Perditan jengi

Sunnuntai aamuna lähdettiin aikaisin liikenteeseen kohti Hyvinkäätä. Aslan matkusti niin nätisti kuin vain voi. Alkumatkasta oli kuulema huudellut, mutta se on ymmärrettävää poika kun paljoa ei ole yksin joutunut matkustamaan.

Hyvinkään näyttelyyn reitti on tullut tutuksi kun melkein joka kesä siellä on tullut käytyä kissanäyttelyssä. Joten perille osattiin oikein hyvin.
Misse pääsi näyttelyluettelon ja mainoksen mannekiiniksi, joten olikin sangen ihanaa kun ulko-ovella Misse otti vastaan näyttelyyn.

Aslanille tämä oli ensimmäinen FIFe näyttely ja siten myös isoin näyttely missä se on koskaan ollut. Ell-tarkastus sujui hyvin ja poika oli yllättävän reipas. Omassa häkissä piti aluksi vähän häseltää, mutta kun Aslan pääsi sylissä tsekkamaan näyttelypaikkaa niin rauha tuli häkkiinkin sitten.

Aslan olikin hyvä lisä itämaisrivistöön ja moni luuli sitä itämaiseksi, tosin iso kokoiseksi sellaiseksi.
Polgara oli palvelijoineen meidän ihastuttava häkkinaapuri.

Agilityä käytiin kokeilemassa ja poika suoritti kaikki esteet hitaasti omaan tahtiinsa. Mitään aikoja ei otettu. Pääasia oli, että Aslanille jäi agiradasta hyvä kuva. Pakottaminen kun ei kuuluu sitten ollenkaan periaatteisiini vaan aina edetään kissan tahtiin sen ehdoilla.

A-estettä poika ei ollut koskaan ennen edes nähnyt, mutta sen salat opittiin myös.

Hyppyeste

Mietintätauko

Kissa-agility ei ole todellakaan tosikoille soveltuva laji. Olin kyllä pojasta enemmän kuin ylpeä. Hienosti suoritti kaikki esteet ja rohkaistu, vaikka hälinää ja meteliä piisasi hyvin.

Arvostelu sujui myös mallikkaasti. Tuomarina oli Linda Sviksa. Tuomari katsoikin tarkkaan kissan läpi ja kirjoitti huolella arvostelusetelin samalla selittäen. Väritys ja turkin laatua saivat hirmuisesti kehuja. Samoin pään muoto, vaikkakin nuorela pojalla pää ei vielä ole ehtinyt kasvaa kroppaa kiinni. Vahva rakenteinen, lihaksikas athleetti. Siis hyvin saman tyylistä arvostelua kuin Nemo sai nuorena.

Hienosti poika esiintyi.

“Very sweet and attractive young boy”

Kuudenneksi jäätiin sitten, kun pojalla on kehitys kesken. Mutta menestystä me ei lähdettykään metsästämään vaan hyvää kokemuksta ja sitä saatiin roppakaupalla. Poika ei kertakaan äännellyt näyttelyssä. Nemo ja Sirius kun olivat Aslanin iässä molemmat vähän räpättäjiä ja kaikille piti ähistä.

Kaiken kaikkiaan meillä oli sangen onnistunut näyttelypäivä, joka sujui kuin siivillä hyvässä seurassa. Niin ja sivu silmällä abyja ihastellen.
Ofelia viime vuoden agikissa oli yksi ihasteltavista.

Ensin katoaa Nemo kamu ja nyt ei enää Siriustakaan näy. Ei tätä tahdo pieni kissa ymmärtää. Mihin kaikki mun kamut oikein häipyy.. No onneksi Misse prinsessa sentään on ja pysyy, sitä en päästä katoamaan.

Ei musta eikä kyllä Missestäkään ole yksineläjiksi, joten yhdessä me pysytään. Silloin maistuu muona ja leikkikin paljon paremmin.

Me tykätäänkin yhdessä juosta rallittaa välillä, jopa niin kovaa, että mummoa ja vaaria ihan hirvittää..
Toki osataan me lunkistikin ottaa..

Mulle on kuulema yksi näytelmäkeikkakin tiedossa pian. Se onkin mun eka FIFe esiintyminen ja samalla reissulla pääsen kokeilemaan tassujani ekaa kertaa agilitykisoissa. Hyvinkäälle ollaan emännän kanssa tulossa 6.6. Misse ei lähde mukaan, mutta sillä on tassunsa jotenkin näytelmäviikonlopussa kiinni. Voi olla, että pakostikin silmät osuvat Misse kaunottareen.
Jengin edustuspaineet on siis mun harteilla, mutta onneksi emännän kanssa ollaan jo sovittu, että pääasia päivässä on se, että meillä molemmilla on mukavaa. Ei mitään menestyspaineta mulla siis ole.

Todellakin melkein kuukausi näyttelystä ja nyt vasta täältä tulee raporttia..

Kauan aikaa pohdin lähdenkö edes näyttelyyn. Nemo poismeno oli sattunut vain viikkoa ennen ja mieli oli maassa. Mutta Aslan kun oli ollut terveenä eikä oirellut millään tavoin, päätimme kuitenkin lähteä mukaan katsomaan menoa. Tosin aamulla kun mittarissa oli komea -30′C lukema, ei voinut kuin todeta, että itselle reilusti päälle ja Aslanille nuttuja mukaan. Niin kyllä me kissaihmiset olemme aina ajoittain aika hulluja.

Näyttely sujui erinomaisesti, todellakin paljon paremmin mitä olin ajatellut. Aslanhan kisasi nyt jo aikuisten luokassa ja ikää oli pojalla vain 9kk. Joten ajattelin, että tuskin poika kovin korkealle sijoittuu kun on vielä niin nuorikin, mutta mitä vielä. Aslan toi voiton kotiin kolmesta kehästä js yhdestä kehässä tuli kolmanneksi. Kilpailijoita oli kuitenkin 4-5. Joten poika osasi yllättää.

Tulokset:
SP Ellen Crockett USA Tulos: BOC,BOD, Best HHP
AB Thomas Andersen DK Tulos: BOC,BOD, Best HHP
AB Satu Hämäläinen FIN Tulos: 2nd BOC, 2nd BOD, 3rd Best HHP
AB Thomas Andersen DK Tulos: BOC,BOD, Best HHP

Thomas arvosteli kissat kahteen kertaan, koska yksi tuomareista oli sairastunut.
Näyttelypaikalla oli kyllä vilpoista ja varsinkin Thomaksen ringin kohdalla. Mutta onneksi Aslanille ei ainekaan kylmä tullut kun pojalla oli mukana makuupussi ja uusi nukkumapesä.
Aslan sai kovasti kehuja hienosta luonteestaan ja ystävällisyydestä. Värityksestä melkeinpä kaikki totesivat, että todella mieleenpainuva ja erikoinen värijakauma, turkin laatu sai vain kehuja ja jenkkituomari kehui kuinka hienosti olen pojan pessyt. No ei Aslania kyllä pesty ennen näyttelyä, itse poika on pesun hoitanut Missen kanssa.

Aslan ja ruusukkeet

Osallistui Aslan myös kissojan mäkihyppykilpailuun. Leikkimielinen kilpailu olikin kiva lisä näyttelypäivään. Voittoa ei tullut, mutta se ei ollutkaan pääasia.

Heidin upea Amedei vei viikonloppuna kaikista kehistä voittoruusukkeet kotiin ja lauantaina vielä mäkihyppykilpailun voitonkin. Niin ja sunnuntain Tabby kongressin voittokin meni upealle Amedeille. Paljon onnea vielä tätäkin kautta!

Amedei ja Luna

Heidän upeasti koristeltu häkki.

Kiitokset kaikille keiden kanssa tuli näyttelypäivänä turistua. Päivä menikin yllättävä nopsaan. Niin ja Senjalle spesiaalikiitokset hienosta rotasta, jota tapetaan joka päivä.

Meidän osalta SUVAKin Loviisan näyttely sujui täysin yli odotusten. Aslan oli nuorissa hienosti väriryhmänsä paras ja sai kovasti kehuja niin ulkonäöstään kuin luonteestaankin. Athleetiksi pientä suurta miestä kutsuttiin. Aslanilla tuomarina oli Marjatta Koskenkangas, joka arvosteli pojan jo pentunakin SUVAKin syksynäyttelyssä.
Sirius ei ahtaasta arvostelutilasta tykännyt ja sitten piti vähän kiroilla kaikille. Carin Sahlberg kuitenkin tykkäsi hirmuisesti pojan upesta punaisesta väristä ja olemuksesta hirmuisesti, mutta ansaistusti käytöksen takia Sirius jäi väriryhmänsä neloseksi.
Nemo ja Siriushan kisasivat nyt samassa väriryhmässä, joten Carin arvosteli Nemonkin. Kovasti tuli kehuja upeasta kunnosta ja miltei miehekkääksikin poikaa kehuttiin. Ainoa miinus tuli parista akne täplästä leuan alta, joita en ollut huomannut. Nyttemmin aknea on sitten hoidettu, eikä sitä onneksi ollut pari täplää enempää. Nemo sitten meni ja voitti värirymänsä häntä pystyssä. Suuri kiitos Reetalle Nemon kantamisesta vertailussa!
TP-valinnoissa Carin mietti jonkun aikaa ja katsoi kaikki ehdokkaat läpi, lopulta valiten Nemon tuomarin parhaaksi! Paneelissa sitten Piina kilpparityttö vei tällä kertaa pidemmän korren. Suuret kiitokset Petralle Nemon kantamisesta paneelissa!

Mutta ei voinut kuin olla todella tyytyväinen miten hienosti näyttelypäivä sujui. Lisäksi Sirius sai Lauralta Komein kolli- kunniamaininnan.
Päivä sujui taas niin vallan nopeaan hyvässä seurassa, eikä kauaa tarvinnut hiljaa olla. Oikein paljon kiitoksia kaikille tutuille ihanasta seurasta!

Itsellä jäi parempi kamera kotiin ja muutaman hassu kuva tuli otettua pokkarilla. Mutta onneksi kuitenkin paikalla oli kuvaaja ja tuttuja löytyi sieltä albumista. Koko albumi löytyy täältä.

Nemo hyvissä käsissä.

Sikke tuomarinpöydällä

Niin me lauantaina käväistiin Meksikossa, siis Kouvolan Meksikossa. KSEY järjesti siellä perinteisen kotikissanäyttelyn. Oltiin paikalla koko jengin voimin. Tosin Sirius oli ainut joka ei arvosteluun osallistunut vaan oli menossa muuten mukana.

Nemo tuli lyhytkarvaurosten sarjassa hienosti toiseksi ja sai taas kovastin kehuja kropastaan ja esiintymisestään. Misse tuli lyhytkarvanaaraissa toiseksi, neito keikisteli tuomarin pöydällä kun lopulta hokasi, että missä se oli. Sitten pitikin puskea ja pusuttaa niin vallan hirmuisesti.
Mä tulin pentuliigassa viidenneksi, mutta esiinnyin tosi upeasti ja sain vain kehuja. Joten ei voi olla kuin sangen tyytyväinen, niin on emäntäkin ylpeä meistä kaikista.

Suuret kiitokset KSEYlle ihanasta näyttelystä!