Etusivu    Lehdet    Maanantaijutut    Keskustelu    Kilpailu    Sarjakuva    Kissablogi    Extraa    Sivukartta   Bannerit    Linkit/Hakemistot

Yleisesti lemmikin hoitamisesta

Annoin pikkusormen, se vei koko käden 21.5.2007
Onko lemmikkisi yksin kotona? 30.4.2007
Entäs kun elämä muttuu 5.3.2007

Onko lenkkitiellä tilaa kissalle ja koiralle? 13.11.2006

Talvi tulee - vaatteita lemmikille 30.10.
Oi mikä turkki! 18.9.2006
Matkalle mukaan vai hoitoon? 31.7.2006
Virkistykseksi ja vilvoitukseksi 17.7.2006

30.4.2007

Onko lemmikkisi yksin kotona?

Elämäntilanteet vaihtelevat ja kotiväki on välillä enemmän ja vähemmän kotona. Lemmikille se tarkoittaa yksinäisiä tunteja. Yksinolo ei ole paha asia, se on vain jotain, mihin pitää opetella heti pentuna ja mitä varten on varauduttava.

Tänään, kun tätä kirjoitan, on vappuaatto eli päivä, jolloin juhlitaan ja käydään kylässä. Monelle lemmikille se tarkoittaa yksin jäämistä epätavalliseen aikaan, mutta toivottavasti vain niin pitkäksi aikaa, mikä lemmikille on sopivaa. Siinä missä kissat selviytyvät hiekkalaatikkoineen helposti pidemmän ajan yksin, koirille olo voi käydä helpommin tukalaksi, vaikka koira olisi tottunut yksinolija.

Kuinka opetan koiran jäämään kotiin yksin?

Koiranpennulle kannattaa opettaa yksin jäämistä hyvissä ajoin. Hyvä tapa on aloittaa harjoittelu jättämällä pentu huoneeseen, josta itse poistuu. Ensimmäiset yksin jäämiset ovat lyhyitä hetkiä, joihin kannattaa ottaa avuksi puruluu tai jokin muu mukava ajanviete. Paras hetki harjoituksille on silloin, kun pentu on liikkunut paljon, syönyt ja väsynyt.

Hyvä paikka opetteluun voi olla vaikkapa makuuhuone, jossa pentu tavallisesti nukkuu omalla paikallaan. Pentua ei saa opettaa siihen, että jos se alkaa haukkua, niin paikalle tullaan heti. Parempi on järjestää harjoitukset niin, että on aluksi niin vähän aikaa poissa, ettei itkua ja haukkua ehdi tulemaan. Lyhyt käynti oven takana on aivan hyvä aloitus. Siitä aikaa pidennetään vähän kerrallaan, siirrytään eri paikkoihin ja opetellaan lopulta sitäkin, että omistaja poistuu ulko-oven taakse.

Vaikka omien koirieni yksinolon opetteluajoista on jo yli kymmenen vuotta, niin jotkin rituaalit ovat vielä toisinaan käytössä. Alunperin annoin poistuessani koirille jonkin ajanvietelelun, esimerkiksi paperitötteröön tai tyhjään maitopurkkiin kätketyn herkkupalan ja sanoin “hei, hei”. Siitä koirat aina tiesivät jäävänsä yksin ja alkoivat touhuamaan omiaan. Vielä vanhanakin koirani tietävät jäävänsä yksin, että kun niille antaa pienen herkkupalan tai ajatustyötä vaativan asian tai sanon vain “hei, hei”.

Kauanko lemmikki voi olla yksin?

On eri asia jättää yksin koira tai vaikkapa kissa. Lemmikki, jolla on ruokaa, juomaa ajanvietettä ja paikka, jossa käydä asioilla, voi satunnaisesti olla melko pitkään yksinään. Eläinsuojeluasetuksen mukaan lemmikin hyvinvointi on tarkistettava vähintään vuorokauden välein ja kissanomistajien kokemusten mukaan vuorokauden kotonaoleskelu onnistuu poikkeustilanteessa mainiosti. Lisäksi yksinoloa helpottaa, jos lemmikkejä on useampi ja ne ovat toisilleen seurana.

Työpäivät venyvät usein matkoineen jopa kymmeneen tuntiin. Sen ajan yksinoloon tottunut koira voi yksin olla, mutta eipä juuri pidempään. Pitkät yksinolot vaativat vastapainokseen päivän muuna aikana paljon huomiota ja liikuntaa.

Lemmikille hoitaja tai lemmikki mukaan

Eteen tulee monenlaisia tilanteita ja poikkeustilanteessa on oikea ratkaisu voi olla järjestää lemmikille hoitaja tai hoitopaikka. Omistajan ei pidä tuntea huonoa omaa tuntoa omista satunnaisista matkoistaan. Lemmikit oppivat yleensä hyvin uusiin tilanteisiin, kun ne opetetaan pienestä pitäen siihen, että elämä ei ole vain täsmällisen rutiinin toistamista.

Enpä malta olla kirjoittamatta jälleen kerran, että jo lemmikkiä ottaessa on varauduttava monenlaiseen. Lemmikin tulo tietää opettamista ja oppimista, rajoituksia tai ainakin suunnittelua myös omistajan elämään.

Hyvää vappua siis kaikille lemmikin omistajille ja lemmikeille!

Maanantaijuttu 5.3.2007

Entäs kun elämä muuttuu

Omasta kokemuksesta

Voiko muutokseen varautua?

Mikään ei ole yhtä varmaa kuin se, että asiat muuttuvat. Asunto vaihtuu kerrostaloyksiöstä rivitaloon tai vaikkapa paritalosta kerrostaloasuntoon tai ennen vain vähän matkustanut lemmikin omistaja alkaakin matkustaa viikoittain 100 km. Oli muutos tulossa mihin tahansa suuntaan, niin todennäköistä on, että tilanteet eivät pysy samana.

Ihmiselle muutokset ovat helppoja, mutta entäs rakkaat lemmikit. Miten lemmikki sopeutuu erilaiseen elämään? Voiko muutokseen varautua? Miksipä ei voisi ottaa huomioon jo etukäteen ainakin todennäköisimpiä muutoksia. Sellaisia voisivat olla lapsen syntymä, asuinpaikan muutos ja vaikkapa uusien lemmikkien tulo.

Lemmikkien sielunelämää ja reaktioita erilaisiin asioihin voi opiskella kirjoista ja kokemuksista tai sitten olla opiskelematta. Meitä lemmikkien omistajia on yhtä monenlaisia kuin on lemmikkejäkin. Jotain pientä koiraa saatetaan pitää kuin kukkaa kämmenellä, prinsessana tai prinssinä, joka on koko kodin valtias. Toinen aivan samankokoinen koira taas saatetaan kouluttaa tottelevaiseksi lenkkikaveriksi ja nimenomaan koiraksi. Kissalla saattaa olla ruokalistallaan vain kaikkein parasta tai sitten on päätetty, että ruoka on hieman toisenlaista.

Siitä hetkestä lähtien, kun uusi lemmikki tulee kotiin, jokainen valinta vaikuttaa siihen, minkälaista elämää lemmikki elää ja miten hyvin nelijalkainen ystävä on valmis muutoksiin. Kaikkeen ei voi varautua, mutta lemmikin voi opettaa tai ainakin yrittää opettaa tulemaan toimeen lasten kanssa, olemaan hyppimättä pöydille tai matkustamaan. Pienillä asioilla saattaa tulevaisuudessa olla suuri merkitys.

Omasta kokemuksesta

Lasten kanssa on aina toimittava varovasti niin, ettei esimerkiksi cockerin ensimmäinen lapsikontakti ole korvista erisuuntiin vetävä lapsi vaan oikein lemmikkeihin tottunut lapsi. Tuolla ensikokemuksella on todellakin vaikutusta ja sen voin ikävä kyllä kertoa omasta kokemuksesta. Nuorena opiskelijana ystäväkseni ottama Milla cockeri ei tottunut lapsiin ja ikävän vahingon seurauksena Milla sai juuri korvakäsittelyn. Sen tilanteen seurauksena Milla ei tähän päivään mennessä (12 v) ole oppinut suhtautumaan lapsiin täydellisen varauksettomasti. Kerran tapahtunutta vahinkoa ei saa takaisin ja lähtökohta myöhemmälle positiiviselle oppimiselle on heikko.

Matkapahoinvointiakin on koettu. Olen saanut syliini cockerspanielin oksennukset, mutta matkustaminen ei siihen loppunut vaan autoilua tehtiin sen jälkeen entistäkin useammin niin, että koira oli kyydissä. Jos pienen vastoinkäymisen jälkeen olisi antanut periksi, niin miten näistä vuosista olisi selvitty – ei mitenkään.

Lemmikin käsittely monilla tavoilla heti pienestä lähtien oli jo cockerikasvattajan neuvo ja sitä on toteutettu jokaisen lemmikin kohdalla. Kynnet on saatava leikattua, korvat puhdistettua, kissa pestyä ja takut oiottua. Se onnistuu, kun aivan pienestä lähtien lemmikkiä tutkii ja koskettelee ja silittelee ja antaa vaikkapa makupalan hieman ikäväksi koetun toimenpiteen jälkeen. Koskaan ei voi tietää mitä eteen tulee ja miten epämiellyttäviäkin hoitotoimenpiteitä joutuu tekemään. En voisi kuvitella esimerkiksi kuonokoppaa koiralle, että kynnet voisi leikata.

Matkustamisessa, itse matkan aikana ja uusissa paikoissa, helpottaa jos mukana on lemmikin oma pesä tai vaikkapa peitto. Kissanäyttelyistä joku ehkä muistaa Mintulla paneelihäkissäkin ensimmäisillä kerroilla olleen “karvahatun”. Kun mukana oli se turvallinen pesä, jossa Minttu nukkui heti ensimmäisenä yönä uudessa kodissaan, niin varmasti pikkukissan oli turvallisempaa olla. Samalla tavalla toimivat kissojen kuljetusboxit, jotka ovat aina vieraassa paikassa avoinna ja saatavilla. Pala kotia on mukana.

Voiko muutokseen varautua?

Edellä mainitut tavat ja tapahtumat eivät ole ehdoton totuus tai ammattilaisen käsitys. Ne ovat vain muutamia tapoja, joilla olen pyrkinyt saamaan omille lemmikeilleni iloisen ja turvallisen olotilan.

Kenelläkään ei ole kristallipalloa, josta näkisi mitä on tulossa. Sen takia suosin itse ajatusta, että opetellaan mahdollisimman eläväiseen ja monipuoliseen elämään. Ehkäpä silloin on lemmikillekin stressittömämpää, kun se jonkin muutos tulee eteen. Ehkäpä lemmikkikin voi silloin uteliaana heiluttaa häntää, että mihin nyt mennään ja mitäs nyt tehdään. Palanen tuttuja tuoksuja ja elämää mukana ja muutoskaan ei ole katastrofi.

Kyllä, mielestäni muutokseen voi varautua.



Maanantaijuttu 13.11.2006

Onko lenkkitiellä tilaa kissalle ja koiralle?

Kissat valjaissa
Kohtaaminen on todennäköinen ongelma
Lenkille on päästävä

Olet kävelyllä koirasi kanssa ja vastaan tulee lenkittäjä, joka seisoskelee paikallaan ja sitten taas lähtee tien vierustaa eteenpäin. Taitaa olla mäyräkoira, ei ainakaan mikään iso rotu, ajattelet mielessäsi ja jatkat ajatuksissasi eteenpäin. Melkein kohdalla koirasi pysähtyy ja jää tuijottamaan vastaantulijaa. Itsekin havahdut katsomaan, että mitä nyt. Vastaantulijan talutettavana onkin valjaissa kissa.

Mitä koirasi tekee seuraavaksi? Heiluttaako se iloisesti häntääntä tai vilkaisee kissaa vain sivusilmällä? Mitä kissa reagoi, jos koira alkaa haukkua ja tempoa hihnassaan? Mitä jos koira ei olekaan hihnassa tai pääsee yllättämään ulkoiluttajansa? Siihen tilanteeseen sisältyy monta kysymystä, joita varsinkin kissanomistaja miettii ennen kuin lähtee kulkemaan pihapiiriä pidemmälle.

Kissat valjaissa

Kissojen ulkoiluttaminen valjaissa yleistyy koko ajan lisää. Sisäkissa nauttii silminnähden ulkoiluhetkistään kytkettynä ja niin nauttii ulkoiluttajakin. Pennut on hyvä totuttaa jo nuorina valjaissa liikkumiseen, mutta sen taidon oppii varmasti myös varttuneempi kissa.

Valjaisiin harjoittelu voidaan aloittaa laittamalla valjaat päälle sisällä niin, että kissa saa ihmetellä rauhassa mitä nyt tapahtuu. Osa kissoista on samantien valmiita ulkoiluun, mutta suurin osa suhtautuu aluksi valjaisiin epäillen. Pikkuhiljaa kissa kuitenkin tottuu ajatukseen ja ulkoilu voidaan aloittaa. Kissa saa itse määrätä suunnan ja tahdin. Ensimmäiset ulkoilut sisäkissalla saattavat olla vain käynti rappusilla, mutta rohkeus kasvaa ja sitä mukaa ulkoilu.

Erilaisia valjasmalleja on monia, mutta yhteistä niille on pikalukitus, jonka avulla valjaat on helppo laittaa päälle. Pennuille löytyy pentuvaljaita tai pienempien kissojen valjaita ja suuremmille kissoille oman kokoisiaan valjaita. Talutushihnaksi on kelautuva fleksi mainio vaihtoehto, mutta myös tavallisen hihnan avulla ulkoilu onnistuu.

Kohtaaminen on todennäköinen ongelma

Kun koira pysähtyy tuijottamaan vastaan tulevaa kissaa, tarkoittaa se monelle koiralle ajojahdin mahdollisuutta tai hauskaa leikkiä. Useampi koira taitaa vain ampaista kohti kissaa, eikä edes pysähdy ajattelmaan. Kissojen ulkoiluttajille tämän tilanteen pelko on este ulkolenkeille. Usein ulkoiluttajat pysyvät tiiviisti kotipiirissä, vaikka mieli tekisi kauemmas. Osa kissoista kulkee hienosti tien vierustaa pitkin ja sekin vain lisää houkutusta.

Mikä voisi olla ratkaisuna tähän ongelmaan niin, että kissan ulkoiluttajat uskaltaisivat lenkittää lemmikkiään, mutta myöskään koiran ulkoiluttajat eivät joutuisi hillitsemään riemastuvia koiriaan. Itse en tiedä vastausta ja voin kertoa, että kissoihin tottuneetkin koirat ovat innoissaan vieraan kissan kohtaamisesta.

Jos vastaantulijan, ihmisen ja erityisesti toisen koiran, kohtaamista harjoitellaankin joskus paljon, niin miten paljon pitäisikään harjoitella kissan kohtaamista.

Lenkille on päästävä

Oli niin tai näin, ulos on monen kissankin päästävä. Asuinpaikasta riippuen se sisältää enemmän tai vähemmän jännitystä ja erikoista suhtautumista. Sisäkissojen ulkoiluttajat saavat kuulla niin syyttävää saarnaa siitä kuinka naapurin pihassa käy koko ajan joku kissa asioillaan, kuin iloista kissan ihastelua. Mielipiteet ja reaktiot vaihtelevat laidasta laitaan.

Ulkoillessa tavataan myös koiria. Pieniä, suuria, hämmästyneitä, ärsyyntyneitä ja erilaisia koirien omistajia. Erilaisuus on rikkautta, mutta näin suuri lenkkeilijöiden ero on molemmille osapuolille palanen purtavaksi.

Maanantaijuttu 30.10

Talvi tulee – vaatteita lemmikille

Vaatteita

Entäs kengät
Lumen tuloa ei voi estää

Lokakuu on lopuillaan ja monilla paikkakunnilla kahlataan jo lumessa. Viikonlopun lumimyrsky teki temppunsa yllättäen ja esimerkiksi Pohjanmaalla joutui lauantaina aamulla hieromaan silmiään, kun vihreys oli vaihtunut täydellisen valkoiseksi.

Mutta mitä lumen tulo tarkoittaakaan lemmikkiperheessä. Vedetäänkö koiralle ja kissalle töppösiä ja takkia niskaan? Yllättävän monessa tapauksessa kyllä. Rotujen kirjo on melkoinen ja niin paksuturkkisia kuin palelemaan taipuvaisia lemmikkejä löytyy paljon. Molemmilla lumi on omalla tavallaan ihana ja hiukan ongelmallinenkin asia.

Vaatteita

Oma cockerspanielini tuli tänä aamuna sisälle turkki täynnä lumipalloja. Nollan vaiheilla lumi takertuu kaikkein tehokkaimmin ja vaikka kylmyys ei vielä haittaa, niin lumi haittaa niin paljon, ettei pitkää metsälenkkiä voi noin vain tehdä.

Aiemmin lumikelillä Millallekin vedettiin päälle suojahaalari, joka oli musta ja koristeina oli vaalean punaisia röyhelöitä muutamassa kohdassa. Pukuun kuului myös hattu, joka olisi pitänyt pitkät korvat lumelta suojassa, mutta sen pitämiseen koiraneiti ei koskaan suostunut. Nykyään pyöreä kylkikaari ei tuohon pukuun mahdu ja ulkoilussa ollaan tyydytty lumen sulattamiseen suihkulla ja kuivaamisella.

Siihen aikaan, kun tuo röyhelöpuku ostettiin, pukuvalikoima oli huomattavasti vähäisempi kuin nykyään. Nyt tuntuu löytyvän lemmikeillekin vaatetta jokaiseen tarpeeseen. On villapaitaa, fleece takkia, kurapukua ja tekoturkista. Sopivalla vaatteella voidaan estää esimerkiksi cockerin täydellinen jäykistyminen 20 asteen pakkasella. Siinä muuten onkin näky. Koira, joka jähmettyy paikalleen ja täytyy kantaa sisälle, että siitä notkistuu.

Oletko kokeillut esimerkiksi googlella etsiä sanoilla: kissa villapaita. Malleja löytyy itse tehtyinä ja ostettuina. Olisikohan siinä hyvä joululahjavinkki jo näin hyvissä ajoin? Entäpä jos puikot kilkattaen tekisikin koiralle tai kissalle villapaidan.

Entäs kengät

Asia, jota en ole koskaan kokeillut ja joka on joskus vain kovimpien pakkasten aikaan askarruttanut mieltä, ovat kengät. Samainen Milla cockerspanieli nostelee nopeasti pakkasen noustessa tassujaan ja joskus asioilla käyminen ei meinaa onnistua, kun siinä pitäisi olla niin nopea. Olisikohan tossuista apua?

Myytävänä on eri kokoisille lemmikeille oman kokoisiaan kenkiä. Varmasti niitä myös ostetaan, kun kerran tarjontaakin löytyy. Malleja mainostetaan tukeviksi ja hyvin istuviksi. Ehkä sellaisia täytyy vielä kokeilla.

Lumen tuloa ei voi estää

Kotiväki ei millään vaatteilla voi estää lumen sisälle tulemista kokonaan. Sitähän tämä talvi on. Märkiä länttejä siellä täällä ja toivottavasti ei kovin paljon parketilla. Kuivatuspaikat on mietittävä tarkasti ja hyvä on, jos esimerkiksi koira tottelee niin hyvin, ettei heti ryntää joka paikkaan.

Jos lumesta on päänvaivaa, niin on siitä vaan paljon riemuakin. Vanha lemmikki nuortuu hulluttelemaan ja pennut pöhkööntyvät aivan villeiksi. Aluksi kylmä, valkoinen, pehmeä voi jopa pelottaa, mutta tuskin kauan. Onnellista on ensilumen aika.

Maanantaijuttu 18.9.2006

Oi, mikä turkki!

Hyvinvointia elämään

Turkinhoito alkaa takuttomuudesta
Niin puhdasta
Villakoirasta saksanseisojaan
Ja taikasana on

Pitkää ja lyhyttä, silkkistä ja karheaa tai vaikkapa valkoista turkkia hoidetaan huolella ja rakkaudella – tai sitten hieman huolettomammin. Varmasti jokainen lemmikin ystävä on sitä mieltä, että upeasti hohtava ja hieno turkki on lemmikin todellinen kruunu, mutta mikä on upean turkin salaisuus.

Shampoota ja hoitoainetta, pesuja sopivin väliajoin. Toisella se on usein ja toisella harvoin. Sitä kannattaa tosiaan noudattaa oman rodun tarpeiden mukaan koska niin liian usein kuin liian harvoinkin, syntyy ongelmia.

Hyvinvointia elämään

Ensimmäisenä edellytyksenä upealle turkille on varmasti lemmikin hyvinvointi. Se ei pidä sisällään ainoastaan fyysistä hyvinvointia, koska elämän on myös henkisesti oltava kunnossa. Totta se on. Ihmiseltäkin tipahtaa sopivassa stressitilanteessa hiuksia ja sama tilanne voi olla lemmikilläkin. Ja entäpä jos lemmikillä on liian vähän tekemistä ja virikkeitä, silloin lemmikki saattaa vaikkapa nuolla itseään niin, että kauniille turkille voi sanoa hyvästit.

Hyvinvoinnin perusta on myös oikeanlainen ruoka ja sopivat elimistön rakennusaineet lemmikin kokoon, aktiivisuuteen ja ikään verrattuna. Ruuan valinta ei ole aina helppoa, varsinkin kun lemmikkienkin allergiatkin tuntuvat olevan erittäin yleisiä. Mutta kun sopivat ruuat löytyvät, niin erilaisia lääkkeita ja lisäaineita ei juuri tarvita.

Turkinhoito alkaa takuttomuudesta

Takkuturkkeja lemmikkimaailmaan mahtuu ja missäpä turkissa ei joskus niitä löytyisi. Ehkä lyhytkarvaisimmat eivät takkuja koskaan koe, mutta muille niitä tulee toisinaan.

Jos lemmikin karvan päästää pahasti takkuuntumaan, niin silloin ovat kotikonstit vähissä. Jo valmiiksi takkuuntuneen ja likaisen karvan peseminen saattaa pahentaa tilannetta. Toki ongelman ratkaisut riippuvat turkin laadusta, mutta monesti pahassa tilanteessa ainoa oikea ratkaisu on turkin leikkaaminen aivan lyhyeksi. Hankalissa tilanteissa tämän avun voi hakea vaikkapa eläinlääkäriltä, joka myös antaa avun ihon lääkitsemiseksi, koska takkujen alle on voinut tulla tulehduksia.

Pahasti takkuuntuneen turkin aukiharjaaminen on monesti myös siksi turhaa lemmikin “kidutusta”, että pahasti vanunut karva ei koskaan tule näyttämään samalta kuin ennen. Lisäksi se takkuuntuu entistäkin herkemmin.

Ikävät takkutilanteet on vältettävissä helpoin kotikonstein. Takut on helppo poistaa heti, kun niitä alkaa syntyä. Parasta on opetella yhdessä lemmikkinsä kanssa nauttimaan harjaamisesta. Jokapäiväinen lyhyt harjaustuokio vaikkapa makupalan kera on ihana pieni hetki yhdessä. Silloin on mahdollista tehdä turkinhoidosta positiivinen kokemus.

Muutenkin lemmikin kanssa kannattaa pienestä pennusta lähtien totuttautua usein toistuvaan käsittelyyn. Sitä opettelua ei kannata laiminlyödä pienimmänkään koiran tai muun lemmikin kohdalla. Aina hampaillaan vastaavaa pikkukoiraa on yhtä mahdotonta hoitaa kuin suurtakin hoidosta kieltäytyvää lemmikkiä.

Niin puhdasta

Näyttelyissä turkin täytyy olla täydellinen, mutta kotioloissakin puhdas turkki on onni omistajalle ja lemmikille, ehdottomasti molemmille. Shampoo valikoima on nykyisellään laaja ja omalle lemmikille löytyy varmasti sopiva aine, vaikka ei kalleimpiin tuotteisiin tutustuisikaan. Shampoon lisäksi takkuuntuva turkki kannattaa käsitellä sopivalla hoitoaineella. Esimerkkinä voisin mainita oman cockerspanielini, jonka turkki on ehdottomasti parhaimmillaan ja helpoin selvittää silloin, kun käyttää sopivaa hoitoainetta.

Pieni maltti on turkin puhdistamisessakin paikallaan. Kaikissa eläinlajeissa löytyy niitä, joiden turkki menettää parhaimpia ominaisuuksiaan, jos sitä pestään liikaa. Kohtuus kaikessa ja rodun mukainen hoito mielessä, niin hyvin menee. Kissoista esimerkiksi persialainen pestään huomattavasti useammin kuin siperialainen. Turkin ominaisuudet määräävät tahdin.

Villakoirasta saksanseisojaan

Vielä on eräs turkkiin ja koko ulkomuotoon radikaalisti vaikuttava asia – trimmaaminen. Erilaisiksi jalostetut lemmikkirodut esiintyvät edukseen hyvin erilaisessa asusteessa. Turkkia leikataan ja nypitään ja muotoillaan juuri kyseisen rodun mallin mukaiseksi. Trimmaamine vaatii ammattitaitoa ja osaamaton turkin laittaja voi helposti pilata lemmikkinsä ulkonäön ammattilaisten silmissä.

Kasvattajat ja juuri oman koirarodun trimmaajat ovat kiireisiä näyttelyjä edeltävänä aikana. Trimmauksella voidaan korostaa oman koiran parhaita puolia ja hieman myös piilottaa niitä ei niin parhaita puolia.

Trimmaaminen ei kuitenkaan ole vain näyttelykoirien laittamista. Myös kotikoirat nauttivat elämästään sopivan mittaisessa turkissa ja omistajankin elämä on helpompaa, kun turkki on kunnossa. Kura-aikaan lyhyempi turkki säästää takuulla hermoja.

Kotikoiran kohdalla trimmauksen voi tehdä usein itsekin. Karvojen nyppiminen esimerkiksi on tekniikka laji, joka joidenkin rotujen kohdalla on varsin helppoa.

Ja taikasana on

Oikea lemmikki oikealla ihmisellä. Voiko sitä lyhyemmin sanoa? Siinä on varmasti suurin salaisuus lemmikin hyvinvointiin ja turkin loistavaan kuntoon. Toiselle vain sopii lyhyen turkin hoitaminen ja joku toinen jaksaa hellitellä lemmikkiään jokailtaisilla harjauksilla. 

Itse en voisi ottaa pitkäkarvaista ihastuttavaa marsua tai pientä seurakoiraa, jolla olisi valkoinen pitkä turkki. Jos sellaisen ottaisin, niin nolosti kävisi. Edes opettelulla tuskin jaksaisin pitää turkin riittävän hyvässä kunnossa. Parempi on, jos omassa kodissani pyörivät siperialaiset ja sileäkarvainen noutaja. Takkujakin on toisinaan, mutta niistä selvitään.

Maanantaijuttu 31.7.2006

Matkalle mukaan vai hoitoon?

Matkassa mukana
Matkailun ongelmat
Hoitolaan

Lomamatka parhaimmillaan

Kesä on ollut matkailuaikaa. Lemmikkien omistajille erilaiset matkat ovat tuottaneet kysymyksen: Mennäänkö koko porukalla vai jäävätkö lemmikit kotiin tai hoitoon?

Liikennevälineenä on ollut oma auto, juna, linja-auto tai joku muu. Matka on voinut olla lyhyt tai pitkä, mutta kysymys on sama. Usein lemmikki voi jäädä kotiin tuttuihin ympyröihin, kun tuttu ja luotettava hoitaja on luvannut pitää lemmikistä huolta. Toinen vaihtoehto on, että lemmikki on hoidossa totuttuun tapaan tuttavaperheessä. Hoitolat ovat myös mahdollisuus silloin, kun matkalle on lähdettävä.

Matkassa mukana

Jos lemmikkejä on vain muutama, niin usein ne matkustavat mukana. Lemmikit tottuvat helposti matkustamiseen, kun ne opetetaan siihen pienestä lähtien ja esimerkiksi matkailuautossa viihtyviä koiria näkee usein karavaanarialueilla. Tällaiset koirat ovat tottuneet jakamaan perheen yhdessäolon missä vain ja milloin vain. Yhteiskuntakelpoinen koira on hyvä naapuri niissäkin olosuhteissa.

Kuumuus on varmasti yksi asia, joka hankaloittaa lemmikkien osallistumista lomamatkoille ja mietityttää ennen matkaan lähtemistä. Onneksi ilmastointi löytyy yhä useammasta autosta. Se on suuri vapautus koko perheelle, koska silloin matka-aikoja ei tarvitse ajoittaa päivän viileimmille hetkille. Päivällä matkustamisessa ongelmana ovat pysähdykset. Kuinka onnistuu esimerkiksi kaupassa käyminen, kun autoa ei saa varjoon ja pysymään viileänä.

Matkailun ongelmat

Joka paikkaan lemmikit eivät ole tervetulleita. Kysymys voi olla yhtä hyvin matkailukohteesta kuin vierailupaikastakin. Erityisesti ihmisten allergiat rajoittavat lemmikkien vierailuja ja on kohteliasta kysyä hyvissä ajoin, sopiiko lemmikin tulla käymään. Aivan samalla tavalla on kerrottava hieman vieraammille vierailijoille etukäteen, jos kotona on lemmikkejä.

Lemmikin ollessa mukana, voi jonkin matkailukohteen joutua jättämään väliin, vaikka sinne muuten haluaisikin. Mistä matkalla löytyy esimerkiksi koiralle hoitopaikka, jos äkkiä päätetäänkin käydä huvipuistossa, jonne koiraa ei saakaan ottaa mukaan. Tai kenties alue, jonne edellisenä vuonna koirat saivat tulla, onkin nyt kielletty koirilta. Siinäpä ikävä yllätys.

Ongelma voi olla myös jotain aivan muuta kuin kielto. Jollain alueella lasinsirut tekevät olemisen mahdottomaksi tai tapahtuu jotain muuta, mikä vaatii eläinlääkärin apua.

Hoitolaan

Toisille lemmikeille hoitola on hyvä vaihtoehto ja toisille se ei toimi lainkaan. Omista koiristani Milla cockeria ei voi viedä hoitoon tuntemattomaan paikkaan, koska siitä seuraa suunnaton stressitilanne ja suoranainen hätä. Sen kerran kun Milla joutui hoitolassa olemaan, se haukkui äänensä käheäksi, eikä rauhoittunut missään vaiheessa noin vuorokauden mittaisen hoitokokemuksensa aikana. Siitä kokemuksesta selviämiseen meni yhtä pitkään omistajalla kuin koirallakin. Milla vaatisi hoitolassa aivan erityistä huomioimista.

Sara sileäkarvainen noutaja sen sijaan voi hyvin mennä hoitoon melkein mihin tahansa. Sara ottaa asiat rauhallisesti ja sopeutuu eriaisiin tilanteisiin tyynen rauhallisella otteella. Sen elämänasenne helpottaa matkailuakin monella tapaa.

Hoitolapalvelut ovat kehittyneet ja useimmiten hoitolaa ylläpidetään todella asiantuntevasti. Hyvä niin, koska lemmikkiperheissä tarvitaan erilaisia vaihtoehtoja. Aina ei ole kyse lomamatkasta, vaan esimerkiksi työt saattavat vaatia matkustelua äkillisestikin. Silloin hyvä ja luotettava sekä tutuksi tuleva hoitola on erinomainen ratkaisu sekä lemmikille, että omistajalle, joka voi tehdä matkansa ilman, että pitäisi olla levoton lemmikkinsä puolesta.

Lomamatka parhaimmillaan

Oli mukana oleva lemmikki kissa, koira tai jokin aivan muu, niin yhteinen lomamatka antaa aivan erilaisen mahdollisuuden kokea yhdessäoloa. Mökillä koira saa pulikoida sydämensä kyllyydestä tai kaupunkilaiskissa viettää päiviään ulkoilmassa esimerkiksi pihaan rakennetussa häkissä tai valjaissa. Samoin pieni jyrsijä voi nauttia kesäpäivistä ja huomiosta omassa häkissään.

Lemmikistä ja lemmikin omistajasta riippuen kannattaa valita se paras ja itselle sopivin vaihtoehto. Ylimääräisiä harmeja ei kannata kasata niskaansa, jos tietää, ettei yhteismatkailu onnistu tai ettei tietynlainen hoitojärjestely toimi. Lomamatka on parhaimmillaan silloin, kun sen voi viettää levollisella mielellä.

Maanantaijuttu 17.7.2006

Virkistykseksi ja vilvoitukseksi

Jos uiminen ei tule kysymykseen
Miten viilennystä matkalla?

Ilta viilentää

Eletään kesäkuun loppupuolta, mutta vieläkin on tiedossa lämpöisiä päiviä. Lemmikit ovat olleet helteessä tiukilla ja minkälaisilla konsteilla niiden oloa on helpotettu. Ehkäpä tässä muutama keino.

Vesi vanhin voitehista lienee paras vilvoituskeino monille lemmikeille. Jos asuu järven rannan läheisyydessä, niin koirien kanssa vilvoituksen tuo pulahdus paikassa, jossa koiria saa uittaa. Se ei ole vinkki, vaan toteamus kesän parhaista riemuista, niin monelle karvakorvalle. Mutta entä jos vesistöä ei ole lähellä?

Jos uiminen ei tule kysymykseen

Koirat ja kissat suhtautuvat veteen hyvin eri tavalla. Koiralle saattaa olla hauskinta mahdollista leikkiä vesisota lasten kanssa. Kun vesisuihku lähtee (ei liian tykistä vesipyssystä), niin iloinen koira hyppää haukkaamaan osansa vedestä tai nauttii siitä, että vesi vilvoittaa. Tällaisessa leikissä on toki lastenkin ymmärrettävä, että koiran korvaan ei saa suoraan vettä suihkuttaa.

Koiristakaan suuri osa ei halua osallistua noin rajuihin leikkeihin, joten silloin voivat kissoillekin sopivat vinkit olla sopivia. Vesivati ja pieni kumiankka tai jokin muu kelluva lelu voivat toimia hauskana vesileikkinä. Jos lelu napataan liian helposti veden pinnalta, niin lelu voi olla myös uppoavaa mallia. Kissat onkivat näppärästi lelua vadin pohjalta ja sopivan vähäinen vesimäärä vadissa tekee siitä myös koiralle pähkinän purtavaksi.

Kissalle sama vativinkki toimii myös lavuaarissa. Viereisessä kuvassa etualalla oleva Kiia on erikoistunut vesileikkeihin niin, että se menee veteen oikein kunnolla. Hienohelmaisemmat leikkijät kastelevat vain tassuaan. Lavuaarileikin haittapuoli on se, että tämän jälkeen lavuaari on kissan omaa aluetta ja sinne tullaan milloin halutaan. Jos haluat pitää kissan poissa esimerkiksi tiskipöydältä, niin ehkä ei kannata kokeilla tätä keittiössä.

Monille kissoille mieluisampaa kuin seisova vesi, on hiljalleen tippuva tai loriseva vesi. Tipahduksia lavuaarinpohjalle voidaan seurata pitkään ja hartaasti. Siinä samalla onnistuu juominenkin tassua kastelemalla vesinoron alla.

Liikkuvasta vedestä koirille hauskaa saattaa antaa sadettaja. Sadettajan lempeä vesisuihku voi saada vanhemmankin karvakuonon villiintymään ihanasta vilvoituksesta.

Miten viilennystä matkalla?

Märät pyyhkeet, pakastimessa jäädytetyt kylmäkallet kyljetushäkin pohjalla pyyhkeen alla (ei saa olla liian kylmä paikka), lemmikin kastelu,... Monet temput ovat kesähelteellä käytössä. Auton ilmastointi ja uudempien junavaunujen sopiva lämpötila ovat tervetulleita apuja lemmikin omistajalle, mutta monissa tilanteissa joudutaan matkustamaan kuumissa olosuhteissa. Yksi mielenkiintoinen vinkki on ottaa silloin mukaan kylmälaukku, sinne kylmiä kylmäkalleja ja kosteita pyyhkeitä. Kylmälaukusta voi sitten ottaa viilentävän pyyhkeen lemmikille aina tarpeen tullen.

Liian lämmön kanssa ei ole leikittelemistä, koska varsinkin autossa saadut koirien lämpöhalvaukset ovat jokakesäinen ikävä asia. Suora auringonpaiste ei tee lemmikille hyvää uimarannalla tai missään muuallakaan suurissa määrin. Jos lemmikki sitten joutuu lämpöhalvauksen partaalle, on vilvoittaminen äärettömän tärkeää. Nopeimman viilennyksen saa aikaan kastelulla, mutta vähintäänkin viileä varjo on löydettävä nopeasti.

Yleensä lemmikki selviää reissuista maalaisjärjen ja pienen kekseliäisyyden avulla. Kuumahan matkalla tulee ihmisillekin, joten kokonaan kuumuutta ei voi poistaa.

Ilta viilentää

Kun aurinko porottaa, niin kyllä lemmikitkin pitävät itsestään huolta. Koira kaivautuu viilentävään multaan ja hiekkaan, jos se on tarpeellista. Hätä ei aina lue lakia ja joskus se suuri kuoppa löytyy parhaan koristepensaan juurelta. Mutta eihän viilennyksen etsijälle kovin vihainen voi olla. Sieltä löytyi hyvä nukkumispaikka.

Harva lemmikki pahimmalla helteellä riehumaan ryhtyy. Varjopaikat ovat tarkasti käytössä ja ehkä jostain löytyy sekin harvinainen kohta, johon tuulenvire osuu parhaiten. Kunhan lemmikillä on mahdollisuus poistua pahimmasta paahteesta, niin se tekee sen melko varmasti itse.

Illan tullen on sitten aika purkaa päivän energia. Oli kyse pienestä tai suuresta lemmikistä, niin silloin on aika touhuille. Syksyn lähestyessä nämä illat ovatkin jo varmoja viileitä hetkiä ja auringon laskulle on tosiaan tilausta.