Jimin poppoo

Onko hampaat pesty?

Onkohan yhdessäkään koiraperheessä enemmän puruluita pitkin lattioita kuin meillä tällä hetkellä? Varmaan jossain, mutta kyllä niitä meillä riittää.

Nyt on tällä hetkellä lojuu lattioilla syömättöminä pari kengän mallista, erilaisia vaaleita ja ruskeita puruluita sekä denta stixejä. Doppa Doris on niin valikoiva ja epäluuloinen – edelleen – puruluiden suhteen, että ei käsitä. Paljon mielummin edelleenkin hampaisiin joutuvat muoviset pienet lelut ja pahimmassa tapauksessa Ompun uusimmat valjaat. Siinäpä tuli paljastettua viimeisin tuhotyö. Lisäksi Doris oksensi noin kolmen sentin muovilelunpalan eilen illalla. Jos ei neidin maha tuntuisi toimivan erinomaisesti ja pariinkin kertaan aamulenkinkin aikana, niin jo mentäisiin eläinlääkäriin.

Mutta mutta. Siinä missä lelut ja vain harvat ja valitut puruluut maistuu, niin mietityttää vähän tuo hampaiden harjaus puoli. Kyllähän pureskelu hyvää tekee, mutta taatusti ei muovilelut ole parhaita hampaiden harjauksen kannalta. Onneksi sentään jotkin puruluut toimii. Sellaiset tummemman ruskeat luut joiden nimeä en tiedä, denta raskit eli ne luun malliset pureskeltavat, krokotiilin ja hammasharjan malliset irtomyyntiluut ja… no eipä juuri muut.

Mitähän noihin syömättömiin luihin keksisi keinoksi. Mikä niistä teksi yhtä houkuttelevia kuin muovileluista? Puruluukenkään on piilotettu koirankarkkia sun muuta, mutta kun Dorikseen iskee epäluulo, niin se sitten on ja pysyy.

Jimisiä aatoksia

Oi pojat miten mahtava aamu! Lunta on satanut senttitolkulla yön aikana ja lisäksi se on pehmeää ja mukavan puhdasta. Pehmeän kerroksen alla on kova hankiainen ja kyllähän tässä kelpaa tassutella.

Tässä on melkein viikko hurahtanut niin vauhdilla, että ei voi käsittää. Ja kyllä muuten on minua tarvittu. Ensin oli isoveli kolme päivää kipeänä ja kotona päivät melkein yksin minun hoidossani. Niin no Doris auttoi myös. Paparazzi hyppäsi töihin anivarhain joka päivä, että pääsi sitten ihmisten aikoihin syöttämään ja auttamaan kotiin. No, sitten isoveli alkoi parantua ja eiköhän seuraava potilas ollut isäntä. Sitä tässä nyt sitten ollaan vielä hoideltu ja viikonloppukuviotkin meni aika sekaisin.

Se erityisen huono vaikutus noilla sairastamisilla on, että minä en päässyytkään (päässyt – pah) rokotuksille tällä viikolla vaan ne jäi ensi tiistaille. En siis pääsekään mummoa ja vaaria hoitamaan vielä tänään. Minä tiedän, että ne tuli viime yönä kotiin.

Ehkä tässä vielä pariksi päiväksi hommaa keksii.

Omppu on muuten näytelmissä ja oli eilen VP, mutta ei TP. Saa nähdä miten tohkeissaan se illalla tulee kotiin, jos nyt edes tulee, kun sai luvan seurusteluihin. Aika komea on kyllä poikaystävä, vaikka ei ruskeatiikerivalkoinen olekaan. Hyvältä suunnaltakin se löytyy, on nimittäin Laihian poikia.

Mä kannolla korkeimmalla

Mä kannolla korkeimmalla oon Peippoosen metsikön.

Niin kauas kuin silmä siintää nään keväisen auringon.

I sit on a tallest stump. I wonder if I should jump and run and sprint straight to the spring.

On se totta, minulla on kaulurin alku

Kuka sitä nyt turkillaan koreilisi, mutta kyllä minä ajattelin puuhkan kasvattaa. Meidän paparazzikin sanoo, että minun silmäni ovat niiiin suuret, että joku vielä menettää tajunsa pelkän katseen voimalla. Kunnon turkki saisi ne näyttämään hiukan pienemmiltä. No, silmät nyt sattuu olemaan minun jalokiveni. En ajatellut alkaa siristelemään silmiäni samaan tapaan kuin Manna. Miksi peittäisin sen mitä on minussa parasta.

Ai, että ei ole siperialaista pitää silmiä apposen auki. Miksi? Mikähän juttu tuo nyt muka on. Minun kajalithan juuri reunustaa ja korostaa sitä miltä silmien pitää näyttää.

Klassikko poppoon touhuista :)

Kaksi on asiaa – puut ja Aina. Ai miten niin ne kaksi kuuluvat yhteen?

Aina: Jestas, jees, mahtavaa! Mä pääsin tekemään sitä mikä on parasta. Hankiainen on niin ihana ja kun tuo paparazzi ajatteli, että tuo minut tänne puiden keskelle, niin saan vähän kipsaista ja kapsaista. No tottakai!

Minkähän takia se muuten minua huutelee ja aina kuuluu kumma rumpsis. Kyllä se hankiainen minua hyvin kantoi! Huutelee tuolla, että on muka tosi rankkaa kulkea mun perässä…

Ja mitä aikuiset edellä – sitä nuoret perässä. Katsokaas tätä poikaa! Kyllä Manna äiti on sitten niin ylpeä…

Viikko vailla mummoa

Jaaha. Tässä sitten pitäisi viikko viihdyttää tyttölaumaa ja pitää järjestystä yllä tuhdilla tassulla täällä Tervajoella. Saapa nähdä mitä tästä tulee. Ulkohäkki on taas tullut tutuksi. En muka saisi ulkoilla muualla. Aika järkyttävä idea. Mikään ei auta, vaikka ulko-ovella olen naukunut, tänne ne vaan tyrkkää ulkoilemaan.

Mummo ja Vaari karkasivat kokonaiseksi viikoksi vieraille maille. Ajatelkaa, ne jätti mut matkasta! Miten se nyt käy päinsä, että sillä tavalla tehdään perheen tärkeimmälle lenkille. Ei voi käsittää. Olisinhan minä vaikka käsilaukussa matkustanut, jos se siitä olisi ollut kiinni.

No, kai tämä viikko täälläkin. Paparazzia ajattelin pitää tehokkaasti varpaillaan ja annoin siitä jo ennakkomakua viime yönä. Kun minä poika huutelen, että nyt olisi asiaa, niin ei siinä herkkäunisempi voi olla kuulematta. Tottakai palvelusväki pitää pitää kunnolla koulutettuna. Minä vähän luulen, että nuo tytöt eivät ole osanneet pitää koulutustasoa riittävästi yllä.

Kätevän koiran vinkki

Oletko huomannut, että monet kivat jutut häviävät, kun jätät ne ulkona ollessasi jonnekin. Paras tapa tallentaa tärkeät esineet ja jutut – on kaivaa ne piiloon! Kas näin.

Valitaan hyvä paikka, jemmattava juttu tiukasti hampaissa ja aletaan kaivaa.

Vielä vähän ja johan alkaa olla jääkalikalle hyvä piilo. Takuulla löydän sen seuraavalla kerralla, kun kaipaan tätä mainiota kalikkaa.

Olisikohan taito vielä tassuissani?

Tuo paparazzi on miettinyt kovasti, että millä konstilla näyttelyissä voisi käydä tästä eteenpäin ja mahdollisimman pitkään tasaisin väliajoin. Kyse ei ole siitä, että sieltä pitäisi kerätä ruusukkeita ja pokaaleja tai myöskään sertejä, vaan kyse on siitä, että näyttelyissä on yksinkertaisesti hauskaa käydä tapaamassa tuttuja.

Paparazzi on ihmetellyt minulle ääneen, että minkähän takia meidän kanssa ei voi käydä samalla tavalla näyttelyissä kuin kotikissojen kanssa. Että käytäisiin vaan aina silloin kun halutaan, eikä tarvitsisi miettiä ulkomaan matkoista ja kuvioista. Niin no, onhan se ulkomaanmatkailu omanlaistaan touhua. Minä olen pari kertaa käynyt. Omppu on harrastanut sitä myös.

Joka tapauksessa ajattelin, että jos minäkin kasvattaisin vähän turkkia ja jos käytäisiin tyttöjen kanssa yksi kerrallaan ja vuoronperään, niin silloinhan paparazzi pääsisi mahdollisimman monta kertaa. Ja ehkä se sitten joskus mentäisiin ulkomaille porukalla. Kyllä minä siihen voisin lähteä mukaan.

Sitä minä silti mietin, että vieläkö minä osaisin näytellä. Mitä siellä pitikään tehdä? Että jos minä nyt saan laahuksen kuntoon, niin vieläkö sinne näytelmiin osaa lähteä. Tätä täytyy ihan oikeasti pohtia. Ja entä jos minä vaikka olen jo vähän väljähtänyt versio siitä, mitä nuo nuoremmat tätä nykyä esittää.

Näytelmäajatuksesta tulee vähintäänkin ramppikuumeinen olo.

Minä opettelen uutta temppua

Jukran pujut. Mä olen alkanut harrastamaan sanoja. Nyt on opettelussa YLÖS. Se tarkottaa, että mä kiipeän vilahduksena jonnekin ylös. Paras harjottelupaikka on poikien pulkkamäki, mutta löytyy niitä paikkoja muualtakin ja tuo paparazzi lupaili, että ehkä kesällä voitais tehdä jotain omia esteitä pihalle.

Terveiset lapsille

Hei kauniit lapseni siellä maailmalla. Taidatte olla jo suuria ja kauniita ja komeita. No tottakai, onhan teillä niin hieno isäkin. Minä täällä kotona joudun tekemään kovasti työtä, että talossa kuuluu elämää, vaikka ei pieniä tassuja vilisekään. Joudun syöksymään ja vilahtamaan kauhealla vauhdilla. Kovaa hommaa, mutta pentuilu on hauskaa. Muistakaa tekin pentuilla koko ikänne! Aikuisuuden ei tarvitse tarkoittaa tasaisuutta. Se ei ole meidän sukumme tapa. Kysykää vaikka mummo Nannalta.

Automaatti kissavessa!

Hei saako näitä Suomesta tai Euroopasta? Onko kenelläkään kokemusta? Näkemystä?

Katsokaa se video sivun alalaidasta. Haluaa poppoolle tällaisen! Siis jos tuo on totta ja turvallinen jne.

http://www.catgenie.com/

Can you get these from Europe? Do you have this cat box and can you tell us if it’s “magic”.

Aamuisin herään omasta paikastani

Täältähän minut nykyään usein löytää. Ajatelkaa nyt miten lämpöinen paikka löytyy lämminvesivaraajan tai kuivausrummun päältä. Niin ja täällä on tosi rauhallista, koska siperialaiset ei useinkaan tänne tule. Minkähän takia?

Jaa, johtuisikohan se siitä, että tässä vieressä ei tällä hetkellä ole sitä kiipeilytelinettä mikä välillä oli. Tosin kuka sitä kaipaa. Tänne pääsee helposti pyykkikopan kannelta hypäten ja alas pääsee samaa reittiä vielä helpommin.