Jimin poppoo

Urhon päivä oli liian täynnä touhua

Täytyy laittaa osa touhuista Picasan puolelle näkyviin. Kiipeilyseinällä oli hauska leikkiä ja äidin kanssa erityisesti!

Nähdääns seuraavaksi toisessa blogissa

Mä kuulkaas pistin tämän vanhan kodin ihan hyrskyn myrskyn ja hyppäsin Helsinkiin vievään autoon. Olen jo matkalla Puumaa kouluttamaan ja Kerrillekin ajattelin näyttää ihan oikeaa kissapojan mallia. Saapa nähdä mitä illemmalla tapahtuu.

Mutta tosiaan, nähdään sitten siellä Mun ja vähän ehkä Puuman ja Kerrinkin blogissa. Huomenna ainakin. Tsau ja moikka ja heippa hetkeksi!

Uuden vuoden kujeita Urhon malliin

“Outi, tule katsomaan”

Ai mitä siellä on?

“Outi, tule katsomaan”

No, huh huh. Ainako se siellä on. Ei kun Urho! Miten sinä sinne jouduit?

Urho: Ei sillä väliä, mutta miten täältä pääsee pois.

Jaa, no en minä sinne ylös yletä sinua nappaamaan. Mitä jos kävelisit ovea pitkin tännepäin samalla kun laitan ovea kiinni. HUPS. Tarkasti nyt! Noin juuri, niin pääset hyppäämään lämminvesivaraajan päälle, sieltä kuivurin päälle ja sitten minä sinut poimin.

Urhomaisuutta

Ei turhamaisuutta vaan urhomaisuutta. Sellainen on elämän ohjenuorani.

Harjoittelen siperianilmettä

Miten se menee. Kulmat vähän kurttuun, tuima tuijotus ja räjähtävä asento. Onko näin hyvä?

Yyy – Kaa – Koo ja montako vielä mahtuu?

Hei Unelma vieläkö siellä on pätkä sitä lelun narua? Minä luulin, että kaikki on jo käytetty. Lelu on ainakin sohvan alla, minä näin.

Hei tytöt. Mitä te teette? Onko joku uusi leikki keksitty? Minä tulen takuulla mukaan!

Poikaa leikittää

Ai minuako leikittää? No ihan pikkuisen ja vain koko ajan.

Olettekos kuulleet, että minun uusi nimeni on Ukko-Pekka!

Manna apumamma, leikitkö mun kanssa

Leikityttää niin vekkulisti ja muut on jossain nukkumassa.

Kato kuinka mä venyt piiitkälle. Tästä voi hyvin leikkiä.

Höpsö pikkumies olet.

Hei Ursula painitaanko

Mieleni tekisi meuhkata ja riehua ja Ursula olet sopivasti siinä.

Hei, älä karkaa!

Hey, don’t you go away now!

Mitä kummaa se meille syötti?

Minä ihan poksahdin ja pasahdin ja hyppäsin ja sätkysin, kun se kamala nainen laittoi minun suuhuni ihan omituista mönjää. Kuka tyttö nyt sellaista sietäisi!!! Olen vieläkin ihan hirmustunut koko asiasta.

She gave us something awful stuff to eat. No, no, not to us! I don’t do that again.

No jaa. Unelma ottaa asiat vähän totaalisesti. Me muut otetaan suuhun tungettavat mönjäsotkut rennosti ja juostaan heti hiekkikselle, että saadaan mönjään lisättyä hiekkapaakkuja.

Unelma is a bit too lady sometimes. That stuff was like a glue and the sand sticks with it quite nicely.

Villiviikareiden viisikko

Ulpukka oot ulpukka, pieni kaunis pulpukka… Ihahahastuttava neitokainen, täydellinen söpöläinen on päättänyt aloittaa mallimaiset ojennukset ja täydellistyttää kuviaan hengäsyttävällä poseerauksellaan.

Ursula taas on päättänyt pitää linjanaan täydellisen söpöilyn.

Mutta entä Unelma tyttönen. Hakeekohan Unelma kuviinsa lähes persialaista linjaa. Pörröinen turkki ja nappisilmät, mistä suunnasta tulisi erikoisin kuvakulma.

Urho poika. Eihän tämä mies ehdi kuviin pysähtymään!

Untamoinen on oikea leikkiviikari. Missä on seuraava leikkikaveri? Voisiko joku huiskulla leikittää? Mitäs sitten tehtäisiin?

Kun kamera on oikeaan aikaan oikeassa kohdassa

Voi teitä ihanuuksia, Unelma ja Urho.