Ilta-aurinkoinen metsä
Siis voiko iltakävelylle olla kauniimpaa paikkaa kuin laskevan auringon värjäilemä metsä? Ainakin se on yksi parhaista vaihtoehdoista. 
Mutta mitä kummaa. Mikä kääpä tai muodostelma tuolla puussa on?
“Minä täällä vaan. Löytyi tosi hyvä halauspuu!”
Neiti Aina Mainanen oli jämähtäneenä tuohon puuhun ja tuohon kohtaan ainakin viisi minuuttia ja se on todella pitkä aika kyseisen neidin elämässä. 
Kun halaukset viimein oli halattu, niin oli aika palata maanpinnalle. Jälkimmäinen kuva ottaa osaa kissakuvahaasteeseen. Siihen tosin sopisi varmaan myös edellisen kerran Minttu kuva.
Posted in Outi kirjoittaa 3 years, 4 months ago at 10:38 am. 5 comments
Previous Post: Jestas. Meillä oli ja meni vuosipäiväkin. Next Post: Mihin kuvat hävisivät
Loading ...
Hassu puukiipijä tuo Aina.
Hihii kiipijäkisujen puunhalaus-kurssien yliopettaja Aina esittää.
Alkaa kyllä tuo Ainan harrastus saada uusia ulottuvuuksia ja siinä voisi riittää opetettavaa yhdelle jos toiselle kiipeilyharrastuksen aloittelijalle.
Heh, ei ees tajuttu tosta ekasta kuvasta, että siinä on Aina roikkumassa puun rungossa
Toka kuva sitten paljasti, kuinka asianlaita on ja Ainahan se siinä testaa kynsiensä pitävyyttä 
Olin maastoutuneena ja liimautuneena puun kylkeen. Ajattelin testata, että tuleeko niitä metsänpeikkoja ja möykkymörköjä, mitä Minttu aina pelkäilee.