Jimin poppoo

Kevätaurinko, sitäkö tämä on?

Oletteko huomanneet, että aurinko paistaa välillä tosi kirkkaasti, mutta tosi matalalta. Se ihan häikäisee! Niin ja että se saattaa paistaa vielä siinä vaiheessakin kun perhe tulee pitkältä päivältään kotiin. Ennemmin oli aivan säkkipimeää ja jos livahti ovesta poikien välistä pihalle, niin ei sinne oikein viitsinyt mennä.

Tein eilen taas isoveljelle ja isoveljen kaverille jekun. Ne olivat menossa pihalle ja minä kyttäsin eteisen nurkan takana oikeaa hetkeä – ja vilahdin ulos. Kauhea kiljunta siitä alkoi, mutta ei se mitään, kun kiljunta jäi sisälle ja minä menin ulkopuolelle. En minä mihinkään ollut menossa, kunhan kiusasin. Sitä paitsi erehdyin hyppäämään lumipenkan väärälle puolelle ja upposin lumeen. Höh. Onneksi isäntä tuli juuri silloin minua hakemaan ja nosti sieltä hangesta pois. Vähän liikaa lunta siinä kohdassa minun makuuni.

Osallistun tällä kuvalla myös kissakuvahaasteeseen. On nimittäin aika vakkaripaikka aina pihareissuilla – terassilla penkin alla.

Is this the spring sunshine? It comes just above and between the trees and dazzles me with it’s gold. Much better this is than the total darkness.