<< 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 >>

10

Pilkkuja ja dalmatianpuita Dottien malliin

Dottie on aika rauhallinen, sen elämä on jo urautunut.

Ehkä ne alkaa tässä iässä vähän rauhottumaan, mutta

sitä ennen oli aika hulinaa. Noin yksivuotiaana kysyin

eläinlääkäriltä, että missähän vaiheessa Dottie alkaa

rauhottumaan. Eläinlääkäri sitä menoa vähän katseli

ja arveli, että "ehkä 10 -vuoden päästä". Vanhemmat

kyllä sanoo, että ne ihan väsyy Dottien menoon silloin,

kun se on vähän pidempään kylässä. Ehkä me ollaan

sitten niin totuttu Dottien menoon, ettei enää huomata.

Semmoistahan tämä elämä on, että täplät pyörii

silmissä koko ajan.

Kyllä kasvattaja tiesi oikein, eikä olla kaduttu.

Jatkossakin mitä koiria tulee, niin ne on dalmatialaisia.

Dottie on 3,5 -vuotias dalmatialainen, joka oli alun

perin pentueensa pienin, mutta nykyään roteva ja

hyvänkokoinen dalmatialainen. Heidi Laurinen-Nokua

kertoi meille, minkälaista on pilkullinen elämä, jota

pääsee kurkistamaan myös Dottien omilla kotisivuilla.

Me ei olla käyty näyttelyssä, mutta erilaisissa

tapahtumissa kyllä. Yhdessä lasten ja perheiden

tapahtumassa Dottie oli taputeltavana ja ihailtavana.

Näyttelyistä minulla on kokemusta, mutta minun

mielestä ei ole kivaa, että joku sanoo, että sinun

koiralla on liian suuret korvat tai liian paljon tai liian

vähän pilkkuja. Dottiesta näyttelyssä olis varmaan

kauhean kivaa, mutta minä en halua niissä käydä.

Tottelevaisuuskoulua Dottie on miehen kanssa

käyny. Kasvattaja suositteli, että ton kokoinen ja

luonteinen koira olis hyvä kouluttaa. Mutta nykyään

lähinnä metikössä mennään ja sillä tavalla saa

liikkua, mutta ei varsinaisesti harrasteta mitään.

Kun muutettiin maalle, niin neuvoteltiin kovasti siitä,

että minkälainen koira otetaan. Miehellä oli kokemusta

isoista koirista ja minulla settereistä. Sitten vielä pojilla

oli omat mielipiteensä. Loppujen lopuksi dalmatialainen

sopi kaikille. Niin alettiin tutkimaan kotisivuja ja vaikka

oli tarkoitus käydä katsomassa useampaa pentuetta,

niin Dottie oli siinä ensimmäisessä, mitä mentiin

katsomaan. Kasvattaja haastatteli meitä

perusteellisesti ja toi sitten yhden pennun, että hänestä

tämä olisi teille sopiva pentu.

Kissanpäiviä ja koiranunta 5/2006

Muita eläimiä meillä on kolme kissaa ja hevonen.

Yksi kissoista, pentu on Dottien oikein hyvä kaveri.

Se jopa koitti Dottieta imeä ja Dottie oli vähän, että

häh . On sitä sitten kielletty, mutta joskus yöllä

kuuluu lutkutus. Sylikkäin ne usein nukkuu.

Dottiella on ehkä vähän identiteetti hukassa, että

mikä on kissan ja koiran ero. Usein se ottaa mallia

kissoista ja tekee samalla tavalla. Pentuna Dottiella

oli suuri harmi, että miks ei hän pääse puuhun, kun

nuo kissatkin sinne menee.

Me on jo ajateltu, että otettais Dottien kaveriksi

toinen dalmatialainen, mutta ehkä ensi keväänä.

Ei kissa voi lähteä sillä tavalla lenkille kaveriksi,

vaikka joskus kulkeekin perässä. Eikä otetakaan

kissoja mukaan metsään, että eivät tottuisi sinne

liikaa kulkemaan. Komennetaan ne aina takaisin

pihaan.

Riistaviettisyyttä Dottiella ei todellakaan näytä

olevan. Firehouse's Hot Rod Queen, Omistaja Heidi

Laurinen-Nokua, Dottien kotisivut, kasvattaja

Tanja Lönnqvist, Firehouse's