<< 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 >>

Kissanpäiviä ja koiranunta 7/2006

Vielä kolme väittämää raakaruokinnasta ja mitä

mieltä Maaru oli niistä

Raakaruokinta on työlästä: Pikkusen enemmän

työtä siinä on. Lihat pitää pilkkoa ja laittaa

pakkaseen annospaloina. Esimerkiksi luisten lihojen

erottelu vaatii viitseliäisyyttä, mutta pakkasesta on

helppo ottaa valmiita lihapusseja syötäväksi.

...Kissojen barffaus

Raakaruokinnassa on vaikea taata

tasapainoinen ravinnon saanti: On siinä sen

verran perää, että täytyy etsiä aktiivisesti tietoa

ja joutuu miettimään asiaa, mutta kyllä lisäravinteilla

täydennetystä, tasapainoisesta raakaruokavaliosta

saa hyvin kaiken tarvittavan. Raakaruokinnassa

kissan ei tarvitse syödä sitä kaikkea, mitä teollisen

ruuan mukana tulee. Viljat, riisit ja maissit on

sellaista, ettei kissa niitä söisi, jos niitä ei olisi

naamioitu ruuanparannusaineilla. Ajan myötä

kasviperäiset hiilarit, lisä-, väri- ja säilöntäaineet

rasittavat lihansyöjän elimistöä ja voivat aiheuttaa

vakaviakin sairauksia. Monen elintasosairauden

(virtsatievaivojen, iho-oireiden ja allergioiden,

ylipainon, diabeteksen ja munuaisvaivojen) taustalta

voidaan jäljittää vääränlainen, lihansyöjälle

sopimaton ruokavalio.

Raakaruokinta on kallista: Sekaruokintaan

verrattuna se tulee hiukan kalliimmaksi. Meillä

menee se raha nyt ruoassa, joka voisi mennä

virtsakiteisen, kivuliaan kissan hoitoon. Me

ostetaan marketista suuri osa ruuasta. Se on

helppoa kun käy itse ruokaostoksilla. Lihaa voi

myös ostaa raakaruokakaupoista suuremmissa

erissä ja silloin se tulee yleensä halvemmaksi.

Täytyy vielä kertoa jätösriemuvoitto. Ennen kissoilta

tuli kerran päivässä sellaisia haisevia nyyttejä,

mutta nykyään kakka ei haise eikä sitä synny kuin

hyvä jos joka toinen päivä. Aluksi olin ihan

paniikissa, että mikä on kun ei haise eikä papanoita

pyöri potassa. Hajun häviäminen ja jätösmäärän

radikaali väheneminen johtuikin hyvästä ruuasta.

Näiden haastattelujen ja ruokapohdintojen

yhteenvetona voisi todeta, että lemmikin hyvä

ruokavalio on kiinni omistajasta ja lemmikistä -

molemmista. Jokin sopii yhdelle ja toinen toiselle.

Se ei tarkoita vain turkin kiilota ja papanoiden pientä

määrää, vaan myös omistajan ajankäyttöä ja

ajatuksia ruokinnasta.

Tässä velho vielä venyttelee tervehdyksensä.

Kiitoksia Maaru tästä haastattelusta ja

kissanäkökulmasta raakaruokintaan.

Yhteenvetona ruokinnasta

Mitä näistä pohdinnoista seuraa Jimin poppoolle?

Koira, rakkaat vanhukset, saavat jatkaa hyvin

samoilla linjoilla kuin tähänkin asti. Ruuan laatuun

ja sen sopivuuteen juuri kummankin koiran

tarpeisiin tulen kiinnittämään erityisesti huoimiota.

Kissoilla valmisruoka on ollut myös tähän asti

pääasiallinen ravinto ja näin tulee jatkumaankin,

mutta muu ruokavalio tulee laajenemaan entisestään.

Suikalelihat saavat seurakseen paljon muutakin.

Ruokinta on yksi tärkeimmistä lemmikin elämään

vaikuttavista asioista. Sillä voidaan parantaa tai

huonontaa elämänlaatua koko perheessä. Hyvä ja

juuri kyseiselle lemmikille sopiva ruoka vaikuttaa

fyysisen hyvinvoinnin lisäksi lemmikin käytökseen

saakka.