Posted on April 14th, 2011
Pitkästä aikaa oli aikaa selailla Kauppalehden blogeista löytyvää Laatukeskuksen Exellence Forum blogia. Blaa, blaa, selasin juttuja eteenpäin, mutta sitten jysähti. Pekka Karhuvaara on tottakai toisinaan mediassa vilahtanut persoona, mutta enpä myönnä tietäväni hänestä juuri mitään. Nyt tiedän, että hän on fiksu johtaja. Fiksu johtaja nimittäin tietää mistä ne voimavarat kaivetaan esille ja osaa puhua suomea.
Onpa tehokasta tekstiä: “Vika on yritysjohdossa, ansiot joukkueessa”
On aivan pakko lainata linkin takaa Karhuvaaran huoneentaulu tänne muistiin, koska pelkästä listan lukemisestakin iskee inspiraatio.
1) Yritysjohtaja ylivoimaisesti tärkein tehtävä on löytää parhaat ihmiset alaisikseen. Minulla ei ole 70% luottamusta johtoryhmäni jäseniin. Se on joko sata tai sitten nolla. Jälkimmäinen tarkoittaa potkuja. Yrityksen strategia on ihmisvalintojen jälkeen tärkeysjärjestyksessä kaukana takana siksi, että strategia syntyy juuri yhteistyössä näitten hyvien tyyppien kanssa.
2) Johtamisessa avainsana on into. Into on uskoa, joka on muuttunut toiminnaksi. Ykkösjuttu on, että teet sellaisen strategisen valinnan, johon uskot.
3) Tärkeää on, että ne jutut mihin lähdetään uskomaan eivät synny vain omassa päässäsi, vaan synteesinä vuoropuhelusta hyvien ihmistesi kanssa. Toimitusjohtaja toki kantaa yksin vastuun.
4) Johtajia on monenlaisia. Itseäni kutsuisin heittäytyjäksi. Sitä voisi kutsua myös omana itsenä olemiseksi. Luulen olevani aika lailla samanlainen niin Maikkarissa kuin kotona tai korttelikapakassa. Minun ei tarvitse näyttää mitään ja entisenä toimittajana en lainkaan häpeä kysyä tyhmiä kysymyksiä.
5) Vastuiden pitää olla selviä. Viime kädessä vastuu on yksin johtajalla, minulla koko firmasta, muilla johtajilla ja esimiehillä omista yksiköistään. Joko johtaja itse tekee hölmöyksiä tai sitten hän antaa jonkun alaisensa niitä tehdä. Olen huomannut, että sellainen johtaja, josta tiedetään, että hänellä on valtaa, oikeastaan sitä vähiten käyttää ja näyttää.
6) Jos firma on vaikeuksissa, pitää tehdä numeroa pienistäkin voitoista. Se luon rohkaisua ja intoa. Kun Iltalehti vuonna 1996 tuotti ensimmäisen voittomarkkansa omistajille, järjestin henkilöstölle sellaiset bileet, että vieläkin päätä särkee. Yhtä tärkeätä on kuitenkin muistaa, että lopullista voittoa ei voi koskaan julistaa. Siitä alkaisi varma alamäki.
7) Silläkin uhalla, että antaisin itsestäni kevyen kuvan, haluan, että duunissa on hauskaa. Nauru on tärkeää. Pyrin siihen, että vaikka asiat täytyy ottaa vakavasti, en ottaisi itseäni kovin vakavasti. Johtoryhmän kokouksista kantautuu viikoittain aika remakkaakin naurua käytäville.
8) Yksilön aito arvostus ja oikeudenmukaisuus ovat johtamisessa keskeisiä. Olipa kyse sitten johtajasta tai alaisesta, ihmisinä ja yksilöinä he katsovat toisiaan silmiin tasaveroisina. Inhoan kuppikuntia ja hoveja. Ihmisen arvostuksen on määräydyttävä vain ja ainoastaan sen mukaan mikä on hänen panoksensa työyhteisölle ja yhteiselle hyvälle.
Luottamus, into, vuoropuhelu hyvien ihmisten kanssa, omana itsenä oleminen, selvät vastuut, pienetkin voitot on tärkeitä, saa nauraa ja pitää hauskaa sekä arvostus ja oikeudenmukaisuus kohdallaan. Jestas mikä kokonaisuus. Olen mykistynyt.
Uskomattoman upeaa on myös se, että kirjoituksen kommenteissa entisen työkaverit kertovat, että tuo ei ole vaan tekstiä, koska se on täyttä totta.
Kuinka helppo tuollaisiin avoimiin ajatuksiin onkaan sitoutua ja saada motivaatiota. Yksikään noista kahdeksasta kohdasta ei aiheuta ristivetoa vaan voimavarat voi laittaa yhteiseen päämäärään pääsemiseksi. Ja joukossa tosiaan on voimaa.
Posted in Kehitys, johtaminen | 1 Comment »
