Muita juttuja, hauskaa ja hyötyä

Kevät lemmikin silmin 19.4.2007
Koira haudattuna ja Kattia kanssa 8.1.2007
Vain pari askelta jouluun 18.12.2006
Tassuissa on taikaa 28.8.2006
Blogi lemmikin tai lemmikin omistajan äänellä 14.8.2006
Ei ole kotia karvoihin katsominen 5.6.2006

Kotisivut voi tehdä itse 23.5.2006 (NVU, Page Creator, ym.)

Maanantaijuttu 19.4.2007

Kevät lemmikin silmin

Tahtoisinpa tietää miltä kevät näyttää lemmikkini silmin: Miltä se näyttää, miltä se tuoksuu, miltä se kuulostaa. Arvailla aina voi, mutta ihan tarkkaan sitä ei voi tietää.

Lumen sulaminen tuntuu saavan Sara koiran riehaantumaan. Iso musta heittäytyy onnellisena selälleen hankeen ja minusta tuntuu, että Sara tietää sen olevan viimeisiä kertoja. Lumesta on nyt otettava kaikki loppuilo irti. Aurinko lämmittää turkkia ja lumi on kylmää. Miltä mahtaa tuntua niiden vastakohta. Ainakin siinä sopivassa kohdassa näyttää olevan hyvä makoillakin ja katsella lintujen hyörintää ja kauempana tiellä ohi ajavia lapsia sekä oman lauman touhailuja.

Entäs ne tuoksut sitten. Omassa nenässäni kevät tuoksuu kostealta ja raikkaalta. Se tuoksuu vähän mullalle, jossain paikoin pölyllekin, usein se tuoksuu siniselle taivaalle ja välillä myös kostealle puulle. Tärkeintä on kuitenkin sen raikkaus.

Kissatarhan väki taitaa haistaa jotain muutakin. Naapurin kissatarhasta ja sieltä täältä muualta kantautuu varmasti kevään kiihkeys. Aurinko on herättänyt hormoonit hyrräämään. En tiedä miten se vaikuttaa kastraattikolliin, mutta takuulla se tekee tyttökissani levottomiksi. Uskon kuitenkin, että niin kissat kuin koiratkin nauttivat siitä samasta kevään raikkaasta tuoksusta kuin me ihmisetkin. Sen ne tekevät vain monin monin kerroin voimakkaammin.

Entä miltä kevät kuulostaa? Linnut ovat heränneet pitämään melkoista sirkutusta ja elämisen ääniä kuuluu joka puolelta. Vesi sulaa lähes kohisten ja kasvitkin alkavat herätä. Synnyttävätköhän kasvit, vaikkapa pensaat ääniä, joita eläin voi kuulla. Ehkäpä.

Vihreää ei vielä itse juuri näe vaikka koittaa nähdä silmujen pullistuvan. Miten mahtaa lemmikki nähdä tulevan vihreyden. Ainakin moni koira huomaa lumilänttien pienenevän ja muistan ajan, kun cockerspanielini etsi lenkeillä Siilinjärven Vuorelassa aina sitä viimeistä ojanpohjan lumikasaa, että voi tehdä asiansa siihen. Paljaalle maalle ei talven jälkeen tehnyt mieli kyykähtää. 

Luonnonvaraisille eläimille kevät on suurenmoista aikaa. Talven päättyminen tarkoittaa talviunien loppumista ja heräämistä uutta kesää varten tai pesän rakentamista tai helpompaa ruuan saantia. Se tarkoittaa paljon enemmän kuin lemmikille. Samat vaistot ovat kuitenkin lemmikeilläkin tallella.

Kunpa voisi viettää yhden päivän niin, että saisi pitää lemmikkinsä aistit. Pää taitaisi seota ensimmäisen viiden minuutin aikana, mutta silti haluaisin tietää. Miltä kuulostaa ohi lentävä kärpänen, miltä tuoksuvat kevään ensimmäiset silmut ja haluaisin tietää, minkä verran kokenut koira tietää kesän tulosta.

Tiede antaa tietenkin joitakin vastauksia, mutta eikö joskus olekin mielenkiintoista antaa omalle mielikuvitukselleen siivet ja yrittää eläytyä?

Maanantaijuttu 8.1.2007

Koira haudattuna ja Kattia kanssa!

Montakohan kertaa päivässä tulee käytettyä jotain sanontaa, joka on tavalla tai toisella lemmikkieläimistä lähtöisin. Tuskin kukaan on sitä arvioinut tai varsinkaan, jos lasketaisiin mukaan kaikki eläinkunnasta lähtöisin olevat sanonnat.

Ei ole mikään ihme, että kansanperinne pitää sisällään valtavasti sanontoja. Vanhimmat sanonnat ovat peräisin raamatun ajoilta ja Kalevala sekä Seitsemän veljestä ovat vaikuttaneet paljon siihen, minkälaisia sanontoja on jäänyt elämään. Luonto ja eläimet ovat olleet tärkeä sanontojen lähde ja siksikin on luonnollista, että kissa ja koira ovat poikineet melkoisen joukon suihin sopivia lausahduksia.

Jossain lööpissä luki kissankorkuisin kirjaimin, että ”Omat koirat purivat”. Pysähdyin miettimään sanalaikkiä ja aloin keräämään listaa erilaisista tutuista ja vähemmänkin tunnetuista sanonnoista ja uskomuksista.

Osa sanonnoista on lähtökohdiltaan julmia, kuten ”Huono koira ei ole luodin arvoinen tai Ammutaan kuin koira kadulle”. Se kertoo paljon siitä, miten koiriin on suhtauduttu ja suhtaudutaan jossain vieläkin. Itse en ollut noita käytännössä kuullut, mutta kukapa niitä puheeseensa kaipaisi. Aivan erilaisen tunteen saa aikaan ”Ihmisen paras ystävä” tai muut tutut lemmikkeihin liittyvät sanonnat.

Mutta olipa kissa vieköön hauskaa alkaa kerätä näitä sanontoja ja jäädä pohtimaan merkityksiä aivan eri tavalla kuin ennen. Tämän hetkinen lista erilaisista tutuista lausahduksista on kurkistettavissa Olohuoneen uudessa Sanonnat ja uskomukset kirjassa ja niitä kertyy pikkuhiljaa lisää.

Paljon on muuten niitäkin sanontoja, joista voi kuvitella, että ne olisiva esimerkiksi kissasta lähtöisin, vaikka niissä ei kissaa mainitakaan. Sellaisia ei listaan ole vielä kerättynä, mutta ehkä nekin on aiheellista kerätä mukaan.

Maanantaijuttu 18.12.2006

Vain pari askelta jouluun

Joulu on tulossa. Kuka uskoisi, miten nopeasti se taas päätti tullakaan. Ainakin itselleni se oli yllätys. Viikot ja päivät ovat vain hujahtaneet.

Nyt on hyvä hetki pysähtyä, katsoa lepattavaan kynttilänliekkiin (joka on turvallisesti kynttilälyhdyn sisällä) ja rapsutella hetki suuren mustan korvan takaa ja samoin toista pienempää puskettajaa. Voiko lemmikkien ystävällä olla onnellisempaa hetkeä?

Kissanpäiviä ja Koiranunta on saanut tutustua moniin ihaniin karvaisiin ystäviin näiden kahdeksan kuukauden aikana. Joko se on ilmestynyt niin kauan? Siperiankissoista se kaikki lähti toukokuussa liikkeelle. Terveisiä ja hyvän joulun toivotuksia Lumikissan, Alizarin, Zigwan's ja moneen muuhun kissalaan ja kissojen ystäville, jotka olitte apuna ensimmäisessä lehdessä.

Sen jälkeen on tutustuttu moniin eriaisiin kissa- sekä koirarotuihin. Se onkin muuten yllättävän vaikea tehtävä, nimittäin sen takia, että itse ei voi olla ihastumatta vähintääkin joka toiseen. On myös käyty näyttelyssä ihailemassa pikkujyrsijöitä ja kaneja sekä tietysti katsomassa, että mikä onkaan kissanäyttelyn ja koiranäyttelyn ero. Hieno asia oli myös, että joulukuun numeroon saatiin mukaan lintuloistetta.

Hyvää joulua siis kaikkiin esiteltyihin blogeihin; Seropi, juoksija ja muita eläimiä, Hauvalauma, Bichon pojat, Rekku, Perditan jengi ja Suuressa Tarhassa. Oli muuten aivan joululahja ihastella, että parinkin blogin väki oli jo ehtinyt kasvaa uudella jäsenellä. Erityisrapsutuksia tuoreille tulokkaille.

Itselleni kaikkein mieleenpainuvin lehden jutuista oli toisessa numerossa. Se oli Jedi devon rexin hurja kokemus, josta pelastivat vain palomiehen leikkurit. Hyvää joulua Jedille ja koko perheelle!

Muistelu on nyt hauskaa, mutta hiukan haikeaksi vetää tulevan joulun ajattelu, koska onnellisten lemmikkien lisäksi on niin monia niitä lemmikkejä, joiden kohtalo ja hyvinvointi on epävarmaa. On niitäkin, joiden jouluaatto on värjöttelyä kylmissään ja nälissään. Lähetän erityisen lämpimät joulutoivotukset Vaasan kissataloon ja kaikkiin niihin paikkoihin,
joissa pidetään huolta kodittomista lemmikeistä. Lähetän myös erityisen lämpöiset joulutervehdykset niihin koteihin, jonne on otettu osaksi lemmikki, jolla ei ole ollut omaa kotia.

Kynttilän liekki heilahti taas. Lämmin tunne täyttää sydämen ja mieleen tulee suunnitelman poikasia ensi vuodelle. Ehkä kuitenkin on aika rauhoittua joulun viettoon. Ainakin sen voi tehdä sydämessään, vaikka vielä muutama päivä töitä olisikin jäljellä.

Hyvää ja onnellista joulua 2006 kaikille Kissanpäiviä ja Koiranunta lukijoille!

Maanantaijuttu 28.8.

Tassuissa on taikaa

Pieniä, suuria, pikkiriikkisiä, jättiläismäisiä sekä ihan keskikokoisia tassuja tassuttelee suomalaisissa kodeissa miljoonittain. Onkohan kukaan tullut miettineeksi, että kuinka paljon niitä onkaan.

Pehmeän tassun kosketuksessa on aina taikaa. Ajattelepa vaikka kissanpennun pumpulinpehmeää tassua. Kuka voisi vastustaa sellaista tunnetta? Eikä vain kissanpennut, vaan myös monet muut erityisesti eläinvauvat osaavat sen saman taiankäytön. Ei pehmoisen tassun kosketusta voi hymyilemättä kestää.

Tulin jostain syystä ajatelleeksi niitä miljoonia hyvin erilaisia tassuja, jotka pitkillä tai lyhyillä askelillaan pitävät huolta eläinrakkaiden ihmisten sydämistä. Ihmisen verenpainehan pysyy alhaisempana ja siis sydänkin terveempana lemmikkien läheisyydessä. Se on tutkittu tosiasia. Mutta samalla omistajat ja lemmikkien hoitajat pitävät huolta niistä tassuista. Ilman terveitä tassujahan ei lemmikin elämässä ole iloa.

Kun kynnet on leikattu, satunnaiset haavat puhdistettu ja hoidettu, niin koko lemmikin elämässä on yksi tärkeä osa kunnossa. On aivan sama mistä lemmikistä on kyse, niin tassujen hoitaminen on lemmikinomistajille yhdistävä tekijä.

Monesti erilaisten lemmikkien harrastajilla on ongelmia löytää se yhteinen jutun juuri. Olisiko sopiva jäänrikkoja aloitus, “Onpa ne niin erilaiset tassut kuin meidän Jimillä. Pitääkö muuten näiltäkin leikata kynnet?” Ehkä tuo ei ollut paras mahdollinen aloitus, mutta ajatuksena voisi toimia. Tassut kun yhdistävät jopa hiiriä ja kissoja, jotka luonnossa ovat ruokaketjun eri lenkkejä.

Eräs nuoruuteni mieluisimmista kirjoista oli “Tassut kohti seikkailua”. Tassut todellakin vievät seikkailuun ja miten paljon erilaisia asioita ne tassut ja tassujen kuljettama lemmikki kokevatkaan. Olisipa mainiota, kun sen tietäisi. Ei ihme, että Lassie oli niin suosittu elokuvatähti.

Tassu -ajatusleikkiä voisi jatkaa vaikka kuinka pitkälle. Ehkä kuitenkin lopetan sen tähän ja silitän hellästi edessäni näkyvää vaaleanpunaista tassunpohjaa ja toivotan mielikuvitusrikasta viikkoa ja eläytymistä tassuttelijoiden seikkailuihin.

Maanantaijuttu 14.8.

Blogi lemmikin tai lemmikin omistajan äänellä

Miksi pitäisin lemmikkiblogia?
Päivityksiä ja päivän juttuja
Omalla nimellä vai ilman?

Yhdessä on hauskempaa

Meitä on monia, jotka ovat jostain yllättävästä, vaisusta, hassusta, omituisesta, tylsästä tai yksityisestä syystä tai sattumasta alkaneet pitää blogia omasta lemmikistä. Koirablogeja on paljon, kuten myös kissablogeja ja niitä, missä on mukana useita erilaisia lemmikkejä. Hyvin paljon on myös niitä blogeja, joissa lemmikit ovat tärkeässä sivuasemassa. Rakkaat lemmikit kun ovat tiivis osa elämää niin, ettei niitä blogeistakaan voi pois sulkea.

Miksi pitäisin lemmikkiblogia?

Moni ehkä ihmettelee, miksi joku pitää blogia ja vieläpä juuri lemmikistään. Ehkä tarkoituksena onkin kirjoittaa vain väliaikaisesti lemmikin “vauvakauden” ajan ja siitä, kuinka perheeseen tuli uusi lemmikki tai siitä miten jotakin aivan erityistä on ollut tulossa. Sitten kun blogin pitämiseen on jäänyt koukkuun, niin kirjoittaminen jatkuukin, eikä lopettamisesta ole tietoakaan.

Lähtösysäys blogille voi tulla hyvin eri tavoin, mutta monille blogi on myös vastaus toistuviin kysymyksiin, kuten “Miten Pepi voi? Onko Söpö kasvanut jo paljon? Miten Pepi ja Söpö tulevat toimeen keskenään?” Mikäpä olisi helpompaa kuin vastata, että katso sieltä blogista. Blogissa kun asiat tulevat päiväkirjanomaisesti itselle muistiin ja ovat siinä myös muiden nähtävänä. Lisähauskuutta saa siitä, kun tutut ja tuntemattomat kirjoittelevat ajatuksiaan lemmikkien edesottamuksista. Joskus kävijän jakamasta kokemuksesta voi olla suuresti hyötyä, kun miettii jonkin ongelman ratkaisua.

Jatkokysymys blogin pitämisestä voisi olla, että kannattaako kirjoittaa pelkkää lemmikkiblogia eli vain lemmikkiasiaa? Vastaus voi olla kyllä ja ei. Joskus erilaiset elämisen asiat on hauska pitää yhdessä iloisessa sekamelskassa, mutta makukysymyshän tässäkin on takana. Joskus vain on paikallaan, että lemmikki itse kertoo edesottamuksistaan aivan ikiomassa blogissaan.

Päivityksiä ja päivän juttuja

Kun katsoo vaikkapa blogilistan koira -aiheisten blogien listaa, niin näkee, että blogeja on päivitetty tunteja tai jopa yli sata päivää aiemmin. Ehkä useimpia lemmikkiblogejakin päivitetään muutaman päivän välein, muutaman kerran viikossa. Osa blogeista hiljenee ja toiset jatkavat. Kukaan tuskin haluaa jatkaa väkisin jotain sellaista, mikä tuntuu pakolta tai liialta yrittämiseltä. Blogi on parhaimmillaan silloin, kun sitä kirjoittaa ja jatkaa silloin kun siltä tuntuu. Eihän tassut aina jaksa näppäimistön kohdalle pysähtyä ja toisinaan taas asiaa on enemmänkin.

Tutkimusten mukaan blogeissa yleensäkin kerrotaan eniten omasta elämästä. Niinhän se on lemmikkiblogienkin kohdalla. Niissä kerrotaan päivän erikoisemmista tapahtumista tai vaikkapa agility treenien edistymisestä tai pentujen syntymisestä. Varmasti jokapäiväisessä elämässä on lemmikkibloginkin lähtökohta, vaikka kirjoitukset sisältäisivätkin syvällisempää mietiskelyä.

Omalla nimellä vai ilman?

Eräs kuulemani väite blogeista on, että ne jotka pitävät blogia nolaavat itsensä. En oikein tiedä, miten tuohon väitteeseen vastaisin. Varmasti Jimin, Ainan ja Mintun blogi on jonkin lukijan mielestä sen kirjoittajaa eli allekirjoittanutta nolaava kokonaisuus. Ehkä siis blogi voisi olla anonyymimpi, mutta itse en ajattele sen nolaavan kirjoittajaa, vaan toivon sen vain nostavan hymyn vierailijoiden huulille.

On täysin oman harkinnan mukaista, kirjoittaako mietteet anonyymisti vai omalla nimellään. Yksi vaihtoehto on kirjoittaa kertoen kuka kirjoittaa, mutta kertoa samalla, että kenen äänellä kirjoittaa ja vapauttaa siten itsensä täydellisestä vastuusta. Ajatusten ei silloin tarvitse olla täydellisesti omia, vaan hahmon lähtökohdasta kirjoitettuja. Tällaisia lemmikkien ja eriaisten keksittyjen hahmojen blogeja löytyy paljon.

Yhdessä on hauskempaa

Minkähän takia sitä blogia sitten pitää. Ehkäpä koska elämä lemmikin kanssa ei ole tylsää ja lemmikin kanssa kokee asioita, joista on helppo kirjoittaa. Hauskoja ja ikäviäkin asioita on mukava jakaa toisten samanmielisten ihmisten kanssa.

Blogin pitäjä ei voi tietää minkälaiset ihmiset hänen kirjoituksiaan lukevat, mutta ainahan voi arvailla. Ehkäpä siellä ovat ne, jotka toivoisivat saavansa lemmikin ja ne, joilla jo on lemmikki. Ehkäpä lukija onkin toinen kissa, joka seuraa toisen kissan edesottamuksia ja joka myös tassuillaan naputtelee omista tapahtumistaan.




Maanantaijuttu 5.6.2006

Ei ole kotia karvoihin katsominen

Mikä avuksi
Kodissa on tehtävä valintoja
Kodin onni on karvatuppo tuossa noin

Lemmikkiperheiden yhteinen ominaisuus ovat – karvat. Musta vaate ei ehkä aina olekaan aivan musta, joku matto vetää sisäänsä karvat niin tiukasti, että ne lähtevät vain nyppimällä tai vaalean pöytäliinan alalaita on aivan mustana karvoista. Eikö olekin tuttua?

Ongelman hankaluuteen liittyy suuresti se, minkä kokoisesta ja miten paljon karvoja levittävästä lemmikistä on kyse. Toisaalta suuri ja hieman karkeakarvainen koira jättää jälkeensä hyvin erilaisen ongelman kuin silkin hienoa karvaa levittävä kissa. Yhteistä näille lemmikeille on, että karvanlähtöaika on niillä molemmilla. On sanottu, että kissankarvaa löytyy ehjästä kananmunastakin. Ehkä ei aivan niin, mutta sopivan laatuinen karva tosiaan leviää joka paikkaan.

Mikä avuksi?

Minkälaiset otteet ongelmaan sitten auttavat. Turkin harjaaminen on varmasti yksi eniten helpottavista avuista taistelussa. Joku voi heti todeta, että ei meidän Kissa tai Koira anna itseään harjata. Eivät kaikki siitä pidäkään, mutta ne voi opettaa pitämään. Harjaamisesta voi tehdä lähes nautinnollisen yhteisen tuokion ja niin häviää osa ongelmasta roskapussiin tai ulos metsäpolun varrelle, josta linnut löytävät hyvää pesämateriaalia.

(Tuohon harjaamisnautiskeluun on tulossa vinkki seuraavassa Kissanpäiviä ja koiranunta lehdessä 2/2006. Jimi, Aina ja Sara kokeilevat sitä juuri ja kerron konkreettisista vinkin tuloksista siinä vinkin yhteydessä.)

Riittävä ulkoilu auttaa karvanlähtöä nopeuttavasti. Oikeanlainen ruokinta vaikuttaa myös ja lemmikin terveys sekä hyvinvointi. Aivan perusasioita ei voi väheksyä ja vinkkejä ongelman vähentämiseksi löytyy paljon. Teippiharjat, vaateharjat, ilmastointiteippi ja muut aseet ovat monilla käytössä.

Yksi henkilökohtaisesti hyväksi koettu temppu toimii erityisesti omalla sileäkarvaisella noutajallani. Jos tietyssä vaiheessa karvanlähtöä, loppupuolella, pesee koiran, niin karvanlähtö loppuu siihen. Teen sen todella harvoin, mutta jos tulossa ovat jotkin perhejuhlat tai muuten vieraita käymään, niin konsti on vaivan arvoinen. 

Kodissa tehtäviä valintoja

Seuraavaksi voisi kääntää katseen kotiinsa. Materiaalivalinnat vaikuttavat siihen, miten helposti karvat voi siivota pois. Itse en suosittelisi kenellekään lemmikin omistajalle sitä sinistä nojatuolia, joka eteisessämme seisoo. Karva takertuu niin tiukasti kiinni, että taistelu on hävitty ennen kuin se edes alkoi. Ehkäpä irtohuppu tuolin päällä olisi ratkaisu.

Siivoamistiheys on ehdottomasti henkilökohtainen valinta. Joku imuroi päivittäin ja toinen taas tekee varsinaisen siivouksen harvemmin. Silti nämä hyvin erilaisen valinnan tehneet henkilöt näkevät varmasti toisinaan sellaisen määrän karvaa, joka on liikaa.

Mattoihin takertuneisiin karvoihin auttaa muuten esimerkiksi se, että ottaa nihkeän kuivauslastan, jolla kuivataan pesutilojen lattiaa, ja vetää sitä pitkin mattoa. Karvat lähtevät sillä tavalla yllättävän hyvin.

Kodin onni on karvatuppo tuossa noin

Läheskään aina karvaongelma ei ole itse lemmikin omistajalle aivan niin suuri kauhistus kuin vierailijalle, jolla ei ole omaa karvaista ystävää. Omistajana joutuu tekemään tiettyjä myönnytyksiä, vaikka kävisi kuinka kovaa sotaa tahansa. Teki niin tai näin, lemmikkiään kun rakastaa, niin karvaongelmankin kanssa jaksaa elää.

Ei ole kotia karvoihin katsominen, vaan tärkeintä on se, miten siellä lemmikkiystäviä kohdellaan.

Maanantaijuttu 23.5.2006
Kotisivut voi tehdä itse

Minäkin osaan
Piian koirasivut
Blogin perustaminen on helppoa
Ensin tarvitaan verkkotunnus
Kotisivut ilmaisella suunnittelutyökalulla
Nvu:llakin onnistuu
Yksinkertainen on kaunista

Internet vilisee lemmikkiaiheisia kotisivuja ja blogeja. Tämän jakavat erilaiset ihmiset koululaisesta mummoon ja vaariin. Paikkakunnalla, maailmankolkalla tai taustalla ei ole merkitystä.

Koska Kissanpäiviä ja koiranunta haluaa edistää nettituttavuuksien syntymistä, niin kerrotaanpa ensimmäiseksi pari sanaa kotisivujen tekemisestä omin voimin.

Minäkin osaan!

“En minä mitään kotisivuja osaa tehdä. Se on ammattilaisten juttu”, on automaattinen ajatus. Mutta onko se totta? Itse asiassa kuka tahansa, nuori tai vanha, tietotekniikkaosaamisen tasosta riippumatta, voi tehdä nettisivut. Siihen ei tarvita maksullisia ohjelmia, eikä lainkaan ohjelmointia. Kuvia, joita kotisivuille poikkeuksetta lisätään, voi myös käsitellä ilmaisilla työkaluilla.

Kotisivujen tekemiseen riittävät perustaidot wordin kaltaisesta ohjelmasta. Etuja itse tehdyille sivuille löytyy esimerkiksi kustannuksista. Tekeminen maksaa siihen käytetyn ajan verran ja kerran itse tehtyjä sivuja osaa myös itse päivittää, eikä siitä synny lisäkuluja. Sivut voivat elää ja kehittyä omalla tahdillaan. Toimivat kotisivut voi tehdä aluksi hyvin yksinkertaisilla menetelmillä ja jos intoa riittää, niin aina voi opetella lisää.

Piian koirasivut

Osoitteesta piia.ruohonen.googlepages.com, löytyvät Piia Ruohosen kotisivut. Piia on 28 -vuotias koiraharrastaja Turusta ja sivujen aiheena ovat hänen suomenlapinkoiransa Seita ja Väiski.

“Ne on ensimmäiset kotisivut. Tietotekniikkataidot on ihan normaalit, word ja tavalliset. Minulla on Soneran laajakaista, mutta en edes ruvennu selvittämään miten kotisivujen tekeminen sinne tapahtuu, kun kuulin, että html oli ohjelmointikieli”, Piia kertoo. “Keskustelupalstalla joku tiesi, että googlella on palvelu, jossa ei tarvii kun tekstit kirjottaa ja kuvat laittaa”, kertoo hän siitä, miten löysi työkalun sivujensa tekemiseen.

Kun kotisivuja alkaa ensimmäisen kerran tekemään, ei ehkä tidä mistä lähtisi liikkeelle. “Sitä yrittää hakea vinkkejä mitä vois tehdä paremmin ja mitä sinne vois laittaa”, kotisivujen tekemistä varten Piia tutki muiden kotisivuja.

“Koirien näyttelytulokset ja arvostelut voi laittaa sinne ja kun joku kysyy, niin voi sanoa, että siellä ne on”, Piia kertoo sivujensa käytöstä. Seitasta ja Väiskistä löytyykin paljon kuvia, uutisia ja tietoja. “Kuvien käytössä kysyn lupia, kun niitä kans kopioidaan”, hän vielä kertoo toisten ottamista kuvista, joita sivuilleen laittaa. Digikamera antaa hienot mahdollisuudet sivujen kuvittamiseen.

Koirapiireissä muillakin on jonkin verran kotisivuja ja jopa samalla työkalulla tehtynä. “Yhdellä kaverilla on kans, kun kehuin kui helppoa on tehdä. Aika vähän niitä on muilla kun koiraihmisillä”, Piia miettii. “Sivuja on enemmän nuoremmilla ja kenneleillä on tietysti oma webmaster, joka ne tekee”, toteaa hän vielä tuntemistaan koirasivustoista.

“Googlella on tilaa ainakin tarpeeksi. Kaveri valittaa ettei sen sivuille mahdu oikein mitään. Toivottavasti pysyy ilmaisena”, toivoo Piia hyväksi kokemastaan palvelusta.

Blogin perustaminen on helppoa

Vaikka tarkoituksena on kertoa kotisivuista, niin blogiakaan ei voi ohittaa. Blogi on jo monille tuttu sivusto, jolle kirjoitetaan usein tai silloin tällöin. Blogin perustaminen on ilmaisten palvelujen avulla helppoa ja blogien erilaisuudesta sekä aiheista saa hyvän kuvan esimerkiksi osoitteessa www.blogilista.fi. Kuka tahansa blogin omistaja voi ilmoittaa oman osoitteensa listaan ja siten muut internetin käyttäjät löytävät tiensä eri blogeihin.

Yksi mahdollisista suomenkielisistä palveluista on osoitteessa www.vuodatus.net. Mitään ohjelmointia ei tarvita, vaan blogille voi valita ulkoasun valmiista vaihtoehdoista. Blogiin kirjoitetaan palveluntarjoajan järjestelmään internet yhteyden avulla, joten mitään ohjelmia ei tarvitse asentaa omalle koneelle.

Ensin tarvitaan verkkotunnus

Kotisivujen osoite, kuten esimerkiksi www.suomi.fi, on sivujen verkkotunnus. Jos haluaa käyttöönsä oman tietyn osoitteen, sen joutuu ostamaan, mutta erilaiset palvelut tarjoavat omia osoitteitaan ilmaiseksi.

Verkkotunnuksen lisäksi kotisivuja varten tarvitaan paikka, johon sivut tallennetaan. Ilmaispalveluissa sekin kuuluu automaattisesti osaksi toimintaa.

Yksinkertaisimmin verkkotunnuksen ja sivutilaa saa tilaamalla ne yhtä aikaa palveluntarjoajalta. Hinnaksi niille tulee yhteensä noin 20 – 100 euroa vuodessa, ellei ole erityistarpeita. Hinta riippuu palveluntarjoajasta ja siitä minkä verran tilaa sivut tarvitsevat. Samaan palkettiin kuuluu myös sähköpostiosoite tai jopa kymmeniä sähköpostiosoitteita. Parhaiten palveluja pääsee vertailemaan internetin avulla.

Kotisivut ilmaisella suunnittelutyökalulla

Harrastelijan ja ensikertalaisen voi lähteä liikkeelle ilmaisen ja helppokäyttöisen apuvälineen avulla. Googlen Page Creator on hyvä vaihtoehto, kun on tekemässä ei-kaupallisia sivuja. Muitakin vastaavia työkaluja on olemassa, mutta Page Creator on selkeydessään hyvin samanlainen kuin tavalliset toimistosovellukset ja kynnys tekemiselle on mahdollisimman pieni.

Googlen palvelulla kotisivut saavat automaattisesti osoitteen nimi.googlepages.com ja tilaa vaativampaankin tarpeeseen. Page Creatorin saa käyttöönsä rekisteröitymällä osoitteessa pages.google.com. Samalla rekisteröitymisellä saa käyttöönsä sähköpostiosoitteen, joka on muodoltaan nimi@gmail.com. Tällä hetkellä palvelu on englanninkielinen, mutta selkeytensä ansiosta sitä on pienemmälläkin kielitaidolla mahdollista käyttää.

Mitään ohjelmaa ei tarvitse asentaa omalle tietokoneelle. Page Creatoria käytetään internetissä. Sivut voi tehdä rauhassa valmiiksi, eivätkä ne näy internetissä muille ennen kuin tekijä painaa sivulla Publish -painiketta. Sen jälkeen sivu onkin internetissä nähtävissä.

Page Creator antaa mahdollisuuden valita ulkoasun ja tekstien sijoittelun valmiista vaihtoehdoista. Sivujen tekijä voi keskittyä sisällön tekemiseen. Sivut suunnitellaan niin, että tietokoneelta näkee koko ajan, miltä lopputulos näyttää. Googlelta luvataan, että kotisivun saa tehtyä sekunneissa, mutta todennäköisempää on, että kokonaisuuden tekemiseen menee päivä tai pari. Myöhemmin sivuja on erittäin helppo päivittää.

Nvu:llakin onnistuu

Jos haluaa oman verkkotunnuksen käyttöön, niin sopiva työkalu sivujen tekemiseen on Nvu. Tämä ohjelma on hiukan haasteellisempi kuin Page Creator, mutta silläkin sivut voi tehdä ilman ohjelmointia ja aivan perus osaamisella.

Nvu on ilmainen työkalu. Osoitteesta www.mozilla.fi/wiki/nvu löytyvät ohjelman suomenkieliset asennusohjeet ja aloittelijan käyttöohjeet. Kun ohjelma on asennettu omalle tietokoneelle, se on englanninkielinen, mutta samasta osoitteesta löytyvät ohjeet siihen, miten Nvu saadaan muutettua suomenkieliseksi.

Page Creatoriin verrattuna Nvu ei tarjoa mahdollisuutta valita valmiita taustakuvia tai tekstien asettelua. Toisaalta tekstien asettelu voidaan tehdä samalla tavalla taulukon avulla kuin se tehdään tavallisessa tekstinkäsittelyohjelmassa. Valmiita ja vapaasti käytettäviä ulkoasuja löytyy paljon esimerkiksi osoitteesta http://www.oswd.org/. Nvu:n suomenkieliset käyttöohjeet ovat havainnolliset ja ne opastavat sivujen tekemisessä vaihe vaiheelta.

Nvu:lla tehtyjen sivujen julkaiseminen on Page
Creatoriin nähden hankalempaa. Jos Nvu:n kanssa on avun tarvetta, niin se tulee ajankohtaiseksi juuri sivuja julkaistessa. Ongelmien ehkäisemiseksi kannattaa kaikki tiedostot, myös kuvatiedostot, tallentaa yhteen sivujen dokumenteille varattavaan kansioon. Lisäksi kaikki tiedostot pitää nimetä siten, ettei nimessä ole välilyöntejä. Ei siis esimerkiksi kaunis kukka.jpg vaan kauniskukka.jpg tai kukka.jpg.

Yksinkertainen on kaunista

Kun sivuja lähtee tekemään, kannattaa keskittyä sisältöön. Tekstit ovat tärkeitä ja niiden kirjoittamiseen voi mennä suurin osa koko kotisivuprojektista.

Rauhallinen sivujen väritys antaa huomiota itse asialle ja helpottaa sivujen luettavuutta. Kotisivut eivät kaipaa välkkyviä kuvia, vaan yksinkertainen ja selkeä ulkoasu on usein kaikkein kaunein.

Niin vain käy, että kotisivukärpänen puraisee helposti. Tässä on harrastus, joka ei olekaan mahdoton. Edetä voi pienin askelin ja omassa rauhassa eteenpäin. Osaajia, joilta voi hakea apua löytyy paljon ja vaikkapa keskustelupalstalle voi laittaa mieltä askarruttavat kysymykset. Vastauksia tulee varmasti.