Valokuvatorstai
Valokuvatorstain aiheena on sattuma. Ensin ajattelin, että mitä ihmettä tähän laittaa, mutta sitten tajusin, että kissan (lemmikin yleensä) kuvaamisessa sattumalla on suunnaton osuus. Sehän siinä on parasta, kun koskaan et voi tietää, minkälaisen kuvan saat. 
Mitä tekee valo, liike, pieni asento tai vaikka mikä. On niin paljon liikkuvia osia, että väkisinkin välillä tulee itse yllätetyksi, että “hetkinen, mitähän tulikaan kuvattua”.
Posted in Valokuvatorstai 3 years, 7 months ago at 5:22 am. 14 comments
Previous Post: Valokuvatorstai Next Post: Valokuvatorstai
Loading ...
Jahas puukiitäjä on kasvanu, varmaan varjoista johtuu, et on nyt noin tumma.
Näytä niille Jimi sähän osaat kiivetäkin kuin aito puukiitäjä, korvien asento on siinä hommassa tärkeää, ettei maanvetovoima pysty.
Jimi halaa puuta
Jimillä on hauska tapa. Herra ei hyppää puuhun tuon korkeammalle. Ja siis nimenomaan hyppää, koska puuhun ei kiivetä vaan hypätään.
Aina on asiasta aivan eri mieltä, mutta tyylinsä kullakin.
Jimi puunhalaaja
Kiva otos sattumaksi.
Jos ei sattumaa olisi, niin paljon jäisi puuttumaan. Monessa asiassa.
Hieno sattuma: puunhalaaja-kissa!
Komea puunhalaaja Jimi!
Kissojen kuvaaminen on niin haastavaa ja hauskaa, että siintä ei voi koskaan saada tarpeekseen.
Ihana halaaja tosiaan! Onko vain sattumaa, että puunhalaaja on hyvin luonnonvärinen? Se sulautuu juuri tuohon maisemaan, sävy sävyyn.
Jos tuollaisen kuvan voisikin suunnitella, niin en tiedä olisikokaan kissan kuvaaminen niin hauskaa. Totta tosiaan siinä on sävyt ja kaikki käsittelemättä kohdallaan.
Enkä edes tajunnut sillä hetkellä, että aurinko laski juuri tuonne puun taakse…
“Yhä ylös yrittää…”
Hieno kuva.
Hyvä Jimi, sulla on sama tyyli kun mulla, puuhun nimenomaan hypätään, ei kiivetä, terveisin Vili.
Ettei siellä nyt sitten kuitenkaan lintu?
Hieno sattuma! Kiipevät näppärästi puuhuun.