Kerran kaunotar, aina kaunotar ja tulevaisuuden pohdintaa
Olen hulluna näihin kissoihin. Ompun ihaniin silmiin, Mintun super ystävyyteen, Mannan persoonaan, Mafian super höpsöön heiluhäntään ja Ainaan nenästä hännäpäähän. Kunhan oli pakko sanoa.
Juuri nyt ulkona sataa “ämmiä äkehet seljäs” eli suuria ja aika märkiä lumihiutaleita. Niitä ei satanut vielä kahdeksan jälkeen, kun Doriksen kanssa käveltiin. Toisaalta nyt ei näytä enää tuulevan juurikaan. Oikeastaan tänään on varsin täydellinen lauantai. Ei kiire, ei hätä mihinkään, Aina istumassa tässä vieressäni ja katsomassa ikkunasta ulos.
Tämä viikko on ollut taas omanlaisensa. Pienempi pojista sairasti ja vähän isompikin. Itse otin sikainfluenssarokotuksen eilen, mutta onneksi en tullut siitä kipeäksi. Kaikenlaisella on ollut tekemistä sen kanssa, että olen miettinyt kovasti tulevaisuutta; työn tekemistä, omia arvoja (kauhean korkealentoinen sana), tärkeysjärjestyksiä, omaa elämää, lasten elämää ja tulevaisuutta, miehenkin hyvinvointia, toiveita, haaveita, riskinottoa,… Olen miettinyt sitä, että mitä tässä vaiheessa on valmis tekemään ja mihin voi ryhtyä. Mistä pitäisi luopua, että pystyy johonkin uuteen.
Jos tänään saan lottovoiton 
niin moni asia muuttuu.
Ei sillä, että lottovoitto olisi välttämättömyys tai tulisi ikinä tapahtumaan, mutta se nopeuttaisi kellon viisareita hurjasti ja veisi johonkin minne haluaisin olla matkalla. Minä haluan kirjoittaa, kuvata, liikkua, olla paljon muiden ihmisten kanssa tekemisissä, oppia uutta ja hyödyntää sitä, mitä nyt jo osaa eli sehän taas liittyy paljon toiminnan kehittämiseen. Ehkä tämä on pieni ikäkriisi, mutta ei sittenkään kriisi vaan arvioinnin paikka. Kesään asti elämä – koko poppoon elämä – jatkuu varmasti ihan tavalliseen tahtiin, mutta saapa nähdä keksisikö sitä sitten tekemisilleen uuden suunnan.
Oikeastaan voisin kysyä teiltä apua ja villejä ajatusleikkejä. Te monet tunnette minut joko blogikirjoitusten ja poppoon kautta tai sitten ihan ystävänä tai hiukan tuttuna. Mitä voisitte niistä lähtökohdista kuvitella minut tekemässä? Missä voisitte kuvitella tulevaisuudessa törmäävänne minuun? Minkälainen ihminen teidän mielestänne täällä on? Ja siis jos tulee joku erityisen villi ja omituinen ajatus, niin älä jätä kirjoittamatta sitä kommenttiin. Juuri nyt kummalliset heitot, hassut mielleyhtymät ja erikoiset oivallukset ovat valttia ja niitä tarvitaan.
Mutta nyt, keskeneräisten_töiden_tekemisen_päivä here I come. 
Ja Aina on minusta tämän aamun kaunein kaunotar.
Loading ...
Hei, oma kokemukseni on, että kun antaa itselleen aikaa etsiä, oma tapa elää ja saada toimeentulokin kyllä löytyvät. Blogin perusteella vaikutat sitkeältä etsijältä, jolla on käsivällisyyttä odottaa, että oma sisäinen ääni kuuluu selkeästi ja että asiat hiljalleen edistyvät toivomaasi suuntaan. Vaikutat myös ihmiseltä, joka ei vain voi pysyä epätyydyttävässä tilanteessa. Et vaikuta yhtään olosuhteisiin alistujalta, vaan ihmiseltä, joka tiedostaa, että on vahingollista jäädä paikoilleen, jos sydän vaatii muutosta.
Ja edelleen oman kokemukseni perusteella muutoksen lähtökohta on tiedostaa omat arvonsa, vaikka se kuulostaakin juhlavalta ja sanana isolta. Oikeastihan siinä ei ole kysymys muusta kuin siitä, että tiedostaa, mikä itselle on oikeasti tärkeää, ja koettaa siten elää sen kanssa sovussa.
Mielestäni arvot ovat kivijalka, jonka päälle elämäänsä voi rakentaa siten, ettei se ainakaan arvoristiriitojen vuoksi ajaudu kriisiin. Voi elää kuta kuinkin sovussa itsensä ja loppujen lopuksi lähipiirinsäkin kanssa. Pientä säätöä voi tulla, ja aika ajoin joutuu joka tapauksessa miettimään valintojaan, mutta maailma ei niin pahasti heittele, jos tietää, millaisille arvoille valintansa on perustanut ja on sinut arvojensa kanssa.
Itse en 10 vuotta sitten olisi kuvitellut, että elän nyt siten kuin elän. Muutos ei ollut lähellekään helppo, mutta elämä vie eteenpäin, jos ja kun itsellä on sydämestä lähtevä halu muutokseen. Eräs työkaverini sanoin aina, että elämä kantaa. 10 vuotta sitten en uskonut, enkä oikein edes tajunnut, mitä hän tarkoittaa. Nyt tajuan.
Onnea ja sitkeyttä matkaan!
Tuula, todella paljon kiitos tuosta mitä kirjoitit! Sitä kun kerää itseensä pakottavaa muutostarvetta, niin asioita on mietittävä monelta kantilta. Varsinkin, kun mahdollisuudet on etsittävä kiven ja kannon alta. Kukaan ei tule valmiita ratkaisuja tuputtamaan.
En tosiaan osaa jäädä epätyydyttävään tilanteeseen ikuisiksi ajoiksi. Asioiden on muututtava tavalla tai toisella. Mutta niinhän se on, että muutos lähtee usein riittävän ristiriitaisesta tai ärsyttävästä tilanteesta, jostain sellaisesta, joka pakottaa toimimaan. Täytyy nyt vaan löytää se sopiva tapa.
Jos minun haaveeni tulisivat toteen, niin näkisin sinut uutena maa- ja metsätalousministerinä. Laittaisit ensi töiksesi eläinten asiat kuntoon tässä maassa. En yhtään epäilisi, etteikö rautaiselta laatuasioiden ammattilaiselta tämäkin pesti sujuisi
Hupsista! Mutta minähän kysyin lennokkaita ajatuksia.
Että siis Sirkka-Liisa Anttilaksi Sirkka-Liisa Anttilan paikalle. 
Mutta se pahus kyllä vaatisi poliitikoksi ryhtymistä…
Muutoksen tuulet puhaltavat siis täälläkin. Kaikkea onnea sinulle, meissä on hyvin paljon samanlaista.
Jos arki alkaa luiskahtaa sellaiseksi ettei se enää ole oman arvomaailman mukaan tyydyttävää on sille tosiaan tehtävä jotakin.
Sitä en vielä ole päättänyt miten itse suoritan suunnanmuutoksen, mutta sellainen on nyt tarpeen. Toivottavasti tulevissa kuvioissa sinulle jää enemmän aikaa poppoolle tarkoittaen myös (ja erityisesti) niitä ihmisiä. : )
Empä osaa antaa fiksuja neuvoja tässä vaiheessa, mutta kaikkea hyvää toivon sinulle tulevaan.
Minulle tuli ihan sama mieleen, kun luin sinun tilanteestasi, että meissä on paljon samaa. Toivottavasti löydetään molemmat hyvä ja tuore suunta! Mahdollisuuksia on monia, mutta millä sieltä sen oikean löytää… Ja kyllä, ehdottomasti taka-ajatuksena on juuri se, että poppoon aika ei ainakaan saisi kärsiä vaan mielummin niin, että siinä saisi parannusta aikaan. Varsinkin pimeän kauden pitkät työpäivät on taas osoittaneet sen, että lähellä olevia kaksi ja nelijalkaisia on ajateltava.
Kissafarmari, mutta sellainen asiansa tunteva ja osaava, joka oikeasti välittää, minne jälkikasvu menee.. Kissalehteä olet jo kokeillut, lisää kirjoitusopetusta ja sitten vain toimittajan touhuun. Poliitikkonakin saattaisin sinut nähdä.
Oikeastaan ei ole sellaista uraa, millä en sinua näkisi, tuskin kuitenkaan merimiehenä tai lentäjänä. ;-D
Juu, se lentäjän ura on kyllä mahdottomuus.
Samoin sähkömies ja mitähän muuta?
Mies ei halua kissafarmaroinnin laajentumista, uskoisin, mutta kirjoitushomma ei kyllä tule loppumaan. Kun nyt vaan löytäisi oikeat tavat ja kanavat. Juu, se tulee ehdottomasti olemaan osa tulevaisuutta! Mutta mitä mitä muuta…