Perditan jengi

Sunnuntaina käväistiin Tampereella kissa-/marsunäyttelyssä.
Sirius ja Nemo tulivat viimeiksiksi Michael Edströmin tuomaroidessa, Tuomari ei tykännyt oikein poikien väristä ja Nemon karkea turkki ei miellyttänyt yhtään. Mutta eipä tuo meitä haittaa. Nätisti olivat molemmat pojat, mitä nyt Sirius maukui ja sähähti kerran, sekin kuumuuden syytä. Poika kun oli koisinut koko päivän makuupussin syöväreissä. Fiksumpana ensi kerralla ja makuupussi otetaan pois hyvissä ajoin ennen arvostelua.

Marsunäyttely oli aika sekava, paikoin erittäinkin sekava. Ilmoittautumispöytää ei ollut aamusta merkattu mitenkään. Kuikkupojille löytyi boksipaikka, luettelossa oli vain kaikkien marsujen ja muiden pienten vipeltäjien nimet ja luokat vaan ei mitään sanaakaan tuomareista saati sitten tuomarijaosta.
Kyselyn kautta sain selville, että mikä oli Pet(Lemmikki)-luokan tuomari ja kuka oli sitten ulkomuoto tuomari.
Oman vuoron seuraamista ei yhtään auttanut, että ei tiennyt mistään mikä numero oli nyt pöydällä ja kuka tulisi seuraavaksi. Onneksi tästäkin pääsi selville kyselemällä ja tutustumalla eri rotujen eroihin ja värityksiin.

Pet luokan tuomari oli englantilainen Lee New, joka olikin sitten todella tarkka tuomari. Ensin pöydälle meni Remus, ajattelin, että kohta saa tuomari hammasta. Pah mitä vielä poika nuoleskeli kirjaimellisesti Leetä. etujalkojan känsät veivät yhden pisteen, mutta poika sai huimat pisteet 99/100 ja runsaasti kehuja hyvästä kunnosta.
Peter oli seuraavana ja se sai sitten 90/100 pistettä. Mustassa turkissa purupölyä oli vaikka kuinka harjasi, siintä lähti pisteitä, myös känsistä ja hampiata poika ei edes suostunut näyttämään.

Penny Bell oli poikien ulkomuoto tuomari. Kovasti tykkäsi Remuksesta, Peter sai moitteita kaatuneista ruseteistaan, kuten tiesinkin. Remus poika vei avoimen luokan voiton ja sai kunniamaininnan. Peter tuli avoimessa viimeiseksi.

Paras Pet Marsu pöytään tuli Remukselle kutsu, mikä oli huima yllätys kun pet marsuja oli likemmäs sata ja pöytään otettiin 12 marsua. 8 marsua sijoitettiin sitten. Sen kummenpaa menestystä ei herunut mutta kunniapalkinto kylläkin.

Kuvia kuikkunäyttelystä tulee kun saan kuvat siirrettyä koneelle. Nyt on ollut kiirusta peltotöiden kanssa siksi näin pitkä päivitys välikin.
Kiitos kaikille moikanneille, harmi, että nyt oli niin kiirus päivä, ettei kaikkia edes ehtinyt moikkailemaan paremmin. Mutta voisi sitä joskus ottaa uusiksikin kissa-/marsunäyttelyn, tosin marsujen kanssa voisi muutenkin toistekin poiketa kuulemassa mitä pupeltajista ollaan mieltä.

Emäntä väkersi meille kuikkupojille oman pajumajan. Meillähän oli vastaava pienempi versio silloin kun oltiin ihan pikkusia. Nyt saatiin sitten isompi versio, joka just ja just mahtu häkkiin korkeutensa puoleen..

Nemo ja muut katit totesivat sen turvalliseksi. Samalla näkee vähän tuon majan koko luokkaa.

Kyllä tää meille kelpaa mainiosti.

Tää maistuukin hyvälle!

Sunnuntaina me mennään jonnekin näytelmiin, en kyllä tajua yhtään mitä moisella tarkoittavat.. Tosin eikai se mitään kamalaa voi olla kun kissatkin käy semmoisissa. Jotain sertejäkin on jaossa, mutta tuskin me semmoisia saadaan, kun ekaa kertaa vasta ollaan käymässä.
Mut nyt täytyy mennä syömään majaa..

Jihuu, me tehtiin se! Pienestä asti ollaan Peterin kanssa phuttu, että sitten kun ollaan yli kilon painoisia niin sit me ollaan isoja poikia. Tänään emäntä käytti meidät vaalla ja molemmat painetaan pikkuisen pikkuisen yli kilon.

Aikoihin ei ollakaan päästy teille kuikuttelemaan. Tässä ollaan syöty, syöty, kasvettu ja ralleja vedetty kuin viimeistä päivää..
Muutama on epäillyt meistä, et me ei tultais isona juttuun keskenämme. Pah täyttä sopaa vaikka ollaankin marsumaailman persoonallisimpia luonteeltamme niin ei kamua saa alkaa syrjimään, kehdosta kuoppaan ollana kamuja ja sillä siisti.. Kerran otettiin matsia ja sain naarmun nenuun, mut se parani kun emäntä puhdisteli sitä. Sen koommin ei olla tapeltu. Ainoastaan nätisti leikitään ja hippaillaan..

Kuka ei meitä marsuja tunne niin me ollaan tooooosi persoja ruualle.. Porkkanan eteen me kyllä tullaan kutsusta luukulle ja tökitään nassulla emännän kättä. Joskus ollaan hampaillakin tökitty mut siintä ei emäntä tykänny..

Vitsit Peter miten makoisa porkkana sulla, saisinko mäkin maistaa?
Peter: Ööö sullahan on omakin porkkana näin kun veit sen jemmaan, mut okei.. Jos mä saan maistaa sitten sun porkkanaa kans..
Sovittu..

Peter: Heiii!! Senkin ketale, ei noin saa tehdä. Emäntääääää!
Kih hiii.. Mitä mä oon sanonu älä koskaan luota (aina)nälkäisen kuikun puheisiin..

Kviiiik! Tää on mun porkkana.. uskallappaskin tulla lähemmäs..

Nooo missä se meidän kuvauspalkka on.. Ai mikä? No porkkana tietysti. Ei tässä jaksa mitään tarinoida jos ei saada murua rinnan alle, me kun ollaan niin hoikki(lue: aina nälkäisiä).

Me ollaan tosiaan kasvettu ja komistuttu, muutenkin niin herroiksi tultu(lue: itsepäisiksi). Rodulleen pitää toki olla uskollinen, joten me ollaan vauhdikkaita, äänekkäitä(draamaquuenejä), itsepäisiä se myönnetään ja sangen rohkeita. Vielä ole tullut asiaa jota me oltaisiin kavahdettu. Aina mitä uutta emäntä keksii meidän häkkiin se otetaan innolla vastaan. Yleensä pomp-pomp-pomppien ja riemusta kiljuen.

Illalla jos emäntä unohtaa meidän iltasapuskat jääkaappiin me kyllä muistutetaan. Yleensä siinä vaiheessa kun se avaa rappusten alta oven kiljutaan, että; “muistitko porkkanan, häh?!” Muutaman kerran ovi on sulkeutunut ja emäntä kipittänyt porkkanaa tai muuta hyvää hakemaan meille.

Niin ja mahtisheinästä puhumattakaan. Siis meillä on kuninkaallistaheinää, se maistuu niin herkulliselle, että se vie kielen mennessään.Asian kulema emäntäkin on huomannut, meinaan heinän menekki nousu suuresti. Kiitos vaan Minna-tädille, joka toimii meille heinätätinä! Tää on niin superhyvää heinää, että sitä menee todellkin paljon.(kaksi marsua vetää päivässä hyvin kaksi iso kourallista heinää..) Kokoomme nähden syödään kuulema tosiaan kuten hevoset.

Nyt kun me aletaan olla jo aika isoja poikia niin saadaan, enää puolet vauvaruokaa ja puolet aikuistenpellettejä. Kyllä ne molemmat meille kelpaa ei siinä mitään..
Näytelmiä emäntä on meille suunnitellut, mutta ne menee aina kissanäyttelyiden kanssa pahasti päällekäin tai sitten on pitkä matka esteenä. Mutta ei meillä mitään kiirusta ole. Emäntä kun rekkasi meidät semmoiseen marsurekisteriinkin, että voidaan saada ehkä tulevaisuudessa ihan sertejäkin.. Niin kyllä marsutkin saa semmoisia uskokaa vaan. Käytös tapoja saadaan vielä vähän parantaa. No teini-ikään kuuluu uhoaminen ja välillä emännän sormet ja ködet ovat saaneet osansa, mutta ihan tosi harvoin..

Sitten viel yks asia, muistakaahan kirjurit pitää niska kunnossa pieni niskajumppa päiväsäs ei mitään maksa, mutta virkistää kummasti..

Hei vaan, meidän oli pakko päästä Peterin kanssa näppikselle kirjoittamaan, kun viime kerrasta on jonkin aikaa. Me ollaan tässä välissä jo kovasti syöty ja kasvettu. Mä painan sellaset 470g ja Peter jo 500g.
Emäntä osti meille oman kiikkulaudan, jota saadaan käyttää kun juoksennellaan vapaana. Se onkin aivan mahtava juttu. Nemo neuvoi jotain ihme tekniikka jolla päästäisiin juoksenteluaitauksen yli. Jotain, että Peter pomppa laudalle kun mä oon toisessa päässä. Pah ei me tuollaisia juttuja toteuteta.. Mä olen ainekin tosi kiltti veikkonen. Peter on sitten vähän itsekkäämpi tapaus, mutta sekin on pohjimmiltaan ihan pehmo.

Homma hallinnassa..

Peter sun pitää kyllä vähentää tota herkkujen syömistä..

Peter: Haa haa kuinka nyt suu pannaan

Apuaa mä tipun täältä!

Töykeää..
Peter: Mä en viitti katella sua enää..

Älä nyt poseerataan yhes.
Peter: Sopii

Ai niin eilen emäntä pesi meidät! Aivan lavuaariin suihkumaton päälle ja vettä päälle. Sitten shampoota ja rasvarauhaset kanssa pestiin oikein hammasharjalla. Ei meitä koskaan ennen ole pesty, mutta ei se kamalaa ollut. Nätisti oltiin molemmat vuoroillamme. Sitten pyyhkeillä kuivattiin ja sen jälkeen föönättiin ihan kuivaksi pikku hiljaa. Shampoosta muuten kiitoksia Mustalle ja Harmaalle! Hellä pesu se tosiaan olikin.
Nyt emäntä katsoo kahden viikon päästä millainen turkimme on tämä ihan näyttelyitä ajatellen. Tosin tuota näyttely juttua en käsitä, mutta ei emäntäään kuulema vielä ihan täysin.
Mutta kuulin, että siellä näytelmissä on väliaika kisoina mm. syömiskisoja. Nyt täytyy mennäkin jo treenaamaan niitä ajatellen.. Nam nam..

Peter halus ekana poseerata

Kyl mäkin hallitsen kameran salat.