5
... Täpliä ja pilkettä silmäkulmassa
Kissanpäiviä ja koiranunta 5/2006
Minulla on tällä hetkellä kaksi koiraa kotona,
9 -vuotias uros Lorenzo ja 8 -vuotias narttu Nomme.
Nomme on äärimmäisen ihana ja haluaa aina, että
kaikilla on hauskaa. Lisäksi se on todella älykäs.
Nuorempana se sai muiden vanhempien koirien kanssa
luita, söi äkkiä omansa ja herkkusuuna halusi tietysti
niiden muiden ja hitaampien luita. Se keksi, että juoksi
pihalle haukkumaan ikään kuin joku olisi tulossa, vaikka
eihän siellä ketään ollut, mutta sai ne vanhemmat koirat
harhautettua ja otti niiden luut.
Vaikka itse en ole helposti höynäytettävissä, niin kerran
sama koira onnistui minuakin huijaamaan. Olin
jotenkin ajatuksissani ja haukkaamassa leipää. Koira
haukahti vieressä niin, että säikähdin ja leipä lensi.
Koira oli ihan viattoman näköisenä ja söi leivän, kun
nythän sen voi syödä.
Myös Lorenzo, joka meille tullessaan ei osannu
samanlaisia temppuja, on viiden vuoden aikana oppinu
talon tavoille. Se tuli kerran tönäisemään kyynärpäästä
niin, että leipä lensi. Sittenhän sen voikin syödä lattialta.
Saman se teki tyttärelleni, joka oli juuri juomassa kahvia.
Koira tönäisi kyynärpäästä ja kahvit lensi ympäriinsä.
Luuli, että taas lentää leipä. On ne vaan älyttömän
ovelia.
Mutta vaikka dalmatialaiset tykkää jujuttaa, niin se
tehdään aina pilke silmäkulmassa. Koskaan ne ei pure
omistajaansa tai asetu omistajaa vastaan. Hirveen
herkkiä koiria ne kyllä on, että kyllä ne sekasin saa,
jos huonosti kohtelee.
Energisiä ja fiksuja on dalmatialaiset. Ne osaa
tasapainottaa omistajankin elämää ja muistuttaa, että
ei kaikki olekaan niin vakavaa.
Kiitoksia Tiina tästä kuvauksesta. Oma mielikuvani
dalmatialaisesta muuttui selvästi tämän ja muiden
harrastajien haastatteluja tehdessäni. Varmasti jatkossa
tulee hymyiltyä jokaiselle vastaantulevalle
dalmatialaiselle. Ehkäpä joku vielä joskus hymyilee
takaisin.
