Kissanpäiviä ja koiranunta 5/2006
Perditan jengi
Nemo Pongo, Misse Perdita, Tyyne ja nyt
nuorimpana Sirius Scout muodostavat Perditan
jengin, joka touhuilee omassa blogissaan ja
jonka kuulumisista Virve Lindqvist meillekin kertoi.
Tyyne on vanhin, näyttää missä ollaan ja pitää
kuria. Tyyne on tullu meille 8 -vuotiaana
pitovaikeuksien takia, eikä tykkää ollenkaan
miehistä ja vieraisiin suhtautuu epäillen. Kun
Tyyne tuli, niin meillä oli toinenkin kissa, joka
kuitenkin kuoli. Ajatus oli, ettei oteta uutta kissaa,
mutta vaan neljä päivää meni, niin oli jo haku
päällä. Viikon päästä otettiin Misse.
Tyyne pitää huolen siitä mitä tehdään ja milloin
pitää syödä. Neljän aikaan jo maataan ruokakupin
edessä, että missä se ruoka on. Itsepäinenkin
Tyyne on ja välillä epäilen, että sen kuulossa on
vikaa, mutta kun raksut kolahtaa kuppiin, niin on
heti paikalla.
Misse kaunotar tuli KSEY:n kautta. Joku mummo
oli löytäny Missen ja Missen veljen ja syöttäny
niille koiranmakkaraa. Missellä on toispuolinen
väristys, se on vähän ruman näkönen. Se vaan
iski heti silmään. Sitä oli jo kutsuttu Perditaksi,
joten Misse Perdita sen nimen pitää olla.
Misse pitää aina Nemolle kuria ja näyttää, että
sinä olet minun alamaiseni. Se on myös tarkka
reviiristään ja pitää jodlaten saarnan liian lähelle
tulijoille.
Meillä kissat ulkoilee valjaissa, mutta Tyyne saa
joskus olla vapaana. Kyllä me joskus herätetään
vähän kummastusta, että "onko teillä koira". Niin
ja joskus on kysytty, että "onko ne vihasia, kun ne
pidetään valjaissa". Valjaissa kulkemisesta on
monta mielipidettä. Vaikka jotkut miettii, että se on
melkein eläinrääkkäystä, niin meillä on kissat ihan
täpinöissään jo kun ottaa valjaat esille. Ne tykkää
ulkoilla. Misse ei siedä, että muut tulee sen kanssa
yhtä aikaa, joten ne käytetään yksitellen.
Yläkuvassa vanharouva Tyyne poseeraa valokuvaa
varten ja alakuvassa Sirius on toista päivää uudessa
kodissaan. Kunnon unet tarvitaan, että taas jaksaa.