10
Pilkkuja ja dalmatianpuita Dottien malliin
Dottie on aika rauhallinen, sen elämä on jo urautunut.
Ehkä ne alkaa tässä iässä vähän rauhottumaan, mutta
sitä ennen oli aika hulinaa. Noin yksivuotiaana kysyin
eläinlääkäriltä, että missähän vaiheessa Dottie alkaa
rauhottumaan. Eläinlääkäri sitä menoa vähän katseli
ja arveli, että "ehkä 10 -vuoden päästä". Vanhemmat
kyllä sanoo, että ne ihan väsyy Dottien menoon silloin,
kun se on vähän pidempään kylässä. Ehkä me ollaan
sitten niin totuttu Dottien menoon, ettei enää huomata.
Semmoistahan tämä elämä on, että täplät pyörii
silmissä koko ajan.
Kyllä kasvattaja tiesi oikein, eikä olla kaduttu.
Jatkossakin mitä koiria tulee, niin ne on dalmatialaisia.
Dottie on 3,5 -vuotias dalmatialainen, joka oli alun
perin pentueensa pienin, mutta nykyään roteva ja
hyvänkokoinen dalmatialainen. Heidi Laurinen-Nokua
kertoi meille, minkälaista on pilkullinen elämä, jota
pääsee kurkistamaan myös Dottien omilla kotisivuilla.
Me ei olla käyty näyttelyssä, mutta erilaisissa
tapahtumissa kyllä. Yhdessä lasten ja perheiden
tapahtumassa Dottie oli taputeltavana ja ihailtavana.
Näyttelyistä minulla on kokemusta, mutta minun
mielestä ei ole kivaa, että joku sanoo, että sinun
koiralla on liian suuret korvat tai liian paljon tai liian
vähän pilkkuja. Dottiesta näyttelyssä olis varmaan
kauhean kivaa, mutta minä en halua niissä käydä.
Tottelevaisuuskoulua Dottie on miehen kanssa
käyny. Kasvattaja suositteli, että ton kokoinen ja
luonteinen koira olis hyvä kouluttaa. Mutta nykyään
lähinnä metikössä mennään ja sillä tavalla saa
liikkua, mutta ei varsinaisesti harrasteta mitään.
Kun muutettiin maalle, niin neuvoteltiin kovasti siitä,
että minkälainen koira otetaan. Miehellä oli kokemusta
isoista koirista ja minulla settereistä. Sitten vielä pojilla
oli omat mielipiteensä. Loppujen lopuksi dalmatialainen
sopi kaikille. Niin alettiin tutkimaan kotisivuja ja vaikka
oli tarkoitus käydä katsomassa useampaa pentuetta,
niin Dottie oli siinä ensimmäisessä, mitä mentiin
katsomaan. Kasvattaja haastatteli meitä
perusteellisesti ja toi sitten yhden pennun, että hänestä
tämä olisi teille sopiva pentu.
Kissanpäiviä ja koiranunta 5/2006
Muita eläimiä meillä on kolme kissaa ja hevonen.
Yksi kissoista, pentu on Dottien oikein hyvä kaveri.
Se jopa koitti Dottieta imeä ja Dottie oli vähän, että
häh . On sitä sitten kielletty, mutta joskus yöllä
kuuluu lutkutus. Sylikkäin ne usein nukkuu.
Dottiella on ehkä vähän identiteetti hukassa, että
mikä on kissan ja koiran ero. Usein se ottaa mallia
kissoista ja tekee samalla tavalla. Pentuna Dottiella
oli suuri harmi, että miks ei hän pääse puuhun, kun
nuo kissatkin sinne menee.
Me on jo ajateltu, että otettais Dottien kaveriksi
toinen dalmatialainen, mutta ehkä ensi keväänä.
Ei kissa voi lähteä sillä tavalla lenkille kaveriksi,
vaikka joskus kulkeekin perässä. Eikä otetakaan
kissoja mukaan metsään, että eivät tottuisi sinne
liikaa kulkemaan. Komennetaan ne aina takaisin
pihaan.
Riistaviettisyyttä Dottiella ei todellakaan näytä
olevan. Firehouse's Hot Rod Queen, Omistaja Heidi
Laurinen-Nokua, Dottien kotisivut, kasvattaja
Tanja Lönnqvist, Firehouse's