11
...Pilkkuja ja dalmatianpuita Dottien malliin
Kissanpäiviä ja koiranunta 5/2006
Minusta dalmatialainen ei ole ihan pienten lasten
koira. Sen voi ottaa väärin perustein ja siitä voi tulla
ongelmia. Dalmatialainen on herkkä koira, eikä sitä
voi kohdella huonosti, koska siitä se sekoaa. Se on
ihana koira, kun sillä on paljon tilaa, paljon seuraa ja
10 kilometrin lenkki päivittäin. Silloin ei tule
ongelmia, kun ei tarvitse purkaa energiaa pienessä
tilassa.
Dottie saa purkaa energiansa lenkillä, eikä mitään
ongelmia ole ollut. Se on kaunis ja luonteeltaan
mainio koira. Tuttavaperheen neljävuotias tyttö
sanoi muuten koivujakin dalmatianpuiksi. Hän
pelkäsi ennen koiria, mutta Dottie opetti, että koira
voi olla turvallinen kaveri. Nyt Dottielle pitää aina
antaa ruokaa ja siitä tykätään. On hieno, että
lapsetkin oppii tuntemaan eläimiä.
Dalmatialaisessa on parasta se, että se on ihmisen
ystävä. Se on todellinen seurakoira ja hetkeekään
et ole yksin sen jälkeen, kun dalmatialaisen olet
ottanut. Ja luonne on ainakin Dottiella niin onnistunut.
"Kuin kissa ja koira - parhaat
ystävykset"
Jimikin, lehden toimittajakissa, sen ensimmäisessä
jimismissään tietää, että kissa ja koira voivat olla
parhaat ystävykset ja usein niin onkin. Kissan ja
koiran suhde voi omalla hieman erikoisella
tavallaan olla todella läheinen.
Viereisessä kuvassa Dottie ja Fabio tiivistävät
lehden tämänkertaisen teeman yhteen kuvaan:
Dalmatialaiset ja kotikissat. Siirrytään siis
seuraavalla sivulla täplikkäistä ystävistä
kotikissojen kirjavaan joukkioon.
Kiitoksia vielä kerran kaikista täplikkäistä
haastatteluista ja kurkistuksesta Dottienkin
elämään.
Dalmatiankoira on onnellinen saadessaan
riittävästi rakkautta ja liikuntaa. Dottien ilme
ainakin kertoo siitä, että elämä on mallillaan.
Ympärillä tilaa missä juosta ja temmeltää,
eikä mitään estämässä menoa.