Valokuvatorstai – jatkoa mummon kuvalle
Mummo rakastaa istua lämpöisessä auringonpaisteessa ja lukea kirjaa. Usein kirja tosin jää vain syliin ja mielenkiinnon vievät ohi lentävät linnut tai melkein mikä vain. Kirja on kuitenkin se tärkeä syy istuskella. Sisälläkin mummo saa istua ja lukea lämpöisenä lämpöisenä, siitä huolehtii pehmeä ja kehräävä karvakerä – kissa, jonka arvoa ei voisi kullassa mitata. Kissa on ystävä, elävä sielu, joka jo odottaa lempituolillaan. Kissa odottaa, että mummo tulee siihen istumaan, lukemaan, kutomaan, nuokkumaan, mukamas katsomaan televisiota tai mitä vain ja silittelemään siinä ajatuksissaan uskollista ystäväänsä.
(ps: Joskus pitää tarinoida ihan vain tarinan vuoksi. Kuvassa oikeasti Lumikissan Rokkitähti eli Jasonin veli)
Loading ...
Joo, mummot ja kissat kuuluu yhteen. Kissa parantaa (kenen tahansa) elämänlaatua.
Alentaa stressiä ja parantaa kaikki vaivat.
Kissa on ainakin niin suloinen että hyvin ymmärrän mummon unohtavan lukemisen tämän kehrätessä lähellä.
Mikä se on mummon ollessa, kun kissa kehrää vieressä ja ei ihan yksin tarvitse istuskella.
Ihana kissa.
Mahottoman komee pörröturkki. Haluaa semmoisen! Harmi kun Tahvo ei oo samaa mieltä asiasta…
Terveisin
Peittomyllärin muori
Kyllä siinä Tahvo taitaisi tosiaan yllättyä, jos kissainen karvapallero tulisi tupaan. Meillä Sara oli ihan järkyttynyt Jimin tulosta. Ikuisesti muistan varsinkin ne ensimmäiset kerrat, kun kissanpentu tuli koiran kainaloon kehräämään ja nukkumaan. Koira oli ihan järkytyksestä jäykkänä.