Jimin poppoo

Vielä ei viherrä, mutta vappuna varmasti

Aika lehdetöntä ja harmaata täällä on. Nyt on aika kylmää, mutta eilen satoi vettä ja se tietää vihreyttä. Toivottavasti vappuna paistaa aurinko oikein lämpimästi!

Olisiko minusta äidiksi?

Liian paksu perhoseksi on yhden elokuvan nimi. Minulla on nyt vähän sellainen tunne, että liian lapsi äidiksi. Minähän olen vauva ja kaikkein söpöin sekä suloisin. Miten minä voisin elää sen tilanteen kanssa, että minun omat lapseni veisivät oman asemani? Tätä täytyy kyllä vielä miettiä, vaikka kyllähän niistä vauvoista tulisi varmasti ihania, kun olisi niin komea isäkin.

Tuumailen ja mitiskelen ensin ja kerron teille sitten, että miten suhtaudun siihen mitä tuleman pitää. Onneksi luulen, että Manna ja oma äitini auttavat, jos se lastenhoito tulee ajankohtaiseksi.

Kesäisin viikonloppu

Jopa näyttää kesäiseltä. Jos vielä alkaisi vihertää, niin sitten olisi ihan super juttu. No, näin toisaalta löytää helpommin luomuruokaa, kun ei se luomuruoka pääse kasvavaan heinikkoon piiloon. Ei sillä, että se haaste minua estäisi.

Tulin siis mummon ja vaarin mukana käväisemään Tervajoella. Tarkastin joka paikan ja kävelin sisään ja ulos, edestakaisin minkä kerkesin.

Paljonhan täällä oli viikonlopun aikana tapahtunutkin. Vanha grillikatos purettiin ja sen välikatosta löytyi yli kymmenen ampiaispesää. Ei ihme, että oli viime kesänä vähän liikaa ampiaisvilskettä. Tämä oli ehdottomasti suurin!

Uusi grillikatos oli saanut kesäisen “kattokruunun”.

Jos grillikauden lopullista avautumista voi laskea siitä, että ensimmäistä kertaa tehdään ja syödään hampurilaisia ulkona, niin sitten sekin tuli avattua ja avaustahan täytyi asianmukaisesti juhlistaa. Doppiskin muuten sai haukkauksen hampurilaista. Pikkuveli sitten on niin kiva, että pitää huolta siitä nappinenästä.

Tytöt voi mainiosti, paitsi että Mintulla oli taas joku kumma äänenmurros. Miten sillä voikin olla niin kaikuva ja matalan valittava ääni? No, jos se on vaan joku virus, toivottavasti palaa normaaliin äänialaan. Mannalla oli niin leikkisä olo, että ei voi käsittää. Siinä sai leikkihiiret ja muut vauhtia! Aina ei oikein käsittänyt, että miksi se ei saanut kulkea ulkona kuten minä. Omppu ajatteli kertoa vähän omia kuulumisia, joten minä en nyt sen puolesta juoruile. Että kaikki oli ihan ok, noin niinkuin suurinpiirtein.

Ja tosiaan siis, siinä kun katsastin kaiken mahdollisen, niin nappasin kaksi luomuruokaa. Täytyihän sitä nyt vähän kantaa harventaa ja jatkan sitä hommaa sitten mummolan suunnalla.

Pari viikkoa ja sitten tiedetään ;)

Ajatella, voi että, pari viikkoa pitäisi malttaa odottaa ja sitten Omppu kertoo salaisuuksia.

Silloin siis tiedetään, että onko tulevana kesänä aiheellista viritellä pentukamera toimimaan. Silloin tiedetään, että onko maailmaan saapumassa pieniä Tapsoja ja Omenaisia palleroisia.

Kotini on lumilinnani

Ah tätä onnea. Oma lumilinna ja ilta-aurinkoinen lämpöinen hetki.

Heh, tästä lumihauskasta saan kiittää poikia. Kun koko talvi kaikki lumet kerättiin yhteen kasaan, niin sen takia saan nauttia kaivelusta ja lumihauskasta tosi pitkään.

Omppu kulta tulisitko tänään kotiin?

Vieläkö muistat missä se oma poppoo majailee? Maltatko jättää Tapsasi ja tepastella tänään kotiin? Kyllä meillä on sinua jo kovasti ikävä ja pörinää kaivataan kotiin.

Meillä tuulee! Tuuleeko teillä?

Ohops ja hups. Tuulenpuuska kiskaisi koripallotelineen nurin niskoin ja hajotti keinua, mihin koripalloteline oli osin kiinnitetty. Niin joo ja meidän emäntä melkein peruutti koripallotelineen päälle autolla, kun se oli kaatunut pihaan päin ja eräs huomasi sen vasta auton peilistä viime hetkellä. JA nyt minä en pääse metsään lenkille, vaikka eihän täällä tuule koko aikaa, puuskissa vaan pahasti. Miten niin puuska tipauttaisi oksan päähän tai jotain muuta?

Aurinkoallergiaa

Aurinkoallergiaa, sitä tämä varmaan on. Mitenkään en voi pidättää, kun se tulee vaan. Taas, nyt – haaaukotus. Kun tässä on niin ihana paistatella ja mietiskellä.

Mutta missähän se minun Omppu tyttöseni oikein viipyy. Eikö se malta enää ollenkaan kotiin tulla!

On taaskin lauantai

Aurinko paistaa, on tosi rento olo ja tämä on minun suosikkipaikkani suosikkiasennolla höystettynä. Ulkona paistaa aurinko, on satanut pari senttiä lunta ja siellä on hurrrjan kylmä. Paras pysyä tässä katselemassa lastenohjelmia.

Outi: Niinpä niin. Kissat asuu edelleen ja tietenkin kissapuolella, mutta kovasti tuntuu lipsahtavan Mannan kävelymatka pihaluukun sijaan tuonne kiipeilyseinälle. Sinne kun menee, niin kukaan ei saa napattua. Alemmalla hyllyllä voi hyvin rentoilla, kun aina voi kipaista kepeästi karkuun ylimmälle hyllylle…

Talent Suomi Aina Bob?

Rankka viikko takana ja Aina nuokkuu nojatuolin selkänojalla paparazzin niskan takana. Televisiosta tulee Talent mainos, jossa sanotaan, että siihen voi osallistua ihan kuka vaan.

“Aina, pitäisikö sinun osallistua?”

Ai, mitähän minä siellä tekisin…

“No olisit POP tietenkin.”

En minä oikein tiedä. Osaan vaan olla sydämellinen.

“Olethan sinä mainio kiipijäkisu, hurrrrmaava töpöhäntä ja aina yhtä ihastuttava persoona.”

No kyllähän minä, jos mennään yhdessä.

“Ai. Hmm. Enpä tiedä…”

Voitaisiinhan me ainakin tehdä oma lahjakas video! Osaatkos sinä yhtään mitään sellaista, mitä voitaisiin tehdä yhdessä?

“Eh, en sentään.”

Juu, juu. Kyllä minä nostan hännän pystyyn, jos jotain keksitään! Mutta nyt minä käännän kylkeä. Tässä selkänojalla on niin mainio nuokkua ja kuunnella kotivideo-ohjelmalle hekottelua… Olen lahjakas iltarentoutuja ennen yöriehuntaa.

Neito ja sulhanen

On neito kaino kaunokainen,

sulhasensa ujon lainen.

Mahtaako romanssi syttyä

ja romantiikka yltyä?

Sitä saamme ihmetellä

ja jännityksessä mietiskellä.

Saammeko kesän omenaisen,

voittaako kaipaus ujouden?

******

Voi Tapsaa sentään, kun Pomppis tyttö on aiheuttanut suurta ujostusta. Kuulolla ollaan…

Tyypilliset(?) poppoon ostokset

Viime lauantaina ruuhkaisesta Mustista ja Mirristä Seinäjoelta tarttui mukaan tällainen kasa. Sanoisin, että ruokapussi oli sitä tyypillistä ja ja varsinkin kuvan vasen laita epätyypillistä ostosta normaalikertaan verrattuna. Kirjat olivat 70% alennuksessa, joten tottakai käteen tarttui naksutinkoulutusta kissoille, kun sellainen silmiin sattui. Puruluita Dorikselle, tottakai, mutta niihin ei ole ostelun jälkeen koskettu.

Doris sai myös mummolaan eväspurkit, jotka nappasin kassalta kokeilumielessä. Doris ei tosiaankaan tavallisesti syö 3,20 maksavia ruokapurkkeja (uhhuh, mikä hinta). Nyt oli kuitenkin juhla-aika ja sattuivat olemaan tehotarjouksessa 1,60. Makuna oli tonnikala ja taisi höysteenä olla riisikin. Siitä maku puolesta olikin sitten yllättävät seuraukset.

Mutta ennen makuseurauksia pitää ihan vähän mietiskellä ääneen yhtä juttua. Päätin joskus ajat sitten, että en ala “mainostamaan” blogissa yhtään mitään tuotteita. Äskettäin päätin toisin. Ajattelin, että miksipä ei olisi täällä näkyvissä mitä meillä syödään yms. Jostain jemmasta löytyy kuva isosta säkillisestä märkäruokia mitä meillä syödään ja se täytyykin ehdottomasti kaivella esiin. Sillä konstilla ei jää epäselvyyttä siitä, etteikö poppoo söisi ihan tavallisia tavallisen ruokakaupan ruokia. Poppoo on nirsoa porukkaa ja se vaikuttaa totaalisesti ruokavalioon, mutta yritys on hyvä yrittää pitää ruokalaskua hallinnassa. Taitaakin pitää alkaa kirjoittelemaan tänne poppoon ruoka-arvosteluja eri purkkien sisällöistä. Hmm. Siinä voisi olla ajatusta.

Ja sitten kuvallinen mielipide siitä, että kenen mielestä se tonnikala -koiranruoka oli ehdottomasti parasta.

“Eräs” kissa kun kuuli purkin kannen napsahduksen ja haistoi sisällön, niin sitten sai Doris ihmetellä tilannetta häntä koipien välissä. Jimi valtasi Doriksen ruokakupin ja ahmi ja mätti menemään koiranruokaa siihen malliin, että ei ole tottakaan. Pelkäsin jo, että mahahan Jimiltä repeää.

Onneksi herra ei kaikkea jaksanut vaan väistyi kauemmas itseään pesemään ja ruoka pääsi lopulta siihen mahaan, johon se oli tarkoitettukin. Toisaalta sillä aikaa kun Jimi aterioi Doriksen kupilla, niin Doris hoiteli Jimin kupillisen.

Hyvää yhteistyötä kai. Mutta tässä siis Doriskin – vielä vähän arastellen omalla kupillaan.

Niin se naksutinkoulutus kirja on ihan kivaa perus naksutin juttua. Siitä varmaan lisää sitten, kun mamma Mintun mojovat äänet vähän laantuu ja aloitetaan Mintun kanssa naksutinkokeilut. Ehkä Doriskin tottuu naksutteluun paremmin, jos saa seurailla naksahduksia sivusta.