Jimin poppoo

Ei vielä vuoden viimeinen pesuhetki

Täytyy putsata, vaikka sotkeentuisi uudestaankin. Meitä viedään pian kivan lääkäritädin piikitettäväksi! Ei se viimeksi mitään sattunut, joten ei kai tälläkään kerralla.

Ulpukkainen joulurunoilee

Ullan pullan paketiin pistän,

jouluksi makoisan lahjan lähetän.

Maistuu siinä manteli ja kardemumma,

kun makujen on mahtava summa.

Yyy – Kaa – Koo ja montako vielä mahtuu?

Hei Unelma vieläkö siellä on pätkä sitä lelun narua? Minä luulin, että kaikki on jo käytetty. Lelu on ainakin sohvan alla, minä näin.

Hei tytöt. Mitä te teette? Onko joku uusi leikki keksitty? Minä tulen takuulla mukaan!

Eikö minulle olekaan vielä kotia?

Luulin, että minullekin on jossain koti valmiina, mutta kuulin, että ei niin olekaan. Unelmalla on ihan unelmaperhe ja Ursula matkustaa maailmalle ja Urhollahan vasta koti onkin ja Untamo Uppo-Nallellakin on koti. Mihinkäs minä menen? Vai saanko jäädä tänne äidin kaveriksi? Ai ei. Miksi ei?

Olen näin kaunis ja hieno ja haluaisin näytelmäpiiriä kiertämään ja sillä tavalla maailmaa näkemään ja olen erityisen hyvä hoitaja pienille pennuille. Jos olette nähneet “pikkuisen” mandariinien kiusaamista webbikamerasta, niin ei se ole ollut mitään tuhmaa. Ihan vähän vain ja enemmän minä hoidan ja huolehdin. Että ehkä sitten joskus suurena siperialaisena minäkin voisin saada omia vauvoja. O’ou mikä ajatus. Enkähän vaan jatka omaa pentusulosteluani ja jätän tulevaisuuden tulolleen. Sitä kotia kuitenkin vielä etsin.

Kaksi on kaunis luku

Kaksi A:ta Annastiina ja Anakin.

Kaksi U:ta Unelma ja UllaPulla Ulpukka sekä Amanda.

Ja kaksi on viikkoja pienimmillä täynnä. Two weeks are they already!

Olenko minä UllaPulla?

Olin aivan siinä luulossa, että minun nimeni on Ulpukka. Nyt kuulinkin, että minun nimeni onkin UllaPulla. Ompa siperialainen nimi!

Tätä täytyy vähän maistella ja miettiä. Olisiko tämä seuraava sopivasti UllaPullamainen poseeraus?

(Hei Urho älä pyyhi tekstejä pois!!! Pois tassut näppikseltä!)

Villiviikareiden viisikko

Ulpukka oot ulpukka, pieni kaunis pulpukka… Ihahahastuttava neitokainen, täydellinen söpöläinen on päättänyt aloittaa mallimaiset ojennukset ja täydellistyttää kuviaan hengäsyttävällä poseerauksellaan.

Ursula taas on päättänyt pitää linjanaan täydellisen söpöilyn.

Mutta entä Unelma tyttönen. Hakeekohan Unelma kuviinsa lähes persialaista linjaa. Pörröinen turkki ja nappisilmät, mistä suunnasta tulisi erikoisin kuvakulma.

Urho poika. Eihän tämä mies ehdi kuviin pysähtymään!

Untamoinen on oikea leikkiviikari. Missä on seuraava leikkikaveri? Voisiko joku huiskulla leikittää? Mitäs sitten tehtäisiin?

Minä OSAAN!

Hihii, tämä pöperys maistuu pahalta, mutta se rapisee kivasti tassuissa. Tassutus, kuoputus…

Ja kökötys! Ottaisit Unelma sinäkin minusta mallia.

Kuvauksellisimman kunniapalkinnon saa…

Ulpukka. Voi punaista tyttöstä, miten herttainen, ihanainen, pyöreä, suloinen ja kaikkea mahdollista sinä oletkaan. Joudunko minä (paparazzi) toteamaan, että punainen onkin kissan värejä parhaimmasta päästä? Se olisi aivan hämmentävä tunnustut, kun olen aina pitänyt punaista sinä viimeisenä vaihtoehtona… Mutta kenenpä päätä ihanainen Ulpukka ei kääntäisi.

Piukku tyttö, nöpönenä, nappisilmä, suloviiksi, pehmovarvas (jossa on neulanterävät kynnet!), jolla myös on energiaa vallattomasti.

Mä näitä polkuja tallaan…

Eteenpäin, tie vie eteenpäin. Päästä mut väljemmille vesille, niin menen niin pitkälle, että tulee seinä vastaan.