Jimin poppoo

Tassuja taatusti

Häikäisyjä ja rusakkosäikäytys

Kevätaurinko häikäisee mukavasti.

Minä niin tykkään paistatella auringossa, no välillä, kun maltan pysyä paikallani. Mutta tänään aamulla kävi ihan hassusti. Eihän silloin ollut aurinkokaan noussut, kun minä lähdin metsään paparazzin kanssa. Touhuttiin ja oltiin hissukseen. Ei minua aina tarvitse komentaa.

Aloin siinä sitten valmistautua isommalle asialle ja jo puoliksi kökötin sopivalla paikalla, kun tajusin, että jotain on tapahtumassa. Jäin ihan jähmettyneenä miettimään, että mitä nyt – kun rimppakinttu rusakko loikki ihan rauhassa noin neljän metrin päästä ohi. Ei jestas!

Siis minähän menin ihan sekaisin. No ajatelkaa nyt tilannetta! Pistin nelivedon päälle, mutta pahus vieköön olin hihnassa. Olisin napannut sen röyhkimyksen, ihan varmasti…

Posted in Doris suomenlapinkoira 6 years, 7 months ago at 7:38 am.

3 comments

Previous Post:   Next Post:

3 Replies

  1. amadeus Mar 30th 2011

    Huii, onks teilläkin “tappajajäniksiä”? Meillä on yks semmonen pikkasen norsua pienempi. Se vaanii mua lumipenkan takaa ja uskokaa vaan sen korvat näkyy korkeimmankin penkan yli, on se niin iso.
    Mä meen iltasin ulos vaan mun bodyguardin, Hipsunlipsun, kaa, muuten se voi vaikka syödä pienen Kallekollin.

  2. Mahtavaa :D Meillä herra koiralle käy usein samalla tavoin, mutta ohittajaksi riittää ihan vaan joku ihana koirakaveri. Ja voi kamala sitä hetkeä, kun toinen kikertää kakkaa, ja pitäis olla jo menossa moikkaamaan… Tämän vuoksi kakkapaikan valinnassa suoritetaan aina suunnatonta harkintaa, siitä on oltava hyvät näkymät joka suuntaan eikä häiriötekijöitä saa olla lähettyvillä…

  3. Tappajajänis tai ehkä enemmän kamikaze itsemurhalenkkeilijärusakko, mutta oli kyllä erikoinen tapaus. Taidettiin ensin hämmentyä yhtä paljon minä ja Doris. :D
    Ja mikä pahinta. Siis Doris meni siitä niin sekaisin, että isommat asiat jäi tältä aamulta tekemättä. Saa nähdä mitä siitä seuraa.


Leave a Reply