Lemmikkinä yhteiskunnassa

Eläintenviikon kynnyksellä, 2.10.2006
Pentutehtaan varjossa 21.8.2006
Intohimoja ja ennakkoluuloja – erilaisia lemmikkejä 24.7.2006
Ystävyyttä yli naapuripihan 29.5.2006

Maanantaijuttu 2.10.

Eläintenviikon kynnyksellä

Kansainvälinen eläintenviikko alkaa keskiviikkona. 4.10. Silloin on eläintenpäivä ja itse eläintenviikkoa kestää aina 10.10. asti. Erilaiset yritykset ja yhdistykset osallistuvat eläintenviikkoon esimerkiksi tekemällä lahjoituksia tai kampanjoimalla eläinten hyvinvoinnin edistämiseksi.

Useana vuonna olen itse miettinyt, mitä eläintenpäivä ja eläintenviikko voisi tarkoittaa omalla kohdalla. Onko se sitä, että pitää erityisen hyvää huolta omista lemmikeistään vai voisiko silloin tehdä jotain muiden eläinten hyväksi. Ylimääräiset rapsutukset ja pienet uudistukset omien lemmikkien elämään on helppo toteuttaa, mutta tuo laajempi ajatus on huomattavasti vaikeampi.

Yksittäinen ihminen voi tehdä vain vähän, mutta silti lemmikkien hyvinvointi on kiinni yksittäisten ihmisten omasta toiminnasta. Jos jokainen meistä päättää muuttaa jonkin pienen asian elämässään ja tekemisissään, niin yhteisvaikutus on suuri. Mutta mitä kummaa se muutos ja ne pienet teot voisivat olla?

Koska kysymys on vaikea ja käy varmasti monella mielessä, niin haluan haastaa teidät lukijat kertomaan omat vinkkinne siitä, mitä eläintenviikolla ja muutenkin voisi tehdä eläinten hyväksi. Foorumilla on otsake Eläintenviikolla, johon kerätään näitä ideoita. Oman idean kirjoittaminen ei vaadi rekisteröitymistä.

Tämän viikon aikana on myös tarkoituksena keksiä, millä tavalla Kissanpäiviä ja koiranunta verkkolehti voisi toimia entistä enemmän lemmikkien parhaaksi. Ehkäpä se on tiedossa jo eläintenpäivään mennessä.

Kissanpäiviä ja koiranunta aloitti toimintansa toukokuussa. Verkkolehti on vielä nuori ja tässä vaiheessa lupaamme, että lehti arvostaa jokaista lemmikkiä rotuun ja lajiin katsomatta sekä pitää huolen siitä, että verkkolehden jutuissa ja artikkeleissa viedään viestiä eteenpäin lemmikkien hyväksi ja hyvinvoinnin edistämiseksi. Kissanpäiviä ja koiranunta verkkolehdessä tai foorumilla ei julkaista juttuja tai ilmoituksia, jotka edistäisivät tai oikeuttaisivat pentutehtailua ja lemmikkien huonoa kohtelua.

Toivotan kaikille hyvää eläintenviikon odotusta. 

Maanantaijuttu 21.8.

Pentutehtaan varjossa

Vastuullinen kasvatus

Ostaja
Kärsimystä
Voiko näin olla?

Koira uikuttaa pienessä häkissä, jossa se ei juuri pääse liikkumaan ja jokaisella askeleella jalan alla on ulostetta. Kissa yrittää puhdistaa sotkuista turkkiaan, mutta ei enää jaksakaan. Se kuulee ruokakupin kilahtavan ja ryntää taistelemaan suupalasta. Voiko näin olla Suomessa?

Vastuullinen kasvatus

Rakkaus lemmikkejä kohtaan saa monet etsimään sitä omaa ystävää. Unelmia riittää. Vastuuntuntoiset kasvattajat täyttävät näitä unelmia rauhalliseen tahtiin. He huolehtivat, että jokaisella pentueella on oikeat eväät elämään ja että niiden vanhemmilla asiat ovat kunnossa. Pennut rokotetaan ja madotetaan ja tutustutetaan oikeaan perhe-elämään. Ihanat pehmoturkkiset ystävät ovat valmiina valloittamaan sydämiä.

Kasvattaminen ei ole halpaa tai liian helppoa toimintaa. On oltava hyvin selvillä sukujen terveystilanteesta ja löydettävä oikeat yhdistelmät pentujen vanhemmiksi. On huolehdittava oikeasta ruokavaliosta ja monesta muusta seikasta. Siksi lemmikkien hinnat ovat korkealla. Monella ostajalla ei olisikaan aivan niin paljon rahaa laitettavissa lemmikin ostoon ja toisenlaisille ihmisille tilanne on houkutteleva – tässähän voi tehdä rahaa.

Ostaja

Lemmikkiaiheisilla internetin keskustelupalstoilla näkee usein ilmoituksia, että myydään vahinkopentuja tai rotueläinten pentuja epäilyttävällä hinnalla. No, joskus hintakaan ei ole oikeaa rotueläintä halvempi, mutta ilmoitus on kirjoitettu niin, että siitä saa sellaisen kuvan.

Jo tuollainen ilmoitus on merkki siitä, että kaikki ei ole kohdallaan. Silti monet innostuvat asiasta ja ihastuvat jo puhelimessa kuulemaansa kuvaukseen ja erinomaiseen tarinaan. Seuraava vaihe on lähteä katsomaan pentua – vaikkapa sitten läheiselle marketin parkkipaikalle tulevasta autosta.

Jokainen maailmaan syntyvä pentu on suloinen. Oli se miten likainen, takkuinen tai arka tahansa, niin katsoja voi siihen ihastua ja rakastua. Pentutehtaassa kasvava pentue ei näytä yhtä hyvinsyöneeltä, puhtaalta ja takuttomalta kuin vastuullisesti kasvatetut pennut. Valitettavasti tästä seuraa myös se, että katsojalle tulee halu pelastaa se suloinen ja heikko reppana parempaan elämään. Juuri sillä tunteella pentutehtaat jatkavat toimintaansa.

Edullisemman ja ehkä säälistä ostetun pennun omistaja sai juuri joukon ongelmia kotiinsa ja antoi pentutehtailijalle syyn jatkaa rahastustaan.

Kärsimystä

Pentutehtaiden eläimiä ei rokoteta tai hoideta asianmukaisesti. Ahtaissa ja likaisissa tiloissa loiset ja taudit leviävät helposti sekä liikunnan puute saa liikuntakyvyn rapistumaan. Ruokaa ei ole useinkaan riittävästi tarjolla tai se on laadultaan hyvin heikkoa. Aikuiset koirat tai vaikkapa kissat kärsivät jokaisena elämänsä päivänä, eikä toivoa paremmasta ole.

Itse pennut syntyvät usein sattumanvaraisesti niin, että vanhemmat saattavat olla esimerkiksi sisaruksia. Edellämainittujen ongelmien lisäksi pennut saattavat sen takia kärsiä allergioista tai luusto-ongelmista. Fyysinen terveys saa heikot lähtökohdat, mutta samoin on henkisen hyvinvoinnin osalta. Pennut eivät pääse elämään ihmisten läheisyydessä ja oppimaan, että ihmisiin voi luottaa.

Voiko näin olla?

Olisi kovin helppoa elää ja uskoa, että pentutehtailu ja eläinten huono kohtelu on harvinaista ja että eihän sellaista tapahdu. Totuus on kuitenkin toinen.

Monet onnelliset pennun ostajat joutuvat heräämään todellisuuteen, jossa oma lemmikki osoittautuukin erittäin sairaaksi. Se mitä edullisempi ostohinta säästi rahassa, meneekin moninkertaisesti eläinlääkäreiden palkkioihin. Lisäksi rekisteröimätön rotukissa osoittautuukin kaikkea muuta kuin rotukissaksi. Miten tottumaton ostaja pennusta näkisikään, että minkälainen kissasta tai koirasta isompana kehittyy.

Pentutehtailua tuskin saadaan loppumaan. Rahan houkutus ja toisaalta rakkaus lemmikkejä kohtaan on liian suurta. Parasta olisi silti malttaa ja jättää ostamatta pentu, joka on kasvanut tehtaan hämärässä. Vain sillä tavalla tehtaan toimintaa voi hiljentää.

Maanantaijuttu 24.7.2006

Intohimoja ja ennakkoluuloja – erilaisia lemmikkejä

Erilaisuutta
Luoko erilaisuus ennakkoluuloja?
Arvostusta ja ennakkoluulottomuutta

Haluammehan lemmikin parasta

Lemmikkien omistajat ovat usein intohimoisia ihmisiä. Sitä omaa lemmikkiä tai lemmikkirotua rakastetaan täysillä ja ehkäpä jopa ehdoitta. Ilmottaudun itsekin samaan joukkoon, koska palvon maata lemmikkieni tassujen alla.

Sitä rakkauden määrää ja erityistä tietyn lemmikkirodun arvostusta ymmärtää monesta syystä. Lemmikit tarjoavat pyyteetöntä ja täydellista rakkauttaan, niiden läsnäolo rikastuttaa elämää ja ne jopa tarjoavat lisää ystävyyssuhteita erilaisten ihmisten kesken. Yhteisesti jaetut hetket luovat uskomattoman siteen ihmisen ja lemmikin välille.

Erilaisuutta

Erilaisuutta lemmikkimaailmasta löytyy todella paljon, eikä niitä eroja tarvitse hakea vain matelijoiden ja nisäkkäiden tai esimerkiksi kissojen ja koirien väliltä. Jo yhden eläinlajin rodut tarjoavat monipuolista vaihtelua, vaikka edes karvanmittaa ei pidettäisi eroavaisuutena.

Kissoista otettakoon esimerkiksi itämaiset rodut, jotka poikkeavat suunnattomasti esimerkiksi persialaisista, jotka taas poikkeavat äärettömän paljon esimerkiksi kotikissoista. Kullakin rodulla on omat kannattajansa, jotka eivät rotuaan toiseen vaihtaisi. Siinä missä somali kietoo omistajansa häntänsä ympäri, niin myös venäjän sininen vangitsee omistajansa, ehkä jopa ikuisesti.

Koirista eroja voisi lähteä hakemaan esimerkiksi käyttötarkoituksen kautta. On erilaisia metsästyksessä käytettäviä rotuja lintukoirista hirvikoiriin ja edelleen esimerkiksi mäyräjahdissa käytettäviin rotuihin. Jo tämä jako antaa suuren joukon toisistaa poikkeavia rotuja. Kun esimerkiksi otetaan jako palveluskoiriin ja seurakoiriin, on edessä entistäkin suurempia eroavaisuuksia niin koossa kuin käyttäytymisessäkin. Erottavia tekijöitä on niin paljon, ettei niitä kaikkia kannata lähteä luettelemaan.

Luoko erilaisuus ennakkoluuloja?

Erilaisuus on rikkaus, mutta miksi niin monien on vaikea ymmärtää ja hyväksyä sitä toisen ihmisen rakasta ystävää, joka ei täytä omia kauneus ja muita kriteerejä. Liian suuri, liian lelu, liian karvainen, liian karvaton, liian hännätön, liian työläs turkki, liian pitkät korvat, liian aktiivinen tai mitä ikinä ne asiat ovatkaan. Intohimoinen lemmikkiään rakastava henkilö voi olla myös kova arvostelemaan toisia -erilaisia- lemmikkejä ja myös ihmisiä, jotka sellaisen lemmikin omistavat.

Antavatko omat ennakkoluulot luvan vähätellä toisen ihmisen lemmikkiä? Tämän kysymyksen voisi monesti asettaa, kun joku tuhahtaa, nyrpistää nenäänsä ja pahoittaa tahallisesti toisen mielen. Ikä karttuu ja niin kokemuksetkin ja silloin pitäisi kasvaa myös ymmärryksen.

Jokaiselle meistä löytyy lemmikkimaailmasta se itselle sopivin ystävä. Jollekin toiselle se sama valinta olisi erittäin väärä ja aiheuttaisi vain onnettomia lemmikkikohtaloita. Mikä ei sovi minulle, sopii jollekin toiselle. Tai jonka en luulisi sopivan itselleni, olisikin kenties ollut se täydellinen vaihtoehto. Kenties.

Arvostusta ja ennakkoluulottomuutta

Omat intohimoni kohdistuvat mahdollisimman luonnollisiin ja sopusuhtaisiin rotuihin. Siperiankissa ja kuriilien bobtail ovat esimerkkejä roduista, joita ihminen ei ole jalostanut, vaan jotka luonto on kehittänyt terveiksi ja hyvin erilaisiksi roduiksi.

Omat ennakkoluuloni ovat kohdistuneet sekä koira- että kissamaailmassa omista valinnoistani paljon poikkeaviin rotuihin. Tai no, töpöhäntäisyys oli yksi kissarodun poissulkeva kriteeri aiemmin, mutta ei enää. Ja mitä enemmän sitä tutustuu eri lajien yksilöihin, sitä enemmän huomaa, että huhupuheet korostavat usein aivan vääriä asioita ja ovat vanhentunutta tietoa.

On helppo ajatella, että jotkin fyysisesti poikkeavat rodut olisivat kipeitä koko elämänsä tai kenties psyykkisesti lähes sairaita tai muuten vain onnettomia. Miksi sitä on niin helppo olla jotain mieltä, vaikka takana ei ole todellista tietoa?

Ehkäpä ennakkoluulottomuuden ensimmäinen askel on sopiva uteliaisuus erilaisuutta kohtaan ja arvostus sitä kohtaan, että tuon lemmikin omistaja rakastaa ystäväänsä. He rakastavat toinen toisiaan, eivätkä osaisi elää toisin. Haluan esittää yleisen kysymyksen. Mitkä asiat edesauttaisivat arvostusta ja ennakkoluulottomuutta?

Haluammehan lemmikin parasta

Vaikka ihmisillä olisi minkälaisia intohimoja tahansa, niin yksi asia on ehdoton. Mikään intohimo ei saa johtaa sairaan rodun jalostamiseen. Piste.

Sairas rotu on julmasti ja kovasti sanottu. Ajattelen sillä sellaisia piirteitä, jotka aiheuttavat kipua, tuskaa tai muita hankaluuksia lemmikille, joka ei todellakaan ole sitä ansainnut. Lemmikin on pystyttävä elämään rikasta elämää. Myös normaali kasvattajan vastuu on suuri. Oli kyse sitten tietyn värin tai ulkomuodon kehittämisestä, niin takana täytyy olla tietoa ja äärettömän paljon vastuuta lemmikkien hyvinvoinnista.

Itse en pysty noin vain arvioimaan, millä rodulla jotain sairaita piirteitä olisi. Huhupuheisiin ja ensireaktioihin on helppo nojautua, mutta niihin ei ole luottamista.

Maanantaijuttu 29.5.2006

Ystävyyttä yli naapuripihan

Oma yhteiskuntakelpoisuus
Mitä on tehtävissä?
Omalla kohdalla koettua
Naapurisopu on arvokas tasapaino

Koiran kakkaa, kissan merkkailua, konepelti tassunjälkiä täynnä, meteliä, lemmikin karkailua naapurin pihaan, aitauksia,... Naapurierimielisyys voi saada tulta alleen monesta asiasta.

Kukapa ei olisi kohdannut jotain naapuria tai muuta ihmistä, joka heiluttaa sormeaan tai hyökkää syyttelemään jostakin, mikä ei ehkä olekaan kyseisen lemmikin omistajan syytä.

Millä eväillä yhteiselo vähemmän lemmikkirakkaiden ihmisten kanssa sujuisi? Keinot ovat ehkä yksinkertaisia, mutta kun ne eivät aina ole omissa käsissä. Pihaa ympäröivän aidan muuttaminen naapurin esteettistä silmää miellyttäväksi on ehkä vielä tehtävissä, jos kukkaro antaa myöten. Mutta mitä jos kulkukoira kiertää sotkemassa pihaa? Lähteekö koiran omistaja kiltisti keräilemään kakkoja ja ottaa syyn omaan niskaansa? Miten silloin pitäisi toimia?

Oma yhteiskuntakelpoisuus

Tärkein lähtökohta on katsoa ensin omaa lemmikkiään silmiin ja seuraavaksi peiliin. Yhteiskuntakelpoinen. Siinä on sana, jonka kuulin usein koirakoulussa silloin kauan sitten Lappeenrannassa. Ei ole vieläkään itsestään selvää, että kaikki lemmikkien omistajat huolehtisivat lemmikkinsä yhteiskuntakelpoisuudesta. Useimmat toki sen tekevät, mutta mitä se tarkoittaa?

Kissan kohdalla yhteiskuntakelpoisuus on varmasti terveydestä huolehtimista ja ehkäpä ulkoilua valjaissa tai tarhassa. Yhtä lailla maalla vapaana liikkuvat ja hiiriä metsästävät kissat ovat yhteiskuntakelpoisia silloin, kun niistä huolehditaan. Koirien kohdalla kiinni pitäminen on niin normaali käytäntö, ettei siinä enää liene paljon sanomista, mutta pelkkä hihna ei riitä. Hyväkäytöksinen koira ei esimerkiksi hyökkäile vastaantulijoita kohtaan. Jos tällainen ongelma on olemassa, niin omistajan on mietittävä, miten sellainen käytös saadaan loppumaan. Omistajastahan lähes kaikki on lähtöisin, myös se, jäävätkö jätöksen naapurin portin pieleen.

Yhteiskuntakelpoinen on paljon muutakin. Kannattaa katsella omaa ja lemmikkiensä elämää myös naapureiden kannalta. Alkaisiko itseäni ärsyttää jokin asia, jos seisoisin naapurin tai vastaantulijan housuissa? Joskus vastaus omallakin kohdalla on, että “kyllä tuo varmasti harmittaa”.

Mitä on tehtävissä?

Kun omatunto on hoidettu kuntoon, niin naapurisovun saavuttamiseksi katse on käännettävä kauemmas. Voisiko jotakuta pyytää kauniisti pitämään kissansa kiinni ja kertoa, mitä irti olemisesta on seurannut. Tai onko joku koira päivästä toiseen irrallaan ja suorastaan hetteillä. Olisiko aika soittaa eläinsuojelusta huolehtivalle taholle?

Nämä ovat vaikeita kysymyksiä ja jokainen tietää, että postiluukusta tipautettu ikävä lappu lopettaa naapurisovun rippeetkin kuin seinään. Haluaisitko itse sellaisen lapun? Vai toivoisitko, että se ärsyyntynyt naapuri edes kertoisi suoraan, minkä takia jokin asia ärsyttää.

Aina ei ole mitään tehtävissä tai viranomaisetkin ovat voimattomia. Haukkuvien koirien tarhaa tuskin saadaan siirrettyä tai purettua siitä talon nurkalta. Minulla ei ainakaan ole vastauksia, että mitä sitten pitäisi tehdä.

Omalla kohdalla koettua

Olen itse kokenut syyttelyt koirien haukkumisesta ja naapurin herättämisestä silloin, kun koirat eivät varmasti haukkuneet. Samoin on vihreä verkkoaita purettu, kun se naapurin mielestä pilasi heidän pihansa. He tosin leikkasivat ensin yhteisen raja-aidan maan tasalle kysymättä mitään ja se oli heidän mielestään täysin oikein. Koirathan ymmärsivät, että siitä siis sai kulkea. No se on oma juttunsa, mutta nämä kokemukset ovat niin tavallisia.

Yhtä lailla on tilanteita nykyäänkin, joissa haluaisi keskustella toisen lemmikin omistajan kanssa hänen lemmikin pidostaan. Ymmälläni mietin, mitä olisi tehtävissä. En tiedä. Kukaan ei ole kertonut miten toimisin, eikä mikään kampanja voi niitä vastauksia valmiina antaa. Ongelmat, joihin viittaan, eivät muuten missään nimessä liity maaseudun kissoihin. Tuon lauseen haluan alleviivata.

Naapurisopu on arvokas tasapaino

Naapurisovun eteen kannattaa tehdä töitä. Toivottavasti hankalissa tilanteissa löytyy ymmärrystä puolin ja toisin. Sopuisa elämä on huomattavasti antoisampaa kuin ainainen kyräily, joka voi saada sairaitakin piirteitä - taas puolin ja toisin. Toivotaan, että tasapaino pysyy ja löytyy. Toivotaan, että hankalistakin tilanteista selvitään.