<< 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 >>

11

...Pilkkuja ja dalmatianpuita Dottien malliin

Kissanpäiviä ja koiranunta 5/2006

Minusta dalmatialainen ei ole ihan pienten lasten

koira. Sen voi ottaa väärin perustein ja siitä voi tulla

ongelmia. Dalmatialainen on herkkä koira, eikä sitä

voi kohdella huonosti, koska siitä se sekoaa. Se on

ihana koira, kun sillä on paljon tilaa, paljon seuraa ja

10 kilometrin lenkki päivittäin. Silloin ei tule

ongelmia, kun ei tarvitse purkaa energiaa pienessä

tilassa.

Dottie saa purkaa energiansa lenkillä, eikä mitään

ongelmia ole ollut. Se on kaunis ja luonteeltaan

mainio koira. Tuttavaperheen neljävuotias tyttö

sanoi muuten koivujakin dalmatianpuiksi. Hän

pelkäsi ennen koiria, mutta Dottie opetti, että koira

voi olla turvallinen kaveri. Nyt Dottielle pitää aina

antaa ruokaa ja siitä tykätään. On hieno, että

lapsetkin oppii tuntemaan eläimiä.

Dalmatialaisessa on parasta se, että se on ihmisen

ystävä. Se on todellinen seurakoira ja hetkeekään

et ole yksin sen jälkeen, kun dalmatialaisen olet

ottanut. Ja luonne on ainakin Dottiella niin onnistunut.

"Kuin kissa ja koira - parhaat

ystävykset"

Jimikin, lehden toimittajakissa, sen ensimmäisessä

jimismissään tietää, että kissa ja koira voivat olla

parhaat ystävykset ja usein niin onkin. Kissan ja

koiran suhde voi omalla hieman erikoisella

tavallaan olla todella läheinen.

Viereisessä kuvassa Dottie ja Fabio tiivistävät

lehden tämänkertaisen teeman yhteen kuvaan:

Dalmatialaiset ja kotikissat. Siirrytään siis

seuraavalla sivulla täplikkäistä ystävistä

kotikissojen kirjavaan joukkioon.

Kiitoksia vielä kerran kaikista täplikkäistä

haastatteluista ja kurkistuksesta Dottienkin

elämään.

Dalmatiankoira on onnellinen saadessaan

riittävästi rakkautta ja liikuntaa. Dottien ilme

ainakin kertoo siitä, että elämä on mallillaan.

Ympärillä tilaa missä juosta ja temmeltää,

eikä mitään estämässä menoa.