Olipa kerran viisi pientä kissanpentua…
Jotka viihtyivät hyvin toistensa seurassa, olivathan he sisaruksia. Päivät kuluivat leikkien ja mellastaen, mutta välillä toisinaan tuli väsymys. Se oli oikea hetki ihan vain nauttia yhdessäolosta. Tämä hetki on minuutti tai tunti, mitä väliä sillä on. Aika on aikaa kissanpennulle.
Posted in Outi kirjoittaa and Valokuvatorstai 1 year, 9 months ago at 8:12 am. 11 comments
Previous Post: Voihan tyhjenevät akut Next Post: Omppu oli VP ja TP
Loading ...
ja he saivat kaverikseen viisi pientä kissanpoikaa ja vielä viisi kissanpoikaa ja elämä oli entistä suloisempaa.
Niin ihkuja kuin nuo mandariinit ovatkin , niin tässä se vasta kissanpoikasakki!!! Niin hurmaavia ja persoonallisia kaikki!! Kis kis ja sili sili. Yksi pimpula näyttelee “parastapuoltaan” kun muut tillittävät niin kivasti kameraan
Voi teitä veikeitä vimpuloita.
Kuinka makoisat päivälevot
Oi, mitkä värit, muodot ja asettelu!. Tuon kauniimpaa maalausta tuskin kukaan sivellinseppo saisi aikaan. Nauti tosiaan Outi joka hetkestä täysin rinnoin. Mitään suloisempaa maa tuskin päällään kantaa ja toisaalta on ihan kiva, että pentuvaihetta kestää vain vähän aikaa
Onpas hieno aristokatti-pesue.
Juuri nyt on vaikea edes kuvitellakaan noin hiljaisen rauhallista hetkeä. Viisikko on ihan pitelemätön! Nuorempi pojista taitaa opettaa pentuja vielä entistäkin villimmiksi…
Oi miten tuo punainen neito erottuu joukosta niin selvästi… Voi rähmä, _meille ei voi tulla enää yhtään kissaa!_ *syvä huokaus*
Piivi en minä tiedä onko olemassa sellaista _meille ei voi tulla enää yhtään kissaa!_ juttua. Jos joka joukkoon aina yksi punainen mahtuisikin! Huokaus ja eih ja voih, kun katson itse Annastiinan nappisilmiin…
Ompa ihana pesue.
saisiko tyttö pentua