Terveys

Sopivasti liikuntaa, 19.3.2007
Pakkanen puraisee korvasta, 20.2.2007
Sisäloisista eli tulkaas kaikki ottamaan hyvää matolääkettä, 5.2.2007
Miksi en leikkauttaisi lemmikkiä 9.10.2006
Vanhuus ei tule yksin, eikä tilauksesta 10.7.2006
Lasi viiltää syvältä 3.7.2006



Maanantaijuttu 19.3.2007

Sopivasti liikuntaa

Koira lenkittää omistajaa

Kissa - hiiri leikkiä
Liikkeelle siis

Oli lemmikki pieni tai suuri, fretti, marsu tai mikä tahansa muu, niin se tarvitsee sopivasti liikuntaa. Paikallaan ja pienessä tilassa mikä tahansa lemmikki menettää elämänilonsa tai voi ainakin huonosti. Kyse ei ole siitä, miten hohdokkaat olot lemmikillä on vaan siitä, miten lemmikin omistaja ystäväänsä rakastaa, miten hyvin lemmikin oikeat tarpeet on tiedossa.

Koira lenkittää omistajaa

Koiran kohdalla on aina puhuttu ja puhutaan ikuisesti siitä, että kun rotua valitaan, pitää osata valita oikein. Kuinka paljon menoa ja meininkiä tarvitaan, kuinka pitkät lenkit pitävät koiran iloisena ja että lenkille on lähdettävä vähintään kolme kertaa päivässä.

Mutta onko se ehkä sittenkin usein niin, että ei mietitä sitä minkä verran on pakko liikkua, vaan miten paljon koiran kanssa saa liikkua. Agilityä, TOKO:a, hakua, vesipelastusta ja vaikkapa MEJÄ:stä. Mahdollisuudet omistajankin liikuttamiseen ovat monet sen päätä raikastavan lenkin lisäksi. Moni koira on valmis kokeilemaan kaikkea ja erilaiset aktivointitekemiset ovat tärkeitä myös pään sisäisen ilon ylläpitämiseksi.

Liikunnassa on monta puolta, mutta ei vähin se, että pennun, aikuisen ja vanhan koiran kanssa liikuntakin on tehtävä koiran ehdoilla. Jos päättää alkaa itse liikkua enemmän ja koiralle on kertynyt perheen tapaan ylimääräistä painolastia, niin ei ole oikein koiraa kohtaan rynnistää lenkeille, joihin koira ei pysty tai jotka eivät ole oikein sen terveydelle. Muutokset liikuntamäärässä on tehtävä harkiten ja pikkuhiljaa. Koiran koko ei sano minkä verran se viihtyy lenkkipoluilla, vaan enemmän se mihin koira on totutettu.

Kissa – hiiri leikkiä

Entäpä kissa, joka ei enää usein olekaan pihakissa, joka kulkee omia polkujaan omia aikojaan. Kissa on vähäänkin tyytyväinen, mutta onnellinen on se sisäkissa, joka voi kiipeillä kiipeilypuissa, leikkiä kun leikitetään ja pääsee välillä ulos. Pihahäkissä voi touhuilla omiaan, mutta valjaissa kävely avartaa myös varmasti maailmaa. Valjaskävelyllä kissa ei ehkä saa sitä vauhdikasta liikuntaa, jota nähdään pakoon säntäävällä irtokissalla, mutta siinä saa erityisesti mielenvirkistystä. Voi mikä vauhti ulkoilun jälkeen on usein sisätiloissa.

Kaikenlainen touhuilu, vaikkapa omien agilityesteiden rakentaminen kissalle, takaa varmasti hauskoja ja liikunnallisiakin hetkiä kissalle ja omistajalleen. Kyllä harrastuksia löytyy, jos niitä haluaa löytää.

Samalla tavalla aktivointi tai siis sopivan aktiivisten olosuhteiden tarjoaminen kaneille, marsuille tai vaikkapa rotille on hyvän lemmikkielämän perusta. Riittävästi tilaa, myös häkin ulkopuolella ja kesäisin ulkona, sekä usein se oman lajitoverin virkistävä seura tarvitaan. Jokaisen lajin kohdalla on otettava selvää sen tarpeista. Esimerkiksi lintu ei voi elää Sylvester ja Tipi -piirretyissä nähdyssä pienen pienessä häkissä, vaan lentelytilaa tarvitaan todella paljon enemmän.

Liikkeelle siis

On se vaan ihanaa seurata lemmikin touhuja ja kulkea itse siinä mukana. Tassua toisen eteen siis ja lenkille ja tutkimusmatkailemaan ulos omaan pihaan ja koirien kanssa kauemmas. Kyllä se tekee hyvää meistä jokaiselle. :)

Maanantaijuttu 20.2.2007

Pakkanen puraisee korvasta

Paleltuman ehkäisy
Paleltuman oireet
Paleltuman hoito
Kun puuttuu korvalta kärki

Taas se tuli – paukkupakkanen ja moni lemmikki on itse todennut, että tämä ei ole sopivaa aikaa ulkoiluun. Ulkona on toki käytävä asioilla, mutta sitten on suunta äkkiä sisälle. Mutta entä jos pakkanen onnistuu puraisemaan kunnolla. Mitä sitten voi tehdä?

Kova esimerkiksi -30 asteen pakkanen on lemmikille jo riski, koska näihin asteisiin tottumattomat lemmikit voivat saada paleltumia. Vaasan kissatalolla asuu eräs hämmentävän näköinen asukki, jonka korvat ovat paleltuneet. Kuva ei anna korville oikeutta, mutta korvat näyttävät epämuodostuneilta ja pieniltä. Korvat ovatkin ehkä kaikkein herkin alue paleltumaan. Muita riskialueita ovat esimerkiksi tassut ja häntä.

Paleltuman ehkäisy

Paleltumia ei tule, jos lemmikki ei joudu liian pitkäksi aikaa pakkaseen ja lyhytturkkiset lemmikit suojataan hyvin vaatteilla. Koiraa ei saa kovalla pakkasella jättää odottamaan omistajaansa kaupan ulkopuolelle tai muuten paikkaan, jossa se ei pääse suojaan kylmydeltä. Sellaisessa paikassa ei uhkaa pelkästään paleltuma vaan koira saattaa saada hypotermian. Kovalla pakkasella on myös mietittävä miten pitkän lenkin voi tehdä. Vaikka polkuanturoiden verenkierto on vilkasta, niin tassutkin voivat paleltua.

Lemmikin kylmettymiseen tekee lisäriskiä myös lemmikin ikä ja terveydentila. Hyvää monien ongelmien ennaltaehkäisyä on pitää lemmikki hyvässä kunnossa. Vanhuudelle ei mitään voi, mutta ehkäpä vanha koira ottaa kiitollisena vastaan lämpöisen villapaidan tai takin, vaikka se aiempina talvina ei sellaista ole tarvinnut.

Paleltuman oireet

Lemmikin paleltunut alue on kosketusarka, kalpea ja tuntuu viileältä. Sisällä se voi muuttua punertavaksi, karvat voivat irrota ja iho saattaa halkeilla. Kohdassa voi olla myös rakkuloita. Pahoissa tapauksissa alue muuttuu tummaksi. Pahimmassa tapauksessa paleltunut kohta, esimerkiksi hännänpää, voi irrota kokonaan. Vaarana on siis paleltuneen alueen kuolioituminen ja tulehtuminen.

Paleltuma syntyy, kun kovassa kylmyydessä verisuonet vetäytyvät yhteen ja verenkierto alueella lopulta lähes pysähtyy. Kohta kylmenee koko ajan ja solujen väliin alkaa muodostua jääkiteitä.

Paleltuman hoito

Paleltunut kohta on lämmitettävä varovasti. Sitä ei saa hieroa tai puristaa, mutta ulkotiloissa lämmittämisen voi aloittaa esimerkiksi käsin aluetta lämmittämällä. Paleltuman saanut lemmikki on saatava pikaisesti sisälle lämpenemään, eikä se missään tapauksessa saa paleltua uudestaan.

Sisätiloissa paleltumaa voi hoitaa upottamalla paleltunut alue haaleaan veteen. Lämmittämistä ei saa tehdä liian nopeasti, koska nopea lämpeneminen pahentaa paleltuman jälkiseurauksia. Paleltuma-alueelle ei saa laittaa rasvoja tai tiukkoja siteitä.

Vaikka ensiavun paleltumaan voi ja täytyykin antaa itse, on vakavissa tapauksissa ehdottomasti käännyttävä eläinlääkärin puoleen. Pidä lemmikki lämpimänä myös matka eläinlääkärille.

Kun puuttuu korvalta kärki

Joskus lemmikki tipahtaa jäihin, kulkukoirat ja -kissat eivät löydäkään suojaa tai tapahtuu jotain muuta. Paleltumat ja hypotermian riski ovat mahdollisia paitsi huonosti kohdelluilla eläimillä, niin myös takan ääressä lämmittelevillä hyvin hoidetuilla ystävillä. Yllätyksiä sattuu, paljon ulkona kulkevan kissan korvankärjet saattavat pyöristyä ja lenkillä voi tassuja alkaa paleltaa.

Paleltumia ei kannata ottaa kevyesti, mutta ei niitä voi pelätä. Kun riskit tietää ja niitä vastaan varustautuu, niin iloinen ulkoilu on parasta sekä lemmikille että omistajalle – vaikka sitten hieman lyhyemmän aikaa, kun pakkanen paukkuu täysillä.

Maanantaijuttu 5.2.2007

Sisäloisista eli tulkaas kaikki ottamaan hyvää matolääkettä

Yleisimmät sisäloiset

Koska annan matolääkettä?
Ja mikä lääke on sopivin?
Tulkaas kaikki ottamaan hyvää matolääkettä!

Vaikka mato-ongelma on asia, jota moni omistaja ei haluaisikaan ajatella, niin mikä tahansa lemmikki voi saada sisäloisia. Matolääkitys on ehdottoman tärkeä toimenpide niin sisätiloissa kuin ulkonakin eläville lemmikeille.

Yleisimmät sisäloiset

Kissan ja koiran yleisimpiä sisäloisia ovat suolinkaiset ja heisimadot. Koirien sisäloisia ovat myös hakamadot ja piiskamadot.

Suolinkaiset vaeltavat toukkamuodossaan kissan tai koiran elimistössä. Ne tarttuvat siten, että suolinkaisen munat kulkeutuvat ulosteen mukana ja toinen lemmikki syö ulosteen mukana levinneen munan. Pennut voivat saada tartunnan jo emon maidon välityksellä. Kissat saavat tartunnan usein syömästään jyrsijästä.

Heisimadot eivät ole niin yleisiä kuin suolinkaiset. Lapamatotartunnan voi saada raa'asta tai huonosti kypsennetystä järvikalasta tai syömällä pienjyrsijän. Heisimadot voivat tarttua toisista lemmikeistä ja joidenkin heisimatojen välittäjinä toimivat myös täit sekä kirput.

Koska annan matolääkettä?

Matolääke kannattaa sisäkissoilla ja koirilla antaa pari kertaa vuodessa sekä ulkokissoille noin kolmen kuukauden välein. Matolääkkeen antaminen kannattaa ajoittaa myös hieman ennen rokotusta, koska silloin rokotuksen teho on parempi.

Tulevan emon madotuksesta pitää huolehtia ennen pentujen teettämistä ja pennuille matolääkitys annetaan neljä kertaa muutaman viikon välein kahden viikon iästä lähtien.

Sisäloistartunta voi aiheuttaa lemmikille ripulia, oksentelua, kuivumista, laihtumista ja joskus myös yskää. Jos tällaisia oireita huomaa ja turkin kiilto on kateissa sekä maha pömpöttää, niin matolääkitys on paikallaan. Joskus matoja voi nähdä myös peräaukon ympärillä.

Ja mikä lääke on sopivin?

Apteekin hyllyn edessä seisoessa joutuu usein miettimään, että minkä monista matolääkevaihtoehdoista valitsen. Osa lääkkeistä vaikuttaa laajasti eri sisäloisiin ja toiset taas ovat tarkemmin tiettyjen matojen hoitoon. Koiranomistajuuden alkutaipaleella sain neuvon, että matolääkettä kannattaa vaihdella. Toinen neuvo on ollut, että laajakirjoisia matolääkkeitä kannattaa suosia silloin, kun lemmikki on paljon tekemisissä muiden lemmikkien kanssa ja esimerkiksi kotikissalla riittää vähempikirjoinen matolääke. Vastuksia lääkekysymyksiin voi kysyä eläinlääkäriltä ja apteekista.

Jos matolääkkeen antaminen tuottaa ongelmia, niin on mahdollista ottaa lääkitys piikkinä eläinlääkäriltä.

Tulkaas kaikki ottamaan hyvää matolääkettä!

Kun matolääkkeen päättää antaa, niin on järkevää lääkitä kaikki perheen lemmikit samalla kertaa. Niinpä kävelin eilen apteekkiin ja ostin sekä kissojen, että koiranmatolääkkeet, jotka lemmikit nauttivat jonotus periaatteella.

Jimi kissa oli ensimmäinen potilas. Epäluuloisimpana kissana otin sen jalkojeni väliin lattialla istuen ja syötin matolääkkeen ruiskuttamalla tahnan vähän kerrallaan sivuhampaiden välistä suuhun. Tekniikka osoittautui toimivaksi. Kissa yritti peruuttaa pois lääkityksestä, mutta näin pystyin helposti pitämään kissan yhdellä kädellä paikallaan ja toisella kädellä sain lääkkeen annettua.

Minttu ja Aina kissa söivät lääkkeensä samalla järjestelyllä ja vaikka Aina oli tehokkaimmin sitä mieltä, ettei lääke maistunut, niin operaatio onnistui ilman vaurioita.

Sara sileäkarvainen noutaja on syönyt matolääkkeen elämänsa aikana monessa muodossa. Tablettien kanssa Saran kanssa toimii parhaiten lihapulla, jonka sisälle piilotettu tabletti häviää mahaan parhaiten, kun sen heittää koiralle. Monille lemmikeille ruuan kanssa antaminen toimii, mutta toisaalta moni tarkempi lemmikki haistaa heti palaneen käryä ja jättää lääkityn herkkuruuan koskematta. Tällä kertaa myös Sara sai tahnan, jonka annoin suuhun ruiskuttamalla.

Näin on Jimin poppoon matolääkitys kunnossa ja sama operaatio on edessa puolen vuoden kuluttua.

Maanantaijuttu 9.10.

Miksi en leikkauttaisi lemmikkiä?

Kastroinnin vaikutuksia
Hieman toimenpiteestä
Miksi ei haluta kastroida
Ei helppo asia

Vahinkopentuja, uroskoiran agressiivista käytöstä, valeraskauksia, kohtutulehduksia, juoksujen tuomia erityisjärjestelyjä,... Moniin asioihin osaratkaisun toisi lemmikin kastrointi, mutta miksi se ei edelleenkään tule helposti mieleen yhtenä mahdollisuutena.

Suurin osa karvaisista ystävistä on todellakin lemmikkejä, joilla ei ole koskaan tarkoitus teettää pentuja. Tai suuri osa lemmikeistä jopa kulkee edelleen vapaina omia polkujaan, eikä ole epäilystäkään etteivätkö tällaiset uros- ja naaraspuoliset lemmikin osuisi samalle polulle juoksujen aikaan. Seurauksena on sekalaisia pentueita ja hyvin hoidettujenkin lemmikkien kohdalla juoksujen aikaisia hankaluuksia.

Kastroinnin vaikutuksia

Kastroinnista liikkuu edelleen hyvin monenlaisia uskomuksia. Kastroidun kollikissan uskotaan katoavan helpommin tai että kastrointi on niin vaikea toimenpide nartuille, ettei sitä sen takia kannata tehdä. Uskomuksia riittää, kuten monessa muussakin asiassa.

Kastroinnilla on rauhoittava vaikutus stressaantuneeseen tai agressiiviseen uroskoiraan. Näin voi sanoa, vaikka vaikutus ei olekaan päivän selvä asia. Useimmiten kastrointi kuitenkin rauhottaa. Uroksen ei tämän jälkeen tarvitse stressaantua jokaisesta lähiseudulla juoksevasta nartusta, eikä siten tarvitse kilpailla toisten urosten kanssa.

Kastroimattoman ja vapaana kulkevan kollikissan kohdalla tappelut ovat melkoinen ongelma ja usein on tappelujen jäljiltä paranneltava haava jos toinenkin. Aivan varmasti pienempi ongelma olisi parantua hyvin pienestä kastrointihaavasta, jota ei juuri huomaakaan. Myös sisäkissalla kastrointi poistaa merkkailu ongelman.

Samassa perheessä on melko mahdotonta pitää sekä urosta, että naarasta, ellei jompaa kumpaa ole kastroitu. Eri osiin huoneistoa teljetty uros voi saada vahinkoa aikaan, kun se hermostuu houkuttelevista hajuista. Lisäksi vahinkopennut ovat aina se ikävä mahdollisuus ja niitä sattuu, hyvistäkin järjestelyistä huolimatta.

Hieman toimenpiteestä

On totta, että uroksille kastrointi on helpompi toimenpide, mutta myöskään nartun kastrointia ei kannata arastella. Suomessa pieneläimille löytyy asiantuntevaa hoitoa ja usein käy niin, että omistaja jännittää haavan parantumista enemmän kuin on tarve. Naarailla leikkaus tarkoittaa kohdun ja munasarjojen poistamista. Nykyisillä leikkaustekniikoilla toimenpide on tehdään entistä pienemmillä haavoilla, joten parantuminenkin on helpompaa kuin kenties viisitoista vuotta sitten. Ongelmatilanteissa löytyy oikeat hoito-ohjeet ja apu eläinlääkäriltä.

Kastrointi voi tulla ajankohtaiseksi narttukoiralle tai myös kissalle kohtutulehduksen takia. Tästäkin syystä kastrointia kannattaisi harkita jo silloin, kun lemmikki on nuori ja kohtutulehduksen riskiltä voi välttyä. Suunnitellusti tehty leikkaus antaa myös mahdollisuuden toipumiseen silloin, kun omistajallakin on siihen aikaa.

Miksi ei haluta kastroida

Uroskoiran omistaja ajattelee ehkä, että kastroitaessa joutuu elämään luonnottomassa tilassa, kun se ei enää voi lisääntyä. Miksi kuitenkaan jokaisen uroksen pitäisi pystyä lisääntymään? Kasvattaminen on erittäin vastuullista työtä, jossa valitaan rodun kannalta sopivimman yksilöt sukua jatkamaan. Miksi siis niiden urosten, joiden ei muutenkaan anneta lisääntyä, pitäisi stressaantua turhaan?

Kastroinnin hinta on myös este toimenpiteelle. Onko kuitenkin niin, että kastroinnin tekemättä jättäminen aiheuttaa jonain päivänä suuremman laskun? Entä jos tulevatkin ne vahinkopennut, joiden huolehtiminen maksaa enemmän. Tai entä jos uros onkin jostain syystä kovassa tappelussa toisen uroksen kanssa ja se olisi ollut vältettävissä juuri kastroinnin avulla? Ne ovat kysymyksiä, joita kannattaa miettiä.

Yksi kissamainen uskomus muuten on, että kastroitu kissa ei olisi yhtä hyvä hiirten pyytäjä kuin ennen kastrointia. Se ei ole totta. Kastroitu kissa voi olla parempikin hiirestäjä, koska sen mielenkiinto kohdistuu nyt paremmin tähän tärkeään työhön.

Muitakin uskomuksia löytyy, mutta tässä siis niitä muutama.

Ei helppo asia

Itselläni on kaksi narttukoiraa, yksi kastroitu uroskissa ja kaksi kastroimatonta tyttökissaa, joista toinen leikataan ensi vuoden kuluessa. Koirat ovat jo vanhoja ja olen pahoillani, etten aikanaan huolehtinut kastroinnista. Ehkäpä sitä ei tullut ajatelleeksi, kun molemmat koirat olivat sijoituskoiria. Sittemmin olisi ollut huomattavasti helpompi elää kastroitujen tyttöjen kanssa ja nyt valitettavasti cockerin kanssa se lienee väkisinkin edessä ja vanhalla iällä.

Kastroinnista on niin monta mielipidettä, mutta onneksi yhä useampi pitää huolta siitä, ettei vahinkopentueita synny. Onnellinen on hyvinvoiva lemmikki, jonka elinvoima säästyy pitkään ja onnelliseen lemmikinelämään.

Maanantaijuttu 10.7.2006

Vanhuus ei tule yksin, eikä tilauksesta

Vanhuus ei ole sairaus, mutta sillä on vaikutuksensa
Mitä ystävän hyväksi voi tehdä?
Keneen se eniten vaikuttaa?

Ikiliikkuja koira nostaakin eräänä aamuna katseensa pediltään ja sanoo silmillään, että en jaksa lähteä lenkille. Harmaata on jo parrassa ja lonkka jäykkänä, vaikka mieli onkin virkeä kuin 5 kuukautisella pennulla.

Iäkäs kissa ei ole koskaan näyttänyt kipujaan, mutta eräänä aamuna se ei pääsekään hyppäämään sinne apupöydälle, jossa ruokakuppi on. Pää kääntyy kohti ihmisystävää ja katse kysyy vaivautuneesti, että voisikohan ruuan tarjoilla jatkossa lattiatasolta.

Iloinen kani nukkuukin silloin, kun se ennen oli virkeä ja leikkisä. Koosta tai elämästään riippumatta jossain vaiheessa lemmikki muuttuu. Nyt se siis on tullut jäädäkseen – vanhuus.

Vanhuus ei ole sairaus, mutta sillä on vaikutuksensa

Vanhan lemmikin vauhti hiljenee väkisinkin ja unet pitenevät. Elämä ei ole sen köyhempää kuin ennenkään, sitä vain eletään erilaisella tahdilla. Lemmikin omistaja ja lemmikki itse kykenevät rakastamaan vanhempina aivan yhtä suurella sydämellä kuin ennenkin.

Vanheneva lemmikki ei ole automaattisesti sairas, mutta sekin voi sairastaa. Terveyden ongelmia voi olla vaikeampi havaita vanhuksesta kuin nuoresta, joka äkkiä hidastaa tahtiaan tai muuten kärsii. Hitaasti etenevä nivelten kuluminen tai monet muut taudit kehittyvät ajan kanssa.

Hyvin hoidettuna lemmikki voi elää täyttä elämää iäkkäänäkin. Erilaiset kivut voidaan hoitaa, kun esimerkiksi hampaista ja yleisestä terveydestä pidetään huolta aivan kuten nuorempanakin tai hieman paremminkin. Eläinlääkäriä ei kannata kiertää kaukaa, vaan koittaa pysyä askelen edellä etenevää vanhuutta.

Mitä ystävän hyväksi voi tehdä?

Yksi yleisimmistä ongelmista ja huolehdittavista asioista on lemmikin paino. Vaikka kuinka kirpaiseekin ajatella asiaa, niin paino määräytyy suoraan sen mukaan, mitä ja minkä verran omistaja lemmikilleen syöttää. Hidastuva elämisen tahti ei vaadi samanlaisia annoksia kuin nuoren eläimen aktiivinen liikkuminen. Myöskään makupaloja ei voi joka käänteessä vaativan katseenkaan edessä antaa.

Ruualla on yllättävän suuri merkitys vanhenevan lemmikin hyvinvoinnille. Varsinkin, jos jokin sairaus kuten esimerkiksi munuaissairaus vaatii erityistä ruokavaliota. 

Ruoka on vain yksi puoli vanhenevan koiran elämää. Maalaisjärjellä on arvioitava mitä lemmikiltä voi vaatia tai mitä sen kanssa tehdään.

Keneen se eniten vaikuttaa?

Kun se päivä tulee eteen, että esimerkiksi noutohullulle koiralle ei voikaan heittää palloa, niin se sattuu sekä omistajan, että lemmikin sydämeen. Miksi sinä et heitä tätä ihanaa palloa? Voi, kun minä tiedän miten kipeä sinä sitten illalla olet. Saman kaltainen tilanne voi olla edessä hyvin monilla tavoilla. Entinen yhteinen lempitouhu on kiellettävä.

Ehkä ratkaisu on koittaa keksiä jotain uutta tekemistä, josta molemmat voivat nauttia yhtä paljon. Iltaisin voidaan järjestää hellittelyhetki silitellen ja toisilleen jutellen. Tai käytetään se yhteinen iltahetki johonkin muuhun yhteiseen ja rauhalliseen tekemiseen.

Kyllä lemmikin vanheneminen vaikuttaa sekä lemmikkiin, että omistajaan. Uuteen elämänrytmiin on vain sopeuduttava ja nautittava siitä.

Maanantaijuttu 3.7.2006

Lasi viiltää syvältä

Hoitoa ja huolenpitoa

Voiko lasinsirun välttää?

Eilen sain hyvän muistutuksen siitä, mikä vaara kesäisin vaanii monia lemmikkejä, erityisesti koiria. Nuolenpään muotoinen pieni lasinsiru upposi tuskallisen syvälle jalkapohjaani. Mitän pientä se olikaan sen rinnalla, että monen koiran anturat halkeavat tänäkin kesänä särkyneen kaljapullon tai muun lasisen pullon siruihin.

Lasinsirut ovat usein riittävän suuria ja ikävän mallisia, että saavat aikaan pahaa jälkeä. Kuka itse astuisi vapaaehtoisesti ruohikossa piileskelevän pullonpohjan päälle? Koiran tassu kannattaa helposti koko koiran painon, joten lasi uppoaa syvälle ja siinä ovat jänteetkin vaarassa.

Valitettavasti lasinsirut eivät ole ainoa lemmikin tassuja viiltävä vaara. Erilaiset metallin palat, naulat, orapihlaja-aidan piikit, ja monet muut terävät uppoavat anturoihin aivan yhtä helposti.

Hoitoa ja huolenpitoa

Anturan haljetessä verta tulee paljon ja haavan hoitaminen pelkillä kotikonsteilla on hankalaa. Lasi on tietenkin poistettava haavasta ja koitettava varmistaa, ettei tassun sisälle jää siitä palasia. Haavan joutuu aluksi sitomaan ja olisikin hyvä miettiä jo ennen tapaturmaa, miten se tapahtuu.

Ilman tikkejä haava voi aueta uudestaan ja uudestaan. Koira ei osaa olla liikkumatta ja kivut unohtuvat helposti, kun lähdetään seuraavan kerran riemastuttavalle lenkille. Rajuinta liikkumista täytyy jonkin aikaa välttää ja haava kannattaa suojata ulkoilun ajaksi, ettei sinne pääse likaa. Puhtaana pitäminen tassua suihkuttelemalla on myös aiheellista. Tassu kannattaa kuitenkin puhdistamisen jälkeen kuivata, varsinkin, jos tassut ovat herkät kosteudelle.

Suurempien haavojen kohdalla on paikallaan pistäytyminen eläinlääkärin vastaanotolla. Sieltä saa kunnolliset ohjeet kotihoitoon, tarvittavat tikit ja mahdollisesti antibioottikuurin. Ehkäpä joskus on aiheellista pistää “tötterökin” päähän, ettei koira nuole liikaa tassuaan varsinkaan yksin ollessaan.

Voiko lasinsirun välttää?

Kunpa olisikin jokin konsti siihen, ettei tarvitsisi lasinsiruista välittää. Asuinalueesta riippuen ongelman suuruus vaihtelee huomattavasti ja joskus on parhaille ulkoilupaikoille päästäkseen pakko kulkea vaaralliseksi tiedetyn paikan ohi. Yksittäinen ihminen ei pysty suurta ongelmaa poistamaan, mutta esimerkiksi itse pyrin poimimaan näkemäni pahat lasinsirut pois paikasta, jossa seuraava koira voi siihen juosta.

Kuntiin ja kaupunkeihin voi ottaa yhteyttä ja pyytää toimenpiteitä alueiden puhdistamiseksi. Se on pitkä tie, mutta riittävän monilla yhteydenotoilla ehkä jotain tapahtuu. Esimerkiksi asukasyhdistykset toimivat myös asuinalueiden hyväksi ja järjestävät siivoustempauksia. Niihin osallistumalla voi myös vaikuttaa.

Lopullinen totuus on kuitenkin se, että mikään ongelma ei kokonaan katoa, jos jokainen henkilö ei itse omalta kohdaltaan paranna tapojaan. Vain se auttaa, että joku, joka aina ennen on heittänyt pullonsa kiveen, jääkin ajattelemaan, että entä jos pistän sen takaisin reppuuni ja palautan kauppaan.