Jimin poppoo

Kaunis Adalmiina paljasti kasvattamisen sietämättömän vaikeuden

Pää on melkein kipeänä päättämättömyydestä. Kyllä minä taas muistan hyvin, että sanoin aikanaan, etten ikinä ryhdy kasvattajaksi. On aivan eri asia sijaisperheenä huolehtia pentujen kasvamisesta kuin itse kasvattajana miettiä, että kuka olisi se juuri oikea sulhanen kauniille kissaneidolle. Niin ja tietysti sitten myöhemmin, että missä on se juuri oikea koti…

Puuma ja Mötsy olivat tähän asti niin helpot valittavat. Puuma on niin komea ja upea ja Mannalle juuri sopiva, Mötsy on niin mahtava ja aivan ilmiselvästi Mintulle tarpeellinen puolikas. Molemmista pojista tiesin takuu varmasti sydämessäni, että sulhaset olisivat juuri sopivia kaikin puolin. Mintun pentujen kohdalla ainoa kysymysmerkki tuli ajankohdasta, joka olisi omalla tavallaan ollut parempi saada kesään.

Miksi sitten Adan sulhasen valinta aiheuttaa suurta ongelmaa ja  hämminkiä. Katson kissaneitoa silmiin ja mietin, että “mitä sinun pennuistasi tulee”. Enkä näekään vastausta. Tai sydämeni sanoisi ehkä jotain vastausta, mutta sitten on kaikki muut kasvattamiseen liittyvät kysymykset. Monet kysymykset.

Jos Ada olisi aloittanut juoksunsa jo näyttelyn aikaan, niin minä en pähkäilisi tässä enää yhtään vaan ratkaisu olisi varmasti jo tehty. No, Ada ei päättänyt päästää minua helpolla vaan on aivan ihastuttavan valloittava vieras vailla mitään gorillaääniä.

Haluan, että Metsälinnan C -pennuista tulee ihania, suloisia, terveitä, pyöreitä, suuria, muhkeita, mainioita siperiankissoja. Värilläkään ei lopulta ole niin väliä, vaikka tottakai mummo Nannan, äiti Mannan ja tytär Adan vaalea värityskin olisi ihana saada säilymään.

Mutta eihän elämän pidä olla liian helppoa?

Tällä hetkellä elämä ei tosiaan ole liian helppoa ja epävarmuus on varma tilanne. Näin siihen asti, kunnes vastaukset on näkyvissä. Ehkä tämä onkin hankalinta sen takia, että olen nähnyt Adalmiinaa niin vähän ja minun täytyy entin tuntea kissaneiti riittävän hyvin, että ratkaisut voi tehdä. Ja juu, teen tästä liian vaikeaa. Ihan itse hankaloitan elämää…

Oikeastaan te tänne osuvat kasvattajat voisitte kertoa, että onko teillä valinnat joskus näin vaikeita? Ja mitä mieltä muut kävijät olette tuskailustani?

Muskettisotureiden silmäpeliä

Piiri pieni pyörii, lapset siinä hyörii.

Mutta siis me kaikki nähdään jo. Kyllä Bellakin osaa ihan pikkuisen kurkistaa.

Minähän taas olen nähnyt jo pitkään.

Ja kyllä Mister Bigkin näkee jo hyvin. Se nimittäin alkaa näkemään vaikka väkisin!

Mafia pulassa

Kissakonkkaronkka Omppu, Manna, Aina ja Mafia pääsivät päivällä pihahäkkiin ja tarkoituksella tällä kertaa vähän pidemmäksi aikaa, että Ada sai olla vähän enemmän vapaalla jalalla. Ada kun on niin sydämellisen ihana kissa, niin ei tyttöä voi pitää yksiössä kaukana kaikesta. Siksi vähän tasapainoillaan sillä, että missä kukakin kissa ja kissaporukka oleilee. Minttu on tietenkin pentujen kanssa siellä omassa huoneessaan, mutta kissapuoli on sitten vähän vaihtelevasti jaettuna kahteen osaan.

Mutta takaisin Mafian pahaan pulaan. Lupasin lopulta ikkunaa kaaputtavalle ja varsin sydämistyneelle Ompulle, että tulkaa nyt takaisin sisälle sieltä. Ensin tuli Omppu, sitten Manna ja Aina myös, mutta Mafia jäi kököttämään toiselle ikkunalaidalle, eikä tullut. Ajattelin, että ei se mitään jätetään ikkunaluukku niin, että siitä pääsee tulemaan koska haluaa.

Meni aika pitkästi aikaa, kun tuli mieleeni, että missäs se Mafia onkaan. Ulkona alkoi hämärtää ja siellähän se Mafia oli edelleen isomman pojan ikkunan kohdalla. Mitä ihmettä! Neitokainen ei “osannut” tulla sille ikkunalle, mistä pääsee sisälle. Pidin heiluriluukkua kädellä auki ja huutelin Mafiaa, mutta ei… Moneen kertaan huutelin, mutta ei…

Mafia raukka. Neiti kökötti vaan paikallaan ja eihän siinä auttanut kuin lähteä pihakautta katsomaan, että mitä siellä tapahtuu. Mutta kas kuinka ollakaan, kun pääsin kulmalle ja kurkistin häkkiin – niin Mafia istui jo heilurioven kohdalla.

Siitä olikin helppo houkutella Mafia sisälle. Tulipa tuuletuttua!

Hätätila oli hätätila, joten siinä ei kuvailemaan ryhdytty, mutta onhan Mafiasta nyt kasa hienoja kuvia näyttelystä…

Seinäjoen kissanäyttelyn kuvia

Tavoistani aivan totaalisesti poiketen laitan nyt linkin albumiin, josta löytyy Seinäjoen kissanäyttelyn kuvia. Suurin osa kuvissa olijoista on -kas kummaa- siperiankissoja.

Kaikki kuvat eivät ole vielä siellä, mutta jotain toki jo, ja lisää tulee sitten, kun ehdin lisäämään. Ja tietysti tähän täytyy ehdottomasti jo joku kuva laittaa suoraan näkymään. Eikö Sulo olekin jo iso tyttö?

Ja näin hieno on Ompun pentujen Tapsa isän velipoika Ohra.

Omppu ja Mafia sunnuntain näyttelypäivässä

Aivan loistavia arvosteluja, mutta ilman paneelipaikkoja kului tämäkin päivä. Tytöt edustivat kauniisti kuin kukkaset.

Ihan yllättäen kävikin ilmi, että Ompun paras verhojen värihän taitaakin olla sininen. Vai mitä olette mieltä?

Mafian verhojen väri on valkoista ja vihreää, mutta eipä huonolta näyttäisi tämäkään väritys.

Pienet avarat terveiset

Heippa siellä. Minulla on jo näin suuret kauniit silmät. Bella ja Big ei vieläkään ole saaneet silmiään kunnolla auki eli minä olen edelläkulkija. Kyllä se sopii. Me ollaan tämä päivä vielä aika tavalla yksikseen mamman kanssa, kun perhe on reissuissa ja paparazzi siis kissanäyttelyssä. Mutta kyllähän me kasvaa osataan ihan omin avuin!

Ai niin ja minä olin saanut erityisiä ihailijaterveisiä lauantain näyttelypäivän varrella. Ne tuli perille, kiitoksia kovasti!

Kissa kuin Unelma

Voiko näin kaunista kissaa olla olemassa? Muistatteko, kuka tämä kaunotar on?

Unelmasta on kasvanut uskomaton kaunotar, ihana, upea. Oli ihanaa saada kuvata nämä kuvat Seinäjoen näyttelyn yhteydessä. Se valaistus on valtavan upea! Ja kissat vielä sitäkin upeampia!

ps: Jos joku haluaa, että kuvaan jonkun tietyn kissan huomenna vastaavalla tavalla, niin nykäiskää hihasta.

Kaunis koira auringon paisteessa

Joskus koiran elämässä tulee sellainen hetki, että on paras olla vain rauhassa, hötkyilemättä ja osoittaa kaikille, että on hyvin kiltti ja hyväkäytöksinen.

Tänään tuli juuri sellainen tilanne ja kyllä minä omasta mielestäni osaan olla tosi hienosti ja hyvin käyttäytyvästi.

Aina vaan itsekuri säilyy, säilyy, jatkuu, säilyy. Pitäisiköhän minun paljastaa, että mikä asia on näin tärkeä juttu.

No se on tietenkin grillinakki! Ja hyvin muuten onnistuin tavoitteessani.

Onneksi pojat onnistuivat nuotiopömpelin esiin kaivamisessa.

Ahtaan paikan kolari

Aina, ai sinäkin ajattelit kulkea tätä kautta. Kiva nähdä sinua täälläkin.

Öh, tuota, eihän tällaisesta karvakasasta pääse millään yli. Mitä mä teen?

Älä Aina hätäile, otetaan rennosti.

Pöh. Minä menen sitten takaisin.

Hei Aina, älä mee! Tuu takaisin…

Seinäjoen raviradalla kissanäyttely viikonloppuna

Omppu ja Mafia ja Ada ovat viikonloppuna Seinäjoella. Nähdään siellä!

Samoin siellä on myyntipöytä suoraan sieltä Jimin omasta mummolasta. Pöydästä löytyy ainakin näyttelyhäkin pohjallisia varmaan kymmenessä eri värissä ja mallissa sekä näyttelyverhoja ja kissatarvikekasseja, kissaleluja, pannulappuja ja patakintaita kissaisessa kuosissa ja mitähän kaikkea muuta. Laitan ehkä tänne jotain etukäteen näkyviin, jos kuvia tupsahtaa sähköpostiin.

Niin ja varmaan avaimenperiä ja laukkukoruja on myös kevään väreissä.

Saattaa olla, että otan sellaisen tulostuslaitteen matkaan, jolla saa suoraan valokuvan tulostettua normaalissa valokuvakoossa. Olisikohan sille tarvetta/kiinnostusta?

edit: tässä muutamia näyttelyhäkin pohjia tai muuten vaan käytettäviä petipohjia. Kaikki ovat kaksipuolisia eli yhdellä kertaa tulee kaksi vaihtoehtoa eli verhojen mukaan voi kääntää ja vaihtaa väriä. Kääntöpuolelta löytyy esimerkiksi sinistä ja pellavan väristä.

Ja verhoissa on esimerkiksi kiiltävää ryppyistä, joka ei siis ikinä näytä epäsiistiltä.

Ja verhoja ja pohjia voi yhdistää oman maun mukaan.

Verhoja on ainakin myös kerman värisenä, yhdet aivan valkoiset ja yhdet vihreäkissalliset valkoisella pohjalla ja valkoisella katolla (Mafialla on käytössä sellaiset!). Kevään vihreitä kissoja on myös pannulapuissa ja mitähän vaaleanpunaisesta kissanpentukankaasta olikaan… Niin ja kissatarvikekassit on sen verran makeita, että varasin yhden heti alkuunsa itselleni. Ja niin siis jos tulee hätätilanne verhovaijerien suhteen, niin niitäkin löytyy.

Iik, aurinko häikäisee meitä

Ja mitä Buffy edellä, niin Mister Big ja Bella perässä eli kyllä kaikilla jo himpun verran on silmät raollaan.

Kuinka näitä pieniä voisi malttaa olla kuvaamatta?

Muskettisotureiden kotiinpaluu

Me siis ollaan nyt oikeasti taas kotona. Huh helpotus, oli nimittäin niin kova lumimyräkkä viime yönä kotimatkalla. Autossahan meillä oli ihan lämmin, mutta siinä siirtyessä sisältä autoon – vaikka oltiin viltin allakin piilossa – niin väkisin huomattiin se myrsky.

Ja hei katsokaas minkä salaisuuden Buffy paljastaa. Me nähdään!

ps: meidän paparazzi ei malta pitää sormiaan erossa Buffysta. Se on kuulemma ihan kuin Omppu pienenä!