Jimin poppoo

Voi, voi tuota meidän paparazzia, kun se ei tiedä mitä tekisi. Minä olen ollut valmiiksi kauniina näyttelyä varten jo vaikka kuinka pitkään, hoitanut turkkiani vesisateessa ja pessyt ja puunannut, rentouttanut lihaksia ja ajatuksia tassuttamalla hurjasti ja pörisemällä ja vaikka mitä. Nyt sitten meidän paparazzi on ihaillut miten upeassa kunnossa minun turkkini on ja ihmetellyt, että peseekö vai eikö pese, peseekö vai eikö pese. Sitten se teki eilen päätöksen, että ei pese… Mutta nyt se on aivan sekaisin huolesta, että olisiko sittenkin pitänyt pestä.

Ottaisi rennosti ja katsoisi, kun minä olen niin kauniina ja valmiina.

Missä se rotan häntä heilahtaa ja kilahtaa?

Kevyt nappaus ja tappo, siinä minun tekniikkani. Viime yönä ei tuotukaan hiirtä leikkikaluksi. Hmm. Mikähän muistihäiriö minulle sattui, kun unohduin nukkumaan sänkyyn ja jäi hiirensaalistus niin vähälle. En tiedä oliko Mannalla ja Mintulla jotain, mutta jos oli, niin pitivät saaliin pihalla. Kyllä minä olisin hiirenparkaisuun herännyt! Ai miten niin brutaalia yöleikkiä???

Doriskin leikki koko illan. Kuului sellainen kapsutus ja lurps herkutus, että piti siinä mennä itsekin välillä samaa leikkiä leikkimään. Kyllä kissakin naksutinjuttuja osaa!

Mutta niin, se rotan tappomeininki…

Jimi herra saapuu tällä viikolla kotiin. Jimi on ollut taas pitkään pitämässä seuraa mummolle ja vaarille, mutta saadaanhan se miäs kotiinkin välillä. Eiköhän herralla ole paljon sanottavaa, kun ei pitkään aikaan ole mitään pukahtanut. Päivästä ei vielä ole tietoa…

Hei, mutta eihän jengi olekaan koossa, kun Omppu lähtee perjantaina aamulla reissuun. On nimittäin siperiankissojen erikoisnäyttely sunnuntaina!

Ohhoh. Tulipa kiire kotiin. Vai mitä teillä kävisi mielessä, jos metsästä, metsän keskellä siis, kuuluisi “Möö”. Doris raukka ei saanut kunnon kehuja, vaikka kiipesi vuoren korkuisen kiven päälle. Ulkoiluttajaa kun vähän hirvitti ja äänikin pidettiin tasaisena täyskäännöksestä lähtien. Huh.

Onneksi kotona oli turvallinen turkkilauma vastassa. Oma koti kullan kallis ja onneksi niin turvallinen paikka.

Niin oletan siis, että siellä oli hirvi. Kerran olen ollut “kasvotusten” hirven kanssa ja toista kertaa en haikailisi kokeilla. Silti tuntuu jotenkin lohdulliselta ajatella, että kyllä se oli hirvi, oli se…

Hei, voisitteko kuulkaas te auttaa tuota meidän emäntää, kun sen harmaat aivosolut on vähän liian vaaleanharmaat. Se ei meinaa keksiä minulle uusia hauskoja temppuja siihen Kivi -tyyliin. Mitä juttua voisi olla huippu hupaisaa ja hauskaa opetella? Temppu tai juttu voi olla pieni (mieluiten aluksi) tai isompi, mutta se ei saa olla ihan tavallinen tottelevaisuusjuttu. En meinaan aio vieläkään harjoitella “istu” ym. juttuja, jotka saa niskani kananlihalle.

ps: Tää on mun koppi!

Kerro, kerro kuvastin, ken on maassa kaunehin… Ei kun kerro Manna sinä, että onko meillä jotain kaunista, pehmoista, ihanaista odotettavaa!

Manna: “No, kerronhan minä, jos sinä paparazzi osaat vain tulkita minun kertomaani. Toissapäivänä olit takuuvarma, että pentuja on tulossa, eilen epäilit ja miten on tänään tulkinnan laita.”

Ja voi että tätä on niin vaikea tulkita. Kyllä Mannan mahan alta nisät löytyvät ja värisokean varmasti ne ovat vaaleanpunaiset. Masussa tuntuu minun mielestäni selvä paukura ja Manna on käyttäytynyt viime aikoina huomattavasti “kesymmin” kuin tavallisesti. Ehkä siis uskallan ääneen toivoa, että on meille pentuja tulossa.

Joutuukohan kuitenkin kysymään vielä toisen mielipiteen… No, uskotaan nyt kuitenkin.