<< 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 >>

11

...Jip-Jap'n cornishit ja snautserit

Kissanpäiviä ja koiranunta 6/2006

Minkälainen cornish rex on ja minkälaiselle ihmiselle

rotu sopisi? Ihmisen pitää olla aika jämpti, niin kun

koirienkin kanssa. Periks ei saa antaa, kun nämä on

aika itsepäisiä kissoja. Jos tykkää vilkkaasta elämästä,

touhusta ja seurata touhuja, niin sitten cornish sopii

hyvin.

Cornishin ääni kyllä kuuluu. Se ei ole ihan niin paha

kuin itämaisilla. Ne tykkää jutella ja kun sä juttelet,

niin kissa vastaa. On ne varsinaisia jenkkiblondeja,

nämä minun kissat.

Cornishit on tosi siroja ja toi karva on aivan ihana.

Karvalle ei juuri tarvitse tehdä mitään. Se on hyvä

juttu sen jälkeen, kun on 26 -vuotta trimmannu

snautsereita. Kyllähän näistäkin lähtee karvaa, mutta

se on sellaista pölyä, eikä siitä tule villakoiria.

Minkälaista on snautserin turkinhoito? Periaatteessa

ne nypitään kaksi kertaa vuodessa ja siistitään noin

kolmen kuukauden välein. Sitten on tietysti normaalit

hoitotoimenpiteet, niin kun esimerkiksi kynsien

leikkaus. Korvakäytävät nypitään, jos sinne kasvaa

kovasti karvaa. Kun turkin harjaa säännöllisesti, niin

se ei takkuunnu. Jos takkuja tulee, niin ne tulee

pohjavillaan.

Snautseria ei juuri tarvitse pestä. Moni sanoo, että ei

voi ottaa valkosta snautseria, kun niitä pitää pestä. Ei

se niin ole. Jos koira kurastuu lenkillä, niin me

kävellään sitten vähän pellolla ja kura varisee pois.

Snautserin karkea karva hylkii likaa. Ihan perus

siistiminen siis riittää.

Meillä nämä koirat ja kissat, aikuiset ja pennut elää

kaikki samassa. Hyvin menee kaikki yhdessä.

Voisitko kertoa myös snautsereista ja siitä

kasvatustyöstä? Eka snautseri, keskikokoinen, tuli

mulle vähän vahingossa. Mulla oli myös pari shäferiä,

joita koulutin ja snautseri kulki siinä mukana pk

harjotuksissa. Sitten kun Eetu kuoli kahdeksan

vuotiaana, niin en osannu olla kun kolme viikkoa ilman

snautseria. Ajattelin, että ei olisi aikaa isommalle

snautserille ja niin tuli kuvioihin kääpiösnautserit.

Alkuun kasvatin kaikkia värejä ja ensimmäisistä

pennuista on nyt 8 -vuotta. Nykyään kasvatan

valkoisia. Joskus aikanaan koulussa olin pitäny

esitelmän snautsereista ja sitä tehdessä sain selville,

että oli olemassa myös valkoisia snautsereita. Siitä oli

jääny unelma elämään ja 12 -vuoden unelma toteutui,

kun sain valkoisen kantanarttuni.

Minkälainen on kääpiösnautseri? Ne on hyvin

jästipäisiä ja aina valmiina. Omistajan pitää olla

määrätietoinen ja jämpti. Nämä tarvii aivotoimintaa,

eikä niistä saa energiaa loppumaan lenkillä. Joku

koulutus tai agility on hyviä, kun niissä pitää tehdä

muutakin kuin juosta. Kaikenmoinen puuhastelu on

tärkeämpää kuin pitkät lenkit pari kertaa päivässä.

Pari kertaa olin jo ollu tuomassa, mutta ensin väri ei

ollu rekisterikelpoinen ja sitten sanottiin, että älä ota,

kun ne ei ole snautserin näkösiäkään. Kolmannella

kerralla toin vaan, enkä kuunnellu ketään.

Snautserituomari etsi minulle pentua, mutta löysi

1,5 -vuotiaan Fantan. Fanta täytti juuri 10, mutta

vieläkin siitä kysytään, että mikäs pentu tämä on. Jos

se tuommosena pysyy, niin Fanta elää vielä

seuraavatkin 10 -vuotta.

Jip-Jap'n kissat ja koirat osaavat nauttia elämästään.