Maffaffaa on päättänyt pörhistyä. Turkki on kasvanut tai erityisesti tuuhistunut ihan selvästi.
Ai minäkö turkkia kasvatan? No se kyllä johtuu ihan siitä, että täällä pihalla on niin rapsakka syyskeli jo aika usein.
Ja kyllä sitä häntätupsuakin voi välillä vähän kasvattaa. On sitä vaan niin hauska heilutella linnuille ja kaikelle.
Mutta viime yönä tai itse asiassa illalla myöhään meinasi käydä hullusti. Tähän häkin ulkopuolelle tuli joku ihan outo kissa ja sitten me mentiin vähän sekaisin. No ja arvatkaa kenen syyksi Omppu sitten kaiken pistää. No mun! Ja mä olen ihan viaton kaikkeen ja jouduin kiipeämään tuonne häkin ylälaitaan vähän tunteita viilentämään. Pysyisi se vierailija nyt vaan poissa. Tämä oli jo toinen kerta, kun se aika pienen ajan sisällä tuli meitä katsomaan. Niin tai onhan meissä katsastettavaa, luulisin. Siksi se varmaan tuleekin.
Tiedättekö, silloin kun paparazzi jätti tämän laatikon vahingossa lattialle, niin senhän valtasi siperialaismafia. Nyt tämä on minun valtakuntaani.
Kovasti se vaati työtä, mutta nyt on niin mukava, muodikas ja kodikas.
Mikään laatikko ei ole Ainalaatikko ellei siinä ole elämän jäljet näkyvissä. Pohja pitää muokata pehmoiseksi ja reunat rajata täydellisiksi. Niin tai täydellisyyteenhän pitää aina pyrkiä eli työ jatkuu, mutta aika hyvä näinkin.
Heippa pitkästä aikaa täällä poppoonkin blogissa. Poppoo on elellyt erikoista aikaa, koska minä jouduin viime viikolla sairaalaan keuhkokuumeen takia. Olinhan minä kuumeessa jo useamman päivän etukäteenkin, mutta otti sitten vähän vielä kovemman kautta, että sain kissat taas pörisemään kainaloon.
Minttu on kasvattanut ihanan turkin, vielä vaan lisää poissaollessani. Manna myös päätti, ettei halua jäädä turkkeineen kakkoseksi ja tekee samaa hommaa ja entäs Mafia. Voi kun saan kuvan siitä hirmuisesta kaulurista!
Ihan mörkö koko mahtava Maffa.
Mutta Doris lähti mummolaan, koska minä en saa nyt käydä ulkona ja eipä tuosta lenkkeilystä mitään tulisi. Elellään siis kissamaisesti jonkin aikaa ja eiköhän tämä tautikin tästä jossain vaiheessa vielä hellitä. Nyt jo jaksaa istahtaa koneelle.
On tämä elämä kummallista. Ensin pitää aina riehua lenkillä ja juosta piiiiiitkiä matkoja niin, että yhtään ei saa mennä miten sattuu. Sitten taas tulee kausia, että ei pääse lenkille paljon ollenkaan. Nyt mennään tuota jälkimmäistä osuutta. Mitenkähän tähän oikein suhtautuisi? En minä tuota paparazzia osaa terveeksikään taikoa. Onneksi minä olen vähään tyytyväinen koira, saatan pian ottaa palkkioksi kiltteydestäni korkokengän tai kaksi. Vai olisiko sittenkin lenkkikenkä makeampi?
Ihan sama onko laatikko suuri, pieni, syvä, matala, kannellinen,… Se voi olla minkälainen vaan, mutta kun sen laskee lattialle, niin sen jälkeen se on meidän.
Etkä sitten muuten nappaa tätä sillä aikaa, kun me ollaan pihalla. Tässä on paljon viileämpi nukkua kuin sinun vieressäsi. Kuumeinen hoidettava on enemmän Ainan heiniä.
edit: Laitetaan tämä Simon’s Cat laatikkoineen tähän myös, vaikka tämä näyttääkin ihan Ainan touhuilta!
Juuri suloisin mahdollinen nenänpää, silmät suurina mietiskelee, viiksikarvatkin ojennuksessa tai itse asiassa vähän hassusti, korvakarvat, pehmoinen turkki… Ohhoh, mikä filmitähti!
Pään kallistus, tassun ojennus,… Ei pikkutyttö sinun vielä pitäisi näitä hommia noin hyvin hallita.
Tai hei, siis eihän noin suloisen pikkutytön tarvitse mitään poseerata. Sinähän olet vain juuri oma itsesi, pyöreän pehmoinen siperiantyttö, oikea cullanmuru.
Aurinko saa mut juttutuulelle! Se saa nautiskelemaan roikkuen jostain hyllyltä ja käyttäytymään aika ystävällisesti kaikkia kohtaan. En ole villi luonnonlapsi ja omapäinen vauhtivaalea, jos välillämme on verkko ja aurinko paistaa. Älä kuitenkaan tule ottamaan minua syliisi täällä häkissäkään, koska se ahdistaa.
Hei Mafia, mitäs sä siellä alakerrassa muuten puuhaat?
Voi että. Kamera pursuaa kuvia! Metsälinnan Cullanmuru suorastaan räjäytti eilen kameran uskomattomalla pyöreydellään ja suloisella poseerauksellaan. Cara Mia pysyi pitkään piilossa ja kuinka ollakaan kameran akku päätti loppua aika ratkaisevalla hetkellä, mutta eiköhän Cara Miastakin joku kuva löydy. Ja Calle ja Caarlo ja Chisu sulattivat myös vähintäänkin kuvaajan sydämen, jos nyt ei ihan kamera sulahtanut käyttökelvottomaksi. Jestas mikä viisikko!
Ja kotipoppoo elelee onnellista pihatarhaelämää ja kaunistuu ja pyöristyy. Iltojen viileneminen taitaa alkaa vaikuttamaan turkkiin, joka Mintullakin näyttää pitenevän hienosti.
Pomppu pörisee superrukillaan jostain syystä näinä aikoina aivan valtavasti! Mikäpä olisikaan sen ihanampaa kuin nukahtaa tassuttavan ja pörisevän Ompun vieressä.
Doris juoksee entistä pidempiä lenkkejä. Eilen juostiin yhdessä yhtä mittaa 4,5 km ja hyvin sujuu, kun illat viilenee. Kyllä Doppalooris ainakin on tosi onnellinen helteiden helpottamisesta!
Ja tästä alkaa arki. Pojat lähtivät kouluun, pikkuvelikin jo eka luokalle. Kyllä aika lentää ja rientää… Mutta tässä on samalla hyvä lopetella blogin hiljaiseloa. Joskus ehkä kuitenkin pitää kirjurin vetää henkeä, niin sitten taas osaa kirjoitella yhtä lennokkaasti kuin poppoon tassut touhujaan toteuttaa.
Yritin etsiä aiemmilta vuosilta kuvaa tuomesta, joka alkoikin eilen illalla kasvaa poppoon uudessa häkissä. En vielä löytänyt, mutta illaksi sellaisen etsin ja näytetään Ainan kanssa, että minkälainen puu se nyt on.
Tuomen sijaan törmäsin ties kuinka moniin hauskoihin Jimihetkiin matkan varrelta. Tässä kesää 2007!
Ei se ihme, että illalla sulkapalloa pelatessa isäntä mietti ääneen, että Jimi kyllä tykkää aina osallistua tähän, kun on kotona. Pahus, että herra asustelee mummolassa. Onneksi ei kuitenkaan kovin kaukana.
Turkki on kasvanut tai erityisesti tuuhistunut ihan selvästi.
Loading ...