<< 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 >>

20

Kissanpäiviä ja koiranunta 4/2006

Mintun mietteet

Kuukauden Jimismi:

Ei pöllömpi homma kiivetä pöllön seuraksi

Seuraavassa numerossa 15.9.

Seuraavassa Kissanpäiviä ja koiranunta lehden

numerossa vieraillaan pienten jyrsijöiden näyttelyssä,

tutustutaan dalmatialaiseen sekä kotikissaan ja

vakuutetaan lemmikkejä.

Maailma on avara paikka ja kissanjaloilta katseltuna se näyttää

aivan liian pieneltä. Huomasin sen jo nuorempana poikana, kun

kiipesin häntä vilahtaen puuhun.

Suosittelisinkin nyt kaikille valjaissa liikkuville sisäkissoille, että

katsastakaas sieltä pihalta sopiva paikka, jonne voi aina

avaruudenkaipuun iskiessä kiivetä. Voin vakuuttaa, että siinä

silmä ja sielu lepää. Itse asiassa kissan elämää koskevat

ongelman poikasetkin pienenevät, kun ihmiset siellä alhalla

myös pienenevät hetkeksi. Esimerkiksi lapset, vaikka niin mukavia

ovatkin, voi joskus jättää hetkeksi niin, etteivät ne mitenkään yllä

samoihin korkeuksiin.

Yhden asian voisi tietysti valjakissa tarkistaa ennen moista kiipeilyä.

Ei kannata mennã sellaiseen paikkaan, missä valjaat tai hihna tarttuvat

johonkin. Ikävä yllätys, jos niin kävisi. Siis niin kuin minulle kävi, kun

fleksikin siinä rytäkässä hajosi. Itse en tietenkään saanut naarmuakaan.

Aina luovutti ajatus palstansa käyttööni hetkeksi. Minä

kun olen ihmetellyt tätä pihamaan liikaa avaruutta näin

pentukissan silmillä ja halusin siitä hiukan mainita.

Ihmeellinen on maailma ja täynnä hurjia ääniä. Voisikohan

joku kertoa, että mistä tietää milloin koiran haukunta on

turvallista ja pysyy kaukana ja milloin taas on parasta

piiloutua pensaaseen tai hypätä syliin turvaan.

Minä en ymmärrä, miten Jimi uskaltaa lenkille tien varteen

asti. Osaavatkohan koirat ja niitä taluttavat ihmiset oikein

suhtautua kissoihin, jotka myös kulkevat lenkillä. Epäilen

sitä hieman tällä pikkukissan sydämelläni.