Kissanpäiviä ja koiranunta 6/2006
Mintun
mietteet
Kuukauden Jimismi:
Keltainen on seikkailun väri!
Seuraavassa numerossa 15.11.
Saapa nähdä minkä verran maassa on lunta tai onko lunta vielä nähtykään, kun seuraava Kissanpäiviä ja
koiranunta ilmestyy. Silloin teemana ovat kissoista brittiläinen, koirista vehnäterrieri ja lemmikkien ruokinta.
Syksyssä on monta hyvää ja parasta asiaa, mutta aivan kaikkein parasta
ovat ne keltaiset lehdet, joita tipahtelee taivaalta ja jotka peittävät pihan
paikoitellen tosi paksuna kerroksena. Sara, tämä meidän sileakarvainen
noutajakaveri, on vielä höpsähtäneempi kuin minä, kun se pääsee lehtiin
kieriskelemään ja nuuhkimaan. Aika moisia seikkailuhajuja ja actionia
sieltä lehtien seasta löytää.
Ajattelin tilata tänne meidän pihahäkkiinkin ison kasan lehtiä. Tuonne
alanurkkaan ne hyvin menisi. Siinä voisi sitten ottaa lehtikylpyjä ja tehdä
nukkumispesää aina kun siltä tuntuisi. Ehdottomasti suosittelen ajatusta
muihinkin kissojen pihatarhoihin, minne tarvitaan välillä jotain uutta. Aika
edullinen ja ekologinen tapa pitää hauskaa.
Minäkin mietiskelen ulkosalta, mutta ihan muita juttuja
tästä lehdestä. Minäkin olen kasvatettu kissa eli oikein
suuresti toivottu prinsessa. Meitä siperiankissojahan ei
ole jalostettu, koska tällaisia meidän esi-isistä siperiassa
kehittyi. Mutta tuo kasvattaminen on aika taitoa vaativaa
puuhaa.
Tässä lehdessä on aika hyvää esimerkkiä siitä, että
koiran ja kissan kasvattaminen ei ole kovin erilaista
touhua. Ei myöskään eri rotujen kasvattaminen paljon
poikkea toisistaan. Varmasti eri rotujen kasvatuksessa
on paljon samoja asioita ja oppia pitääkin ottaa yli
kaikkien rajojen. Niitä rikottavia rajoja tähän jään vielä
tuumailemaan. Nähdään taas.
Niin sinnehän voisi vielä piilottaa jotain. Entäs jos siellä olisi pari karkkia,
joita pitäisi etsiä. En tiedä, voisi vielä houkutella hiiriä tänne häkkiin. Ee
sillä, eihän sekään minua haittaisi. Tärkeintä, että riittää puuhaa ja
touhua, niin ei iske laiskuus ja pulskeus.