Jimin poppoo

Uuteen pihatarhaan kasvoi tuomi

Yritin etsiä aiemmilta vuosilta kuvaa tuomesta, joka alkoikin eilen illalla kasvaa poppoon uudessa häkissä. En vielä löytänyt, mutta illaksi sellaisen etsin ja näytetään Ainan kanssa, että minkälainen puu se nyt on.

Tuomen sijaan törmäsin ties kuinka moniin hauskoihin Jimihetkiin matkan varrelta. Tässä kesää 2007!

Ei se ihme, että illalla sulkapalloa pelatessa isäntä mietti ääneen, että Jimi kyllä tykkää aina osallistua tähän, kun on kotona. Pahus, että herra asustelee mummolassa. Onneksi ei kuitenkaan kovin kaukana.

Kesämies!

Kesä on niin ihanaa, että se pistää ihan mutkalle onnesta.

Täytyy myöntää, että olisin mielummin pitänut mummon ja vaarin ihan omana omaisuutenani juhannuksen ajan, mutta tuli nyt jaettua tyttöpoppoon kanssa. On niissä paimentamista. Onneksi tytöillä ei ole ihan niin paljon vapausasteita kuin mulla, niin sain välillä touhuilla ihan omiani. Niin ja nythän taas mummo ja vaari on kokonaan mun.

Jimin kevät

Jimin kevät on täynnä linnunlaulua, paljon ulkoilua ja touhua – ja paljon täydellistä rentoutumista.

Paparazzille keppiä ja porkkanaa

Keppiä eli kurinpalautusta minä annan paparazzille siitä hyvästä, että ei ole laittanut kuviani ajallaan esille!

Mokoma on juossut ympyrää kaikkien kissojen ja Doriksen kanssa ja sitten kun tuli viimein vapaapäivä, niin lähti mokoma Tampereelle zumbaamaan ja pitämään hauskaa. Itseekkyyspäiväksi paparazzi sitä nimitti jo etukäteen.

No hyvä puoli jutussa oli se, että minä olen nyt takaisin tässä mummolan matolla köllöttelemässä eli tuli paluu normaaliin elämään ja yöllä mummo ja vaarikin palasivat reissusta. Toinen hyvä juttu on se, että ne mun kuvat ei häviä minnekään vaan paparazzi voisi olla hyvä ja laittaa niitä toisinaan näkyviin kiitos.

Niin se porkkana. Kyllä paparazzi oli minulle varsin kiltti kuitenkin viikon ajan ja toi takaisinkin näin pian. Siksi kävelin mummolan sohvalla sen syliin kehräämään ja tassuttamaan. Yleensä nämä jutut on varattu vaarille, mutta toisaalta, vaarihan ei vielä ollut kotona, niin kai sitä silloin voi pistää paparazzin sanattomaksi mielihyvästä.

Ennen kuin poppoon päämajaan saavuin

No, jokaisen komean kissapojan taustaltahan löytyy koira. Joo, on se Doris omalla tavallaan mun omaisuutta. Uskokaa pois.

On tuo Doris vaan aika älytön toisinaan riehumaan. Kokolla ne riehui Rommelin kanssa, eikä niitä haitannu yhtään, vaikka joka paikka oli mutaa ja märkää. Siis minähän en sinne tassujani sotkenut, mutta katsoin kyllä kuvista ja tottakai mä mummolan tienoon tunnen.

No, siellä ne riehui kaksistaan ja juoksi ihan suuna päänä, eikä Doriskaan tänä vuonna ihan hirmuisesti pelännyt sitä paikalle tullutta sukukokousta. Antoi jopa meidän paparazzin kummisedänkin rapsuttaa ekaa kertaa. Pakko myöntää, että aika hyvin Dorikselta. Niin ja sitten se söi ihan älyttömästi makkaraa, kun lapset ei oikein jaksaneet omiaan syödä loppuun asti. Doris otti niitä herkkupaloja ihan suoraan kädestäkin. Tajuttoman rohkea tuo mun koira!

Doriksen ja Rommelin riehuminen loppui siihen, kun paikalle tuli joku russel terrieri. Se meinasi ensimmäiseksi popsia Doriksen suihinsa ja siksi oli pakko olla loppuilta hihnassa. Rommelille kävi vielä pahemmin, se vietiin kokonaan pois, ettei pojat alkaisi Doriksen naiskauneuden takia toisiaan nitistämään. Se russeli kyllä olisi keksinyt tappelun aiheen ihan mistä vaan, ettei siihen kyllä naiskauneuttakaan tarvittu. Niin ja kyllä Rommelillakin varmaan terrierimäistä sisukkuutta riittää, että en tiedä kuka siinä olisi nitistynyt ja kuinka tehokkaasti. Rommelhan on käppänä eli kääpiosnautseri.

Meidän paparazzi vähän mietti, että niinköhän se chilipippurinen russeli pelkäsi sitä kaikkea, mitä ympärillä oli, että jos se sen takia oli niin tosi ärhällä. Olishan se kamalaa olla NIIN pieni siellä isojen ihmisten seassa. Täytyy siinä olla tosi ärhäkkänä, jos ei ole NIIN suuri kuin minä. Kyllä mut olis sieltä huomattu, jos vaan olisin viitsinyt lähteä mukaan mutaamaan tassuni.

Hah, pahus, kun en ollut pistämässä sitä miniterrieriä aisoihin. No, ehkä mä siihen vielä törmään, vaikka nuo varoitteleekin, että sillon olis puun latvusto ainoa oikea suunta.

Ja hei, viikko täällä. Kyllä mä sitten taas lähden mummon hoiviin. Totesin jo, että siellä saa paljon parempaa murkinaa. Paparazzi ei kerta kaikkiaan ollu varautunu mun hienostuneeseen makuuni.

Ai niin, pitiköhän mun vielä kertoa Doriksen puolesta se, että Doris opiskelee uutta “käskyä”. Se on Doppi Hop! ja tarkottaa, että nyt juostaan vieressä.

Toimistopäällikkö Jimi

Jaahas, mitäs hommia meillä tänään olikaan vuorossa?

Ei mitään tulenpalavan kiireistä, mikä ei lähihoidolla hoituisi.

Mutta kyllä vaan on parempi siirtyä lelukoppaan torkkumaan. Täällä on paljon rennompaa kuin koneella. Jos siinä vaikka stressi iskee!

Niin minä vähän kuulin, että saattaisin saada pieniä opetuslapsia muutamaksi päiväksi tänne mummolaan. Mutta mitä se meinaa, etten saisi niille vielä opettaa raapimispuun raapimista sun muuta. Jos porukassa on joku minun kokoisekseni haaveileva siperianpojankoltiainen, niin pitäisihän opetushommat aloittaa ajoissa!

Jouluruokaa tarjoo kunnon väki

Lisää vaan, kyllä vatsa vielä vetää!

Jimin joulutervehdys mummolasta

Oikein hyvää, herkullista ja vauhdikasta joulua kaikille!

Jimi suosittelee

Laihian kissanäyttelyssä on sitten mun ihmismummo pitämässä yhtä myyntipöytää ja ajattelin kertoa jotain jo etukäteen, että mitä sillä on mukana.

Tämä hiiri on mun oma ja sitä ei ole mukana, kun se on mun oma. Mutta siis siellä on muita samanlaisia. Ne on kiliseviä ja kolisevia ja makeita ja pyöriviä ja hyvin tapettavia.

Mutta siis siellä on noita enempi ja eri värisinä. Harmaa on mun mielestä paras ja se on paparazzin mielestäkin aika suloinen.

Näillä hiiruilla ei ole mitään metrin mittaista häntää vaan sellainen sopiva. Kooltaan ne on suurin piirtein kananmunan kokoisia.

Paitsi, että sittenkin paprazzi valitsi parhaaksi tuon valkoisen. Makukysymys!

Sitten jos on hirmuisen luonnonsuojelevainen tai hienohelma, ettei halua ajatellakaan hiiriä, niin löytyy vähän pienempia kolisevia, mutta siis hiirettömiä. Kyllä nekin toimii ja saa viskottua pitkälle, testattu on.

Ja sitten on vielä yksi suosikkijuttu. Näitä on ollut mukana ennenkin eli pallo pitkällä hännällä. Ihan mahtava leikkipallo! Mulla leikkipallo on lelukopassa saatavilla koko ajan, mutta jos joku kissa tykkää syödä häntää, niin sitten ehkä kannattaa leikkiä tällä vaan ihmispalvelijoiden kanssa. Hauska se on joka tapauksessa.

Olikohan vielä muuta. No joo, jos on oikein hienostelija, niin tietysti lelukin voi kimallella ja olla sellainen vähän prameampi.

Niin ja kun ne ihmispalvelijat tykkää varmasti viettää aikaa paljon keittiössä, niin mummolla on mukana myös kokkailuun apuvälineitä. Niitä löytyy kissaisina ja jouluisina, molempi parempi.

Että tuommoisista jutuista tunnistaa mun oman mummon. Paparazzi ei varmaan tällä kertaa ehdi kovin paljon pöydän ääressä pyörähtelemään, kun voi olla vähän vilskepäivä. Molempia kannattaa kyllä jututtaa ihan vapaasti, jos vähänkään jutututtaa!

Ja on siellä  myyntipöydässä sitten myös hiukan avaimenperiä, pikkutauluja, jääkaappimagneetteja, joulusydämiä, ehkä jokunen kissanpeti ja näyttelyverhokin ja muuta. Saa nähdä mitä kaikkea, kun ihan kaikkea ei vielä tiedäkään.

Itsenäinen Jimi

Unten mailla, huolta vailla.  Hei Jimi, herätys! Me tultiin sinua katsomaan.

No heippa vaan. Tulittekos auttamaan mummoa pipareiden leivonnassa? Minä en ehkä siihen sekaannu. Yritin kyllä päästä hyppäämään osingoille täytekakusta, mutta mummo ei ollut siitä asiasta samaa mieltä.

Mitenkäs, toittekos te muuten mukana  niitä minulle maistuvia zooplus paketin tuomia purkkeja? Osa niistä jo tuoduista takertuu minun kurkkuuni, joten väistän sellaiset ruuat suosiolla. Täytyyhän sitä itsestään pitää huolta, varsinkin kun ruuasta on kyse.

Mutta kuulkaa kyllä minä nyt taidan poistua paikalta pihailemaan. Täytyy mennä katsomaan, että miten hienolta ne kynttilät näyttää ulkoa katseltuna. Ja muutenkin, muhkea turkki vaatii tuuletusta päivittäin.

Oi ihana itsenäisyyspäivän ilta! Lunta aavistus ja pakkasta vain pienesti. Kyllä täällä kissan kelpaa tepastella.

Nähdään taas!

Jimi lähikuvassa

Jimi otti taas lempipaikallaan sängyllä pitkiä nokosia, kun olimme mummolassa. Kyllähän siinä on hyvä ja lämmin paikka. Ja aina, joka kerta siinä joutuu kestämään kameran raksutusta.

Aika jännästi tuo leuan alla oleva ruskea kaarros tuntuu tulevan aina vaan enemmän ja enemmän näkyviin. Ja nenä on edelleen niiiin miehekkään vaaleanpunainen!

Mä en kyllä tilannut manikyyriä

Heippa kaikki pitkästä aikaa. Kiva nähdä teitä!

Tänää tuli sitten Doppis minua  tervehtimään ja ihan kiva niin. Ei se ole koira pahimmasta päästä! Mutta siitä en ole ihan varma, että olisko tuo paparazzi kuitenkin paparazzi pahimmasta päästä. Vieläkin vähän heikottaa se välähtely. Niin ja sitten, vaikka ne oli täällä aika pitkään koko perhe, niin yksi vähän ikävempi asia on erityisesti mielessä.

Mä EN tilannut manikyyriä, mutta aina se pahus vaan pitää hoitaa just sillon, kun ne on täällä.

Siinä mun pitäis sitten olla pienenä ja hyvin käyttäytyvänä kissana kainalossa ja odottaa, että kaikki mun saalistuskynnet napsitaan poikki. Juu, ei tule kauppoja sen käyttäytymisen kanssa. Arvatkaa tuunko ihan helpolla tuohon sohvan päähän tai nojatuoliin tuolla lailla jumitukseen.

Ja kyllä mulla takuulla on oikeus olla närkästynyt sellaisen touhun jälkeen! En mä aina oo niin mörtsinä kuin tässä kuvassa. Huomenna sitten vähän paremmantuulisia terveisiä, kun nyt oli pakko saada purkautua tästä mokomasta manikyroinnista.

Joo, joo. Kuka ne mun “hienot” kynnet muka tästä kuvasta näkee. Kysynpä vaan!