Avoimesti laatu kuntoon vai luudalla maton alle

Posted on May 23rd, 2013

Ei takuulla ole olemassa yritystä tai organisaatiota, missä ei olisi laatuongelmia milloin enemmän ja toisinaan taas vähemmän. Se on kaikille yhteistä, mutta se miten ongelmia hoidetaan vaihtelee valtavasti.

Kyse on paljon kulttuurista. Halutaanko ongelmat nähdä vai ei. Entäs jos kääntäisin nyt selkäni, niin tämä työpäivä sujuu leppoisammin. Juu, sujuuhan se, mutta miten on huomenna, viikon kuluttua, kuukauden päästä tai vaikka vuoden kuluttua. Mikään ei laatutyössä ole turhauttavampaa kuin vanhojen sotkujen setviminen.

Ehkä se luuta kannatta rasauttaa poikki ja ottaa ihan eri lähestymistapa. Valinta ei vaan ole yksilöstä kiinni vaan isommin organisaatiosta, vaikka muutosta entiseen ei tule, jos jokainen ihminen ei itse muutu.

Törmäsin Otavamedian vanhaan blogikirjoitukseen: Mukavaa ja mielihyvää. Siinä on aika mainio ja siis avoin ja rohkea esimerkki.

Yhdysvaltalainen Domino’s Pizza -ravintolaketju sai nettikeskusteluissa haukkuja pizzojen huonosta laadusta. Sen sijaan, että yritys olisi lähtenyt ajojahtiin ja sensurointiyrityksiin, se tunnusti ongelman, pyysi anteeksi ja lupasi korjata tilanteen. He kutsuivat pahimmat kritisoijat seuraamaan uuden täydellisen pizzan valmistamista ja jakoivat tapahtuman netissä. Tempaus poiki valtavasti positiivista julkisuutta.

No aivan takuulla poiki positiivisuutta, koska Domino’s Pizza ja siis ihmiset henkilökohtaisesti pistivät itsensä likoon. Ei tuollainen ole helppo ratkaisu kenellekään, mutta jos kulttuuri kehitetään avoimeksi, niin ei tarvitse miettiä otetaanko luuta esille vai kissa pöydälle.

Pizzan tekeminen ei ehkä ole teknologisesti haastavin tehtävä, mutta siihen ei kannata takertua. Minusta tuossa esimerkissä on juuri sitä jotain. Rehellisyyttä? Uskottavuutta? Asiakkaiden arvostusta.

Luuta vai avoimuus? Väitän, että luuta voi pysäyttää kehityksen pahalla hetkellä jopa kokonaan.

Laatu- ja kehitystyön lyhenneviidakossa

Posted on May 23rd, 2013

FMEA, FTA, PPAP, 8D, 5W2H, OTD, PPM, DFSS, 5S,… Mitä muuta juuri tänään saisi olla?

Kylläpä alkaa laatutyössä olla lyhenteet hallussa! Antaa tulla vaan, kyllä ne hetken kuluttua ovat osa normaalia työarkea ja yllätys, yllätys – suurimmasa osassa on järkeä. Vai onko?

Kuinka paljon on kiinni maailmalla jo vakiintuvien tapojen hallinnasta ja toisaalta taas terveen maalaisjärjen käytöstä?

Aika monet asioista ovat sillä maalaisjärjellä jo osittain käytössä ja aivan pienessä yrityksessä se onkin ainoa tapa. Erilaisten työkalujen oppiminen ja käyttöönotto ei tapahdu hetkessä, mutta askel (ja lyhenne) kerrallaan siinä käy niin, että eihän niissä enää mitään ihmettelemistä olekaan. Näin siis, jos metodin tai työkalun saa aidosti hallintaan, eikä niitä käytä vain dokumenttien täyttämisen pakosta.

Kyllä tuohon viidakkoon voi hukkua. Mikä on järkevää, mikä aidosti antaa etua juuri meille ja on meille tärkeintä, mistä ne hyödyt irtoaa,… Eikö tähänkin voisi käyttää Paretoa?

Mikähän on seuraava lyhenne, joka eteen osuu. Hmm. Jään odottamaan, koska tutuksi tullut lista on jo kilometrin mittainen. :)

Parhaat ideat tulevat yllättävissä tilanteissa

Posted on January 29th, 2012

Luin juuri aivan mainion Sami Honkosen blogipostauksen “to solve a problem, stop thinking about it!“.

Juuri noinhan se on. Jos väkisin yrittää vääntää ja tajuta miten suuren ongelman ratkaisisi, niin saa aikaan vai väkisin väännetyn, eikä ollenkaan optimaalisimman ratkaisun. Todella hyvä ratkaisu taas pälkähtää päähän lenkillä ollessa tai jossain tilanteessa, joka on kaukana siitä työpöydästä.

Itselläni on elävä muistikuva siitä, miten vuosia sitten kävin joka aamu koirien kanssa lenkillä reittiä, joka vei aivan järven rantaan. Siinä aamuhiljaisessa maisemassa oli aina sellainen kohta, jossa ideat iskivät. On aika hieno asia, että se maisema on piirtynyt muistiin juuri ideoiden takia. Yksittäisiä ideoita en muista, mutta ympäröivän maiseman sekä talvi, että kesäversiona kyllä.

Oma lisäversioni ongelman ajattelemisen lopettamiseen on se, että vaihdan välillä tekemääni työtä ihan totaalisesti. Päätän vaikkapa iltapäivän keskittyä tietojärjestelmäkehitykseen prosessiongelman sijaan. Joskus ei tarvitse kauaakaan puuhailla Lotus Notesin parissa, kun toisee asiaan ratkaisu on jo käsien ulottuvilla.

Eläköön elämän monipuolisuus. :)

Mutta vielä sen verran, että viittaamani blogi on muutenkin lukemisen arvoinen. Otan tähän toisenkin erinomaisen linkin, joka osuu enemmän kuin kohdalleen.

Ei ole olemassa muutosvastarintaa vaan huonoa muutosta… Siinä todellakin on asia, jota vastaan kapinoin. Turhaa ja vääränlaista muutosta ei saisi ajaa väkisin läpi vaan pysähtyä pohtimaan yhdessä mikä se oikea pointti olikaan.

Uuden vuoden tavoitteet

Posted on December 15th, 2011

Onko mikään kehitystyössä tärkeämpää kuin tavoitteiden asettaminen? Jos ei ole konkreettisia tavoitteita, niin mitä sitten saavutetaan? No, varmasti asiat etenee, mutta todennäköisesti työtä ei tule tehtyä niiden tärkeimpien asioiden eteen.

Viime viikkoina on tullu mietittyä paljon tulevia tavoitteita. Edellisen puolen vuoden “roadmap” on jo hoideltu ja sen jälkeen ei ollut aivan yksiselitteisen selvää, että mitkä olisivat seuraavat tärkeimmät asiat. Otin käyttöön enemmän opiskeluajoilta tutun SWOT analyysin ja mietin monelta kantilta. Jututin ihmisiä ja ääneen miettimiset tuotti selvästi tulosta. Tulevan puolen vuoden tavoitteet näyttävät erilaiselta kuin se puolityhjä paperi josta lähdin liikkeelle.

Minulle on jo monet vuodet ollut äärettömän tärkeä työkalu sellainen A4 pituinen lista, johon kerään asiat, jotka aion tehdä – ja teen. Suosittelen. :)

Näkökulma

Posted on October 5th, 2011

Miten eri fiilis tuleekaan saaan asiaan kohdistuvista kysymyksistä:

Paljonko olemme myöhässä – Paljonko olemme saaneet aikaan

Aina sanotaan, että sitä saa mitä mittaa. Mitäpä siis jos mitataan myöhästymistä, että paljonko myöhästytään toteutuksesta tällä kertaa. Saadaanko lisää myöhästymistä? Tai jos mitataankin, että paljonko olemme saaneet aikaan. Saadaanko lisää draivia ja tuotosta?

Ei asiat ihan näin mustavalkoisia ole, mutta kyllä näkökulmalla on merkitystä.

Pekka Karhuvaara on fiksu johtaja

Posted on April 14th, 2011

Pitkästä aikaa oli aikaa selailla Kauppalehden blogeista löytyvää Laatukeskuksen Exellence Forum blogia. Blaa, blaa, selasin juttuja eteenpäin, mutta sitten jysähti. Pekka Karhuvaara on tottakai toisinaan mediassa vilahtanut persoona, mutta enpä myönnä tietäväni hänestä juuri mitään. Nyt tiedän, että hän on fiksu johtaja. Fiksu johtaja nimittäin tietää mistä ne voimavarat kaivetaan esille ja osaa puhua suomea.

Onpa tehokasta tekstiä: “Vika on yritysjohdossa, ansiot joukkueessa

On aivan pakko lainata linkin takaa Karhuvaaran huoneentaulu tänne muistiin, koska pelkästä listan lukemisestakin iskee inspiraatio.

1) Yritysjohtaja ylivoimaisesti tärkein tehtävä on löytää parhaat ihmiset alaisikseen. Minulla ei ole 70% luottamusta johtoryhmäni jäseniin. Se on joko sata tai sitten nolla. Jälkimmäinen tarkoittaa potkuja. Yrityksen strategia on ihmisvalintojen jälkeen tärkeysjärjestyksessä kaukana takana siksi, että strategia syntyy juuri yhteistyössä  näitten hyvien tyyppien kanssa.

2) Johtamisessa avainsana on into. Into on uskoa, joka on muuttunut toiminnaksi. Ykkösjuttu on, että teet sellaisen strategisen valinnan, johon uskot.

3) Tärkeää on, että ne jutut mihin lähdetään uskomaan eivät synny vain omassa päässäsi, vaan synteesinä vuoropuhelusta hyvien ihmistesi kanssa. Toimitusjohtaja toki kantaa yksin vastuun.

4) Johtajia on monenlaisia. Itseäni kutsuisin heittäytyjäksi. Sitä voisi kutsua myös omana itsenä olemiseksi. Luulen olevani aika lailla samanlainen niin Maikkarissa kuin kotona tai korttelikapakassa. Minun ei tarvitse näyttää mitään ja entisenä toimittajana en lainkaan häpeä kysyä tyhmiä kysymyksiä.

5) Vastuiden pitää olla selviä. Viime kädessä vastuu on yksin johtajalla, minulla koko firmasta, muilla johtajilla ja esimiehillä omista yksiköistään. Joko johtaja itse tekee hölmöyksiä tai sitten hän antaa jonkun alaisensa niitä tehdä. Olen huomannut, että sellainen johtaja, josta tiedetään, että hänellä on valtaa, oikeastaan sitä vähiten käyttää ja näyttää.

6) Jos firma on vaikeuksissa, pitää tehdä numeroa pienistäkin voitoista. Se luon rohkaisua ja intoa. Kun Iltalehti vuonna 1996 tuotti ensimmäisen voittomarkkansa omistajille, järjestin henkilöstölle sellaiset bileet, että vieläkin päätä särkee. Yhtä tärkeätä on kuitenkin muistaa, että lopullista voittoa ei voi koskaan julistaa. Siitä alkaisi varma alamäki.

7) Silläkin uhalla, että antaisin itsestäni kevyen kuvan, haluan, että duunissa on hauskaa. Nauru on tärkeää. Pyrin siihen, että vaikka asiat täytyy ottaa vakavasti, en ottaisi itseäni kovin vakavasti. Johtoryhmän kokouksista kantautuu viikoittain aika remakkaakin naurua käytäville.

8) Yksilön aito arvostus ja oikeudenmukaisuus ovat johtamisessa keskeisiä. Olipa kyse sitten johtajasta tai alaisesta, ihmisinä ja yksilöinä he katsovat toisiaan silmiin tasaveroisina. Inhoan kuppikuntia ja hoveja. Ihmisen arvostuksen on määräydyttävä vain ja ainoastaan sen mukaan mikä on hänen panoksensa työyhteisölle ja yhteiselle hyvälle.

Luottamus, into, vuoropuhelu hyvien ihmisten kanssa, omana itsenä oleminen, selvät vastuut, pienetkin voitot on tärkeitä, saa nauraa ja pitää hauskaa sekä arvostus ja oikeudenmukaisuus kohdallaan. Jestas mikä kokonaisuus. Olen mykistynyt.

Uskomattoman upeaa on myös se, että kirjoituksen kommenteissa entisen työkaverit kertovat, että tuo ei ole vaan tekstiä, koska se on täyttä totta.

Kuinka helppo tuollaisiin avoimiin ajatuksiin onkaan sitoutua ja saada motivaatiota. Yksikään noista kahdeksasta kohdasta ei aiheuta ristivetoa vaan voimavarat voi laittaa yhteiseen päämäärään pääsemiseksi. Ja joukossa tosiaan on voimaa.

Kevätherätys

Posted on April 14th, 2011

Ei ole uusia toimintatapoja ilman ideoita, ei ole ideoita ilman luovuutta, ei ole luovuutta ilman avointa asennetta, ei ole avointa asennetta loputtomiin ilman sopivaa ympäristöä ja mitähän kaikkea voisikaan luetella. Tosiasia on, että kehitystyössä tarvitaan avoin, utelias ja positiivisesti viritetty mielentila. Kehitys vaatii tilaa, happea mitä hengittää ja sopivan maaperän.

Liian helposti hyvät ajatukset tukahtuu kiireen, byrokratian tai muuten vaan ympäristön tilanteen jalkoihin. Kaikenlaisessa positiivisessa muutoksessa tarvitaan motivaattoreita, katalyyttejä tai miten sen sanoisi. Menipä kapulaiseksi kieleksi. :)

Hyvä mieli = paremmat tulokset = enemmän positiivista kehitystä ympärillä

Monellakin tapaa laatu- ja kehitystyössä organisaation hyvinvointi on kaiken lähtökohta ja organisaatiohan ei muutu, jos yksittäinen ihminen ei itse muutu. Päästään siis siihen, että yksittäisen ihmisen hyvinvointi on todella tärkeää. Jos yksittäinen ihminen on vielä se katalyytti  kriittisessä paikassa, niin hyvinvointiin tosiaan pitää panostaa.

Onpa hyvä, että ympärillä kohisee kevät ja antaa kehitystyöhönkin uutta puhtia organisaatiossa kuin organisaatiossa. :)

edit: Se mitä sanoissani hapuilin oli hinkua oikeanlaiseen ympäristöön, juuri sellaiseen, josta Pekka Karhuvaaran teksti seuraavassa postauksessa kertoo.

Sosiaalisen median käytöstä

Posted on November 5th, 2010

Kun olen viime aikoina metsästänyt hyviä laatuun ja toiminnan kehittämiseen liittyviä blogeja, niin olen tietenkin samalla miettinyt sosiaalisen median käyttämistä. Taisin jo jossain aiemmin ääneen todeta, että minusta näistä aiheista ei netissä keskustella ja tietoa ei jaeta kovin vapautuneesti. Tottakai kyse on siitäkin, että konsultti tai asiantuntija haluaa pitää asiantuntijuutensa omana pääomanaan. Silti sanoisin, että juuri sellaiset asiantuntijat herättävät mielenkiinnon ja jäävät mieleen, jotka myös jakavat omaa osaamistaan.

Outi Lammin Tuolin ja näppäimistän välistä -blogissa löytyy juttu Sosiaalisen median äänenavauksia. Olen toisen Outin kanssa täsmälleen samaa mieltä siitä, että vaikka Facebook häviäisi huomenna tältä maapallolta, niin silti maailma on jo muuttunut. Sosiaalinen media on muuttanut toimintaa monella tapaa.

Niinhän se on, että vaikka Facebook lakkaisi huomenna olemasta, emme enää koskaan palaisi siihen maailmaan, jossa netti oli staattinen ja yrittäjä edistyksellinen kun laittoi esille kerran vuodessa päivittyvän verkkosivun. Vuoden päästä sosiaalinen media ja sen pohjalta kehittyneet työvälineet ovat yhä useammalle luonteva tapa hoitaa arjen rutiineja, samalla tavalla kuin kuin vuosituhannen alun jälkeen on ollut luontevaa googlettaa” tietoa verkosta.

Kunpa olisikin kristallipallo, jolla näkisi vuoden ja kahdenkin päähän. Olen hyvin utelias näkemään, että minkälaiset mahdollisuudet yhteistyönä ja verkostoitumisena tapahtuvalla toiminnalla on. Ehkäpä myös laatu- ja kehitystyöhön liittyvät asiat alkavat näkyä lisää tulevan vuoden aikana.

Sivuhuomautuksena ja Outi Lammin esitykseen liittyen voisin todeta, että olen itsekin aloittanut ensimmäisen blogini 2006 ja se toimii edelleen, vaikka myöhemmin aloitetuista blogeista vain kaksi on osoittautunut elinvoimaisiksi ja eri syistä.

Ensin helposti – myöhemmin täydellisesti

Posted on November 4th, 2010

Joskus törmää erikoisessa paikassa johonkin todelliseen laatutyön perus periaatteeseen. Nyt se osui silmiin blogilistan tuoreimmista kirjoituksista ja johdatti Juhana.org blogiin.

Juurruta ensin tapa, syvennä myöhemmin

Jos haluat muuttaa toimintatapojasi, uudet tavat täytyy rutinoida osaksi arkea. Tärkeintä on saada uusi tapa ensin juurtumaan. Uutta asiaa kannattaa tehdä ensin siten, että siitä suoriutuminen tuntuu naurettavan helpolta.

Juuri niinhän ne uudet toimintatavat saa helposti käyttöön. Jos uusi toimintatapa on paljon helpompi kuin entinen ja siinä sivussa vielä antaa tekijälleen enemmän kuin ennen, niin kyllä ihmiset ryhtyvät toimimaan sen mukaan. Ei siinä tarvita suurta muutostaistelua ja vääntöä, jos jokainen näkee uuden tavan helppouden.

Alussa ei yleensä kannata suunnitella asiaa täydelliseksi tai kiveen kirjoitetuksi, koska helposti käy niin, että joku etukäteen täydelliseksi mietitty – onkin hankalaa. Ehkä se täydellinen ja helpompi tapa löytyykin vaiheittain. Mikäpä tässä maailmassa olisi kerta heitolla valmista.

Laatukeskuksen blogi Kauppalehden sivuilla

Posted on October 11th, 2010

6.10. on Kauppalehden sivuilla aloittanut Excellence Forum -blogi, jota ylläpitää Laatukeskus. Aika paha sanoa blogista vielä yhtään mitään, koska kirjoituksia on tällä hetkellä vasta yksi Pia Kauman kirjoittamana ja se ei kerro blogin tulevasta sisällöstä juuri mitään. Nostan kuitenkin yhden pienen kohdan esille.

Varsinaiseksi kehittämisinnon killeriksi osoittautuu usein juuri sellainen henkilö, joka tykkää byrokratiasta ja lukee malleja kuin piru raamattua. Viimeistään silloin on varmaa, että homma tyssää alkuunsa.

Tuossa kun on niin asiaa, joka on ollut mielessä viime aikoina. Malleja ja myös standardeja voi kohdella ystävänä tai sitten enemmän vihollisena, jonka jokainen sana ja pilkku yritetään tulkita omaan toimintaan byrokraattisimmalla mahdollisella tavalla. Juu ei toimi ja ollaan tiellä kohti ikävää suota.

Ihme homma, miten monet asiat on niin hyvin tiedossa ja silti samoihin asioihin langetaan yhä vain uudestaan niin monissa organisaatioissa.