Kissanpäiviä ja koiranunta 7/2006
Herrasmieskissa Sören
Isonkyrön Tervajoella erään omakotitalon pihassa
ulkoilee usein kookas ja komea mustavalkoinen
kissa. Se on Sören, Vaasan kissatalosta haettu
kissa, joka nauttii elämästään Marita Karhunmaan
hoidossa. Kävin tapaamassa Söreniä ja Maritaa,
joka kertoi elämästä ison leikkisän kissan kanssa.
Sören kulki aluksi tosi ylhäällä ja nukkui tiskialtaassa.
Kerran hämmästyin, kun löysin sen makailemasta
makuuhuoneen oven päällä. Sören on tosi ketterä,
vaikka onkin noin iso kissa. Mitään se ei ole
pudottanu, vaikka kulkee hyllyissäkin.
Sören oli kaltoin kohdeltu, alkoholistiperheestä. Sen
sisko oli jo sijotettu jonnekin Seinäjoelle. On ne pitkiä
aikoja olla isossa laumassa, kun Sörenkin oli siellä
vuoden. Meillä Sören on ollu nyt kolme vuotta ja on
arvioitu, että ikää sillä on noin viisi vuotta.
Meillä oli ennemmin Nisse kissa, mutta se kuoli.
Vuosi oltiin ilman kissaa ja sitten mentiin Vaasan
kissatalolle. Ensin ei osattu päättää mikä otetaan,
mutta viikko kun mietittiin, niin tämä herrasmies
meille tuli.
Sörenin lempipaikka on sohvalla, mistä on hyvä
katsoa lintuja. Yllä Sören nukkuu sängyllä jalkopäässä.
Hyllyssä on paljon kynttilöitä. Pystytkö polttamaan
niitä? Mulla on paljon kynttilöitä ja kyllä niitä voi polttaa.
Sören käy kyllä haistamassa kynttilää, mutta tuntee,
että se on kuuma. Jos menen vaikka hakemaan puita,
niin sammutan tietysti ne ensin.
Häntä viuhuu, kun Sören seuraa lintujen
lentelyä pihassa.
Sören on innokas puskemaan ja hypää mielellään Maritan
syliin kehräämään.
Jutteleeko Sören paljon? Ääntelee ja pyytää ulos ja
juttelee varsinkin tytön kanssa. Sitten Sören käy
kaapimassa ruokakupilla, jos ruoka on vähän liian
vanhaa.