<< 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 >>

14

... Bichon pojat

Ystäväkoiratoimintaa on kans alotettu. Olen itse

kehitysvammaisen tytön henkilökohtainen avustaja

kesän ajan ja häntä on esimerkiksi käyty katsomasa.

Tyttö tykkää tosi paljon Oivasta, joka on aika

luonnonlahjakkuus ystävätoimintaan.

Sitten harrastetaan jäljestystä leikkimielisenä

aktivointina. Oon vetäny makkarajalkee ja koirat ettii

ne. Bichonilta puuttuu pitkäjänteisyys, mutta kyllä

nakki maistuu. Ahneita ne on luonteeltaan, että

kyllä nakin eteen tehdään mitä vaan.

Oletteko käyneet näyttelyissä? Molemmat on olleet

pentunäyttelyissä, että on päästy tutustumaan

näyttelyharrastukseenkin. Niilo on käyny myös

aikuispuolella. Kummatkaan ei ole jalostukseen

käytettävissä, joten en oo laittanu rahoja

näyttelykehiin. Oiva on kyllä tosi komea poika,

mutta ei oo tullu vietyä.

Luonteeltaan bichonit on äärettömän uteliaita ja

sen takia meillä on jouduttu monta kertaa

eläinlääkärille. Oiva on työntänyt päänsä

muurahaispesään ja kaks kertaa se on karannu

koirapuistosta aidatulta alueelta. Pitää tosiaan olla

vireillä, kun liikkuu poikien kanssa.

Blogissakin on kovasti juttua harrastuksista. Mitä

te harrastatte? Niilon kanssa mennään agilitya. Niilo

tykkää siitä älyttömästi ja ohjaaja onkin monesti vaan

haittana. Niilo on tosi nopee. Oivan kanssa mennään

tottelevaisuus harjoituksia. Oiva on innokas ja reipas,

keskittyminen ja harjottelu jää vaan välillä sen kaiken

tohinan alle. Yleensäkin harrastukset on meille

sellasta yhteistä kivaa.

Mallikkaasti käy agility bichoneiltakin. Mallia

näyttää Oiva.

turkki. Niilolla on tiiviimpi, eikä se mee juuri ollenkaan

takkuun. Kerran kahessa tai kolmessa viikossa pesen

ne, eikä se oo vaiva ollu. Pysyis tietenkin siistimpänä,

kun useammin pesis. Molempien poikien turkit on

bichonmaisessa trimmissä. Takut kyllä tulee aina

tiettyihin paikkoihin, joten ne kun yrittää pitää

kunnossa, niin pääsee helpommalla. Ei tämä rotu

laiskalle sovi, se on kyllä totta.

Kumpikaan koira ei tykkää trimmauksesta. Kun ne

näkee harjan tai shampoon, niin samantien Niilo

menee sängyn alle ja luimuilee. Sitten se pitää

huijata esille, vaikka pimputtaa ovikelloa ja Niilo

tulee heti katsomaan, että kuka on tulossa. Oiva

pakoilee ja välttelee katsetta, mutta ei osaa mennä

piiloon. Molemmat oppi tosi nopeesti, että

kauneudenhoito on tosi mälsää. Pentuna kyllä opetin

ne siihen, että pesu on viikon välein.

Kyllä mut yllätti kovapäisyys, että oon näin

jästipäisen rodun kanssa tekemisissä. Alunperin

mietin muitakin, esimerkiksi cockeria, bordercollieta,...

En olis ehkä osannu elää niiden kanssa.

Haaveissa on kolmas bichon uros, jonka kanssa

sitten mentäisiin näyttelyyn. Poika sen kolmannenkin

pitää olla, pojat kun pysyy kauemmin höpsömpinä.

Tytöt jotenkin aikuistuu tosi aikasin.

Mun ja koirien luonne sopii tosi hyvin yhteen.

Toivottavasti talo tulee aina olemaan yhtä täynnä

näitä.

Onko turkinhoito ollut työlästä? Oiva ja Niilo ei oo

ihan näyttelyturkin mitassa, joten ne on helpompi

pitää kunnossa ja molemmilla on hyvä ja vahva

Kiitos Marianna tästä haastattelusta. Toivotamme

hauskoja kesäisiä hetkiä teille kaikille.