You are currently browsing the archives for November, 2009.
Nämä kolme pikkutaulua on tehty puupohjalle akryyliväreillä. Kuvasta ei oikein näy, mutta puunsyiden kuviot on joka kuvassa näkyvissä. Puupinta olikin yllättävän haastava, mutta kaikkeahan täytyy kokeilla. Isoimman koko on noin 15*36 cm ja pienet noin 17*21 cm. Piti oikein käydä mittaamassa, kun jäi mietityttämään.
Ja tämä tuttu kissa sai ihanat kehykset. 
Otan päikkärit tässä näin, näiden papereiden päällä, niin varmasti minuun imeytyy papereista paljon osakesijoittamisen tietoutta. Juu, tällä tavalla sitä oppii ja pian olen ihan täysverinen osakesijoittaja. Tai siis olen täysverinen siperiankissa, mutta voi sitä olla muutakin.
Ohhoijaa Viiru, mitäs tekemistä me tänään keksittäis.
Keksis, jos uskaltais. Kuka kertoisi tuolle kärttyiselle mummolle, ettei mulle saa sähistä. Minä en tajua, mikä sillä on mua vastaan.
Älä Viiru välitä. Kun et välitä, niin sekään ei välitä sinusta. Tai siis alkaa välittämään sillä tavalla paremmin. Ei mekään ihan parhaissa väleissä olla tai siis sillä lailla kun Aina tädin kanssa, mutta kyllä Minttu on ihan ok.
Ja hei, sä olet ihan kiva kaveri ja just sopiva siperianpoika. Usko pois. Se mummo on vaan vähän omalaatuinen ja jotenkin stressaantunut. Mä luulen kuule, että se haluaa aina vaan niitä omia pentuja ja sä muistutat sitä siitä, mikä vieläkin puuttuu.
Jippii, mum mamma tuli!
Tulepas vekara alas sieltä, niin leikitään.
Mätkis!
Ja päivä se jatkuu.
Kyllä poika sinun kuule pitäisi syödä enemmän, kun et sinä maitobaarilla enää kasva. Täytyy malttaa pysähtyä ruokalautasen kohtaan ja rouskuttaa raksuja, vaikka elämä onkin vauhdikasta.
Viiru kaveri oli reissussa aika pitkään ja ilmestyi takaisin eilen illalla. Se oli käynyt näyttelemässä ja ollut paneelissa lauantaina ja ystävämme herra Harmaa oli ollut paneelissa sunnuntaina. Minä olinkin jo vähän ihmeissään, että missä kaikki ovat. Tai siis olihan täällä Omppu, Manna, Minttu ja tietysti Aina paikalla, mutta kun ei se ole sama asia. Nyt on kaikki. Näin sen olla pitää.
Meillä on vähän sairastuskausi jatkunut ihmisperheessä ja sen takia kissoja ja Dorista kohtasi jälleen uudelleenjärjestelyt. Tässä opetellaan uuteen elämään, joka kyllä on varsin sujuvaa kaikin puolin. Talo on nyt jaettu tarkasti kahtia ja yksi ovi erottaa kissaisen puolen kissattomasta puolesta.
Lisää heti, kun paparazzi toipuu väsymyshuuruista ja toisaalta pääsee illalla zumbaamaan pään tyhjäksi ikävemmistä asioista.
Oli niin jännä juttu iltapäivällä, että meidän paparazzi unohti kameran kotiin, mutta ei se unohtanut sentään minua. Pääsin tottelevaisuuskoulutukseen! Hurja juttu, mutta tokoilu oli hauskaa. Siellä oli berninpaimenkoira, punainen cockerspanielityttö, valkoinenpaimenkoira, saksanpaimenkoira, kaksi samojedipentua ja yksi seropi. Niin ja mä, suomenlapinkoira. Niin ja kaikilla niillä oli hihnassa ihminen, plus yksi ihminen, joka höpötti ja kävi aina meidän luona. Niin ja kerran se ihminen otti Mun hihnasta kiinni ja paparazzi käveli kauas. Siinä meinas mennä pasmat sekaisin, mutta selvisin hengissä. Huh.
Mä osasin ihan täydellisesti mennä istumaan. Se oli helppoo! Vähän mulla kävi mielessä, että olikos tässä sanassa jotain pelottavaa, mutta enhän mä kerennyt sitä kovin pitkälle ajattelemaan, kun ne muut koirat touhusivat niiden omien ihmisten kanssa jotain ja sitten kun tuo meidän paparazzi oli niin ihana höppänä. Se leikki mun kanssa ja oli onnesta soikeena aina, kun mä menin täydellisesti istumaan. Tottakai mä menin istumaan, koska mä tykkään iloisesta hössötyksestä ja niistä lihapullanpalasista. Nam. Niin minkähän takia mun pitikään olla niin, etten olisi ottanut makupalaa? En vaan muista. Lihapullat on NAM!
Sitten me vähän istuttiin paikallaan ja paparazzi aina näytti minulle kädellä, että älä tule. No, enhän mä olisi siitä mihinkään heti tullut, kun oli niin paljon kaikkea muuta jännää katsottavaa. Mutta sitten kun se sanoi jotain, niin mä säntäsin heti ihan viereen ja istahdin, että se muistaisi taas antaa lihapullaa. Melkein aina se antoikin. Kyllä me vaan ollaan hyvä pari. Mä osaan tosi hyvin kouluttaa meidän paparazzia ojentamaan lihapullanpalasia just oikeeseen aikaan.
Mitähän muuta me tehtiin? No, ainakin käveltiin ympyrässä ja toisten koirien ja ihmisten ohi. En mä ehkä ihan muistanu seurata täydellisesti, mutta kävelin nyt kuitenkin. Niin, kun ei siinä vauhdissa mitään lihapullia saanut. Se oli vähän huijausta se lihapullanpala, jonka sai vasta perillä. Kyllä mä sitten taas olin ihan hienosti.
Oltiin me siellä aika pitkään ja kivaa oli. Siitä mä olen vähän pettynyt, kun paparazzi lupasi mulle, että oltais menty monena viikkona peräkkäin aina lauantaisin, mutta ei siellä ketään olekaan ensi viikolla ja siitä eteenpäin. No, ehkä sitten joskus tammi- tai helmikuussa. Minusta olisi hauskaa opettaa paparazzille taas uusia temppuja!
Hei katsokaas muuten miten hienon ruokapöntön isäntä mulle toi. Nyt ei saa Aina järsittyä mun säkkiä hajalle ja ruokia pitkin poikin, kun tuskin se nyt peltiä puree.
Tuli muuten kauhean kova nälkä siellä tokoilemassa. Onneksi sain jo testata, että hyvin tuo pönttö toimii.
Huomasin tämän jo eilen, mutta vähän piti tiputaa paikalleen, että sain näin kätevän yksiön. Eika Aina päässyt vasta kuin vähän haukkaamaan reunasta. Tämä laatikko on minun.
Montako kierrosta me pyöritään? Nyt on vasta kolme mennyt.
Okei, nyt meni pää ihan riittävän pyörälle. Neiti kiiltäväturkilta ei koskaan joku idea meinaa napsahtaa poikki, joten se piti vähän ohjata alas tästä mun yhdestä lempparipaikasta.
Jäin tähän miettimään, että koskas meidän Zooplus paketin pitäisi tulla. Tilaus lähti torstaina ja samana päivänä tuli ilmoitus, että se on lähetetty. Ei tässä sitten kauaa pitäisi mennäkään. Minä tiedän, että siellä paketissa on mun erikoisherkkua tulossa, koska osallistuin tilauksen tekemiseen. Olenkin selvästi ihan liian hoikassa kunnossa, joten navan venytys olisi ihan paikallaan. Joo, joo, usko pois.
Kyllä tuosta pojasta kelpo kissan saa koulutettua. Ei epäilystäkään.
Sitä minä en tiedä, että mitä siellä näytellään, mutta minut ainakin kasteltiin sitä varten litimäräksi ja vaahdotettiin ja läträttiin ja sittemmin myös föönättiin. Ei ihan kivointa hommaa. Kauhea nälkä siitä vaan tuli!
Se teki sen taas. Tässä vaan menee jalat alta!
Halaus kaikille!
Loading ...