<< 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 >>

17

Kissanpäiviä ja koiranunta 6/2006

Lapset ja lemmikit

Lainaan heti alkuun Päivi Digertin sanoja, jotka kuulin

haastatellessani häntä cornish rexien ja

kääpiösnautserien kasvatuksesta. "Myyn

mieluummin lapsiperheeseen, kun lapsilla on

aikaa touhuta. Aikuisilla on aina kiire."

Kuinka totta tuo onkaan. Todennäköisempää on,

että juuri kolmevuotias poika hihkuu ja juoksee ympäri

taloa, vetää narua perässään ja ohjaa kissojen leikkiä.

Tai todennäköistä on, että koiran paras kaveri onkin

tokaluokkalainen, joka vaikkapa ulkona piilottaa koiran

lempipalloa mitä erilaisempiin paikkoihin yhä

uudestaan ja uudestaan. Koiran häntä heiluu riemusta

niin, että on irrota, kun se taas ryntää etsimään.

Kyllä aikuinen tietenkin kouluttaa, harrastaa ja

rakastaa lemmikkiään paremmin kuin kukaan muu,

mutta ne touhut ovat erilaisia. Kuten sanottua, meillä

aikuisilla on usein kiire, mutta lapsilla on enemmän

aikaa.

Riippuu hyvin paljon kasvattajasta ja esimerkiksi

hänen kasvattamastaan rodusta, miten kasvattaja

suhtautuu lapsiperheisiin lemmikin ostajana. Hänen

vastuullaan on pyrkiä näkemään, pääseekö lemmikki

hyvään ja rakastavaan kotiin. Varmasti tulee eteen

tilanteita, jolloin kasvattaja ei voi luottaa raisuihin

lapsiin ja pelkää lemmikkinsä puolesta niin, että

kieltäytyy myymästä perheelle lemmikkiä.

Suurimmassa osassa perheitä, joissa lemmikkejä on,

lapset opetetaan kunnioittamaan ja käsittelemään

eläimiä oikein. On tehty tutkimus (jota en nyt mistään

löytänyt), jossa on todettu, että ne lapset joilla on

lapsena lemmikki, eivät yhtä todennäköisesti syyllisty

kasvettuaan eläinsuojelurikkomuksiin kuin ne

ihmiset, joilla ei lapsuudessaan ollut lemmikkiä.

Kiintymys ja läheltä koettu elämä lemmikkien parissa

opettavat ajattelemaan lemmikkiä elävänä ja

tuntevana olentona. Eihän tärkeälle ystävälle voisi

tehdä mitään pahaa.

Lapselle lemmikki tarjoaa ystävyyttä, kenties seuraa

silloin, kun tulee yksin koulusta kotiin ja kumppania,

jolle voi kertoa niin hienot kuin ikävätkin asiat. On

tilanteita, jolloin sydäntä pakottavat asiat haudataan

ystävän turkkiin ja niiden ikävä merkitys vähenee.

Ehkäpä itselläsikin on muistikuvia lapsuudesta ja

yhä toisinaan mielessä se tärkeä nelijalkainen

ystävä.

Lapsen ja lemmikin ystävyys on syvää ja antoisaa.

Myös menetys kuuluu lapsen ja lemmikin

suhteeseen. Nelijalkainen ystävä voi elää pitkään

tai vähän lyhyemmän ajan, mutta jossain vaiheessa

myös kuolema on edessä. Aihe on vaikea aikuiselle

ja sitä se todella on myös lapselle. Toisaalta lapselle

se tarjoaa myös mahdollisuuden ymmärtää elämän

kiertokulkua.

Kaikkitietävä amerikkalainen Dr. Phil käsitteli

ohjelmassaan alkuvuodesta lemmikkien kuolemaa

lasten kannalta. Hän pyysi vanhempia

keskustelemaan kuolemasta lapsen kanssa silloin,

kun se on tapahtunut. Ei ole oikein hankkia heti

samanlaista lemmikkiä ja sanoa, että on se sama

"Rekku". Se on varmasti totta. Puhuminen on

vaikeaa, mutta julmaa olisi huijata lasta, jota ei

kuitenkaan voi huijata.