20
Kissanpäiviä ja koiranunta 4/2006
Mintun mietteet
Kuukauden Jimismi:
Ei pöllömpi homma kiivetä pöllön seuraksi
Seuraavassa numerossa 15.9.
Seuraavassa Kissanpäiviä ja koiranunta lehden
numerossa vieraillaan pienten jyrsijöiden näyttelyssä,
tutustutaan dalmatialaiseen sekä kotikissaan ja
vakuutetaan lemmikkejä.
Maailma on avara paikka ja kissanjaloilta katseltuna se näyttää
aivan liian pieneltä. Huomasin sen jo nuorempana poikana, kun
kiipesin häntä vilahtaen puuhun.
Suosittelisinkin nyt kaikille valjaissa liikkuville sisäkissoille, että
katsastakaas sieltä pihalta sopiva paikka, jonne voi aina
avaruudenkaipuun iskiessä kiivetä. Voin vakuuttaa, että siinä
silmä ja sielu lepää. Itse asiassa kissan elämää koskevat
ongelman poikasetkin pienenevät, kun ihmiset siellä alhalla
myös pienenevät hetkeksi. Esimerkiksi lapset, vaikka niin mukavia
ovatkin, voi joskus jättää hetkeksi niin, etteivät ne mitenkään yllä
samoihin korkeuksiin.
Yhden asian voisi tietysti valjakissa tarkistaa ennen moista kiipeilyä.
Ei kannata mennã sellaiseen paikkaan, missä valjaat tai hihna tarttuvat
johonkin. Ikävä yllätys, jos niin kävisi. Siis niin kuin minulle kävi, kun
fleksikin siinä rytäkässä hajosi. Itse en tietenkään saanut naarmuakaan.
Aina luovutti ajatus palstansa käyttööni hetkeksi. Minä
kun olen ihmetellyt tätä pihamaan liikaa avaruutta näin
pentukissan silmillä ja halusin siitä hiukan mainita.
Ihmeellinen on maailma ja täynnä hurjia ääniä. Voisikohan
joku kertoa, että mistä tietää milloin koiran haukunta on
turvallista ja pysyy kaukana ja milloin taas on parasta
piiloutua pensaaseen tai hypätä syliin turvaan.
Minä en ymmärrä, miten Jimi uskaltaa lenkille tien varteen
asti. Osaavatkohan koirat ja niitä taluttavat ihmiset oikein
suhtautua kissoihin, jotka myös kulkevat lenkillä. Epäilen
sitä hieman tällä pikkukissan sydämelläni.