisäksi, vaikka pentu saisi jatkossa kuinka hyvää huolenpitoa tahansa, vanhinko on jo voinut syntyä terveydelle tai lemmikin henkiselle kehitykselle. “Edullinen kauppa” voi käydä kalliiksi monilla tavoilla.

Omaa rotuaan ja kasvattejaan rakastava kasvattaja antaa hyvät eväät lemmikin ja omistajan yhteiselle elämälle. Kasvattajan kokemusta kannattaa käyttää hyväkseen niin, että kysyy myös myöhemmin mieltään askarruttavat kysymykset ääneen.

Se oikea rotu

Rodun valinta on hauskaa puuhaa. Kirjojen kuvat ja tekstit, nettisurffailut, koirien match showt ja erilaiset näyttelyt ovat silloin käytössä. Monesti sieltä löytyy se oikea rotu, jota muut eivät voi voittaa. Luonteenpiirteet ja muut asiat vain napsahtavat kohdalleen. Luonne, koko, turkin laatu ja väri ja se katse. Valinta on tehty.

Välillä synkiksikin maalattujen kuvien jälkeen on hyvä todeta, että sitä uutta tulijaa rakastaa aivan yhtä paljon, onko kyseessä lyhytkarvainen itämainen kissa tai vaikkapa suunnattoman suuritassuinen bernhardilainen. Kun omistaja kerran katsoo lemmikkinsä silmien syvyyteen, on hänen sydämensä varattu. Pitkä ystävyys on alkanut.