Suuria Mannan mandariineja
Ei enää mitään pieniä pentusia vaan isoja mamman makeita mössyköitä.
Tämä näky odotti, kun tulin kiireellä kaupunkireissun jälkeen katsomaan, että joko, joko löytyy monia silmiä. Ja löytyihän niitä. Ensiksi poimin “käteeni” päällimmäiseksi nukkumaan kiivenneen Annastiinan.
This is what I saw when I came home today.
Oh they are so big already and almost all of them have eyes bit open.

Annastiinalla on silmät pikkuisen auki. Mutta mitäs, kun tämä tomera siperiansuuruus on niin kova menemään, ettei suostunut kameraa vilkuilemaan? Odotan todella innolla, että minkä kokoinen ihanuus Annastiinasta tuleekaan! Upea kissa tästä on kehkeytymässä ja tuskin lopulta kovin paljon Mannaa tummempi – jos ollenkaan. Turkki on nyt selvästi vaalenemassa.

Ja voi Amadeus. Sinullakin on hieno oma silmä jo näkyvissä. On se! Toinenkin jo melkein raottuu.



voi meirän poikaa, sieltä se mönkii simmut auki, kun vielä jaksais tuon masun kannatella.
hännät on pennuilla ihanat kolmiot.
Annastiina on kova likka mönkimään, koko ajan menossa pesälläkin.
Ja mitkä pyöreät posket ja pyöreä joka tavalla tuo Annastiina.
Mutta Amadeus tosiaan, hieno mies, hieno mies.
Toivottavasti siellä uusi kotiväki osui näkemään kamerassa Amadeus esittelyn!
OSUI, OSUI JA UPPOSI KIITOS KIITOS Kyllä me heti silmistä ja jykevästä niskasta arveltiin, että meirän poika se on ja voi niitä minttupastilleja, niin kiinnostuneita ja kilttejä ja Minttumamma sitten, takamus kameraan ja pentua suojelemaan.
Pesään laittoi oli kyllä hauskaa, Mannan hurjistunut ilme ja pojan möngintä: pois alta pienemmät, tämä seikkailu vaatii ruokaa…
Hienoa! Minä niin arvelin, että kyllä siellä nyt taidetaan olla kameran äärellä.