<< 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 >>

15

Koirien barffaus

Kissanpäiviä ja koiranunta 7/2006

Zamu oli syönyt kuivamuonaa ja söi sitä meilläkin

lähemmäs vuoden. Sitten rupesin kiinnostumaan

raakaruokinnasta. Flagstones sivuilla oli kirjotettu

luonnonmukaisesta ruokinnasta ja samoin Koirakoplan

sivut oli hyvät ja kyselin heiltä lisää. Ennen kun Viivi

tuli, niin Zamu söi jo sekaruokaa. Mitä enemmän oppi

ja luki, niin sitä enemmän alkoi ajatella, että se

raakaruokinta on koirille parempi vaihtoehto.

Barf ruokinnan aloittaminen lähtee liikkeelle tiedon

hankkimisesta. Soitin Jenni Kivikoski-Peltoselle, jonka

Zayora s kennelin sivuilta löytyy myös mainio ja

käytännönläheinen tietopaketti ruokinnasta. Hän kertoi

omista kokemuksistaan rhodesiankoirista,

barffauksesta ja raakaruokinnasta.

Koirien barf ruokinnasta löytyy useita hyviä yksityisiä

sivustoja. Esimerkiksi Koirakoplan sekä Kaukametsän

kennelin ruokintasivuihin kannattaa ehdottomasti

tutustua.

Apina taitaa olla Viivin oikein hyvä ystävä.

Zamu ja Viivi

Zamu on hassu poika ja tosi kiltti. Vähän

rhodesiankoiralle epätyypillisesti se on aika pehmo,

niin että jos joutuu vähän ärähtämään, niin Zamu

on ihan anteeksi . Paitsi koirien kesken on kyllä eri

meininki, silloin herra on hyvinkin itsevarma. Zamu

on aika pidättyväistä tyyppiä ja se on

luonteenomaista rhodesiankoirille.

Rhodesiankoira oli vielä jokunen vuosi aika

harvinainen rotu. Sen suosio kuitenkin kasvaa ja nyt

näitä koiria näkee jo enemmän koirapiireissä ja

harrastuksissa. Meille nyt 6 vuotias Zamu muutti

3 vuotiaana kasvattajalta. Se tuli jenkeistä

tarkoituksena käyttää sitä jalostukseen, mutta

koska sen sperma oli viallista, Zamu on tänä

päivänä ihan kotikoira.

Viivi on vähän yli 2 vuotias ja rakastaa kaikkea mikä

liikkuu. Peppu menee puolelta toiselle, kun häntä

heiluu niin kovaa. Se on todella avoin ja ystävällinen

koira. Minun mielestä nuoremmat sukupolvet

rhodesiankoirista on paljon avoimempia kuin

vanhemmat. Henkilökohtainen mielipiteeni on, että

avoimen koiran kanssa on helpompi elää, mutta ei

rhodesiankoiran tarvitse välttämättä aivan niin avoin

olla kuin Viivi on. Minä odotan, että kun päästään

muuttamaan omakotitaloon, meneekö Viivi vieraita

vastaan häntää heiluttamaan vai tuleeko sitten se

luontainen vahtivietti esille.

Rhodesiankoirat on aikuisia noin 3-4 vuoden iässä.

Rhodesiankoirat on aiemmin olleet lähinnä

näyttelykoiria Suomessa, mutta nykyään harrastukset

alkaa kääntyä myös sinne liikunnallisempaan puoleen.

Niiden kanssa voi harrastaa TOKO:a, MEJÄä, hakua

ja agility on ehkä liikunnallisista suosituin.

TOKO on näistä varmasti haastavinta, koska siinä

vaaditaan pitkää pinnaa. Rhodesiankoira ei ole rotu,

joka tekee asioita siksi, että omistaja haluaa. Sen

pitää itse hyötyä tekemisistään. Herkkujen kanssa

homma toimii ja koiraa on tosiaan palkittava.

Motivoiminen on oma jipponsa näiden koirien kanssa.

Rhodesinakoirat ovat alun alkaen olleet

metsästyskoiria. Ne eivät ole palveluskoiratyyppiä,

vaikka yksilöeroja toki on. Jos on tarmoa ja haluaa

itselleen haastetta, niin rhodesiankoira on hyvä

valinta.