Perditan jengi

Alkuvuodesta käytiin Aslanin kanssa FINTICAtin näyttelyssä, mutta siiten laitan juttua erikseen.

Nemo menehtyi mitä todennäköisemmin ärhäkkään virukseen, joka iski lopulta pojan sydämeen. Ilmeisesti Nemolla oli ollut piilevä sydänvika, koska pojan sydän ei enää vain kestänyt.. Virus saatiin SUVAKin näyttelyistä tuliaisena. Asian tiimoilta olenkin tekemässä valitusta Kissaliitolle.
Elvytyksistä huolimatta kun poika nukkui pois sylissäni. Viimeisen kerran Nemo naukaisi kun Sirius tuli sitä katsomaan, aivan kuin hyvästiksi. Jokainen jengin jäsen on minulle mitä rakkain, mutta Nemo oli silmäteräni. Niinpä sen menetys ja vieläpä äkillinen nappaa aina sydämmestä kun asiaa ajattelee. Varmasti vielä pitkän aikaa. Mutta pikku hiljaa kai suru helpottaa ja onhan minulla aina muistot Nemosta sydämmessäni. Nemo opetti niin paljon minulle ja yhdessä opettelimme näyttelyiden ja agilityn kuin temppuilunkin saloja.
Nemo oli viimeiseen asti erittäin kiltti ja rohkea. Aivan täydellinen kissa, kuten moni muukin totesi. Sen kanssa oli mukava reissata ja käydä erilaisilla messuilla esiintymässä. Nemo tuli kaikkien karvaisten ja karvottamien kanssa hyvin toimeen.

Nemo saavutti myös monta asiaa Suomen ensimmäisenä kotikissana. Kuten agilitykisan voiton ja Vuoden agikissa-tittelin. TICA titteleistä Nemo ehti saavutta aina toisiksi ylimpään titteliin asti eli Quadruple Grand Master. TICA tittelitkin poika hamusi ensimmäisenä kotikissana.

Nemo oli sellainen kissa, joka jätti tassunjälkensä moneen ihmiseen, eikä vähiten sen luonteen takia. Onneksi Nemo ehti opettaa seinille hyppimisen salat Aslanille, siitä rataa pieni suuri poika nyt hyppii melkein yhtä korkealle kuin Nemokin pomppi.

Varmasti blogissa tulee vielä useasti muisteltua Nemoa, Nemo kulkee ikuisesti rinnallani enkelikissana.

Nyt Nemo viilettää häntä pystyssä pitkin poikin sateenkaarisillan metsiä yhdessä Tyynen ja muiden ystävien.

Anteeksi jo tässä vaiheessa, että tästä postauksesta tulee pitkä. Pari viikkoa on vaan hurahtanut niin nopeasti ja kaikenlaista on sattunut.
Siriuksen kohdalla virus on selätetty. Maanantaina käytin pojan verikokeissa ja tulehdusarvot olivat normaalit, kuin myös munuais-, maksa-, sokeri- ja proteiiniarvot.
Tosin Siriuksen kohdalla tapahtumia muuten on piisannut. Viime lauantaina poika livahti ulos parinkympin pakkaseen ihmettelemään ulkomaailma. Kesti muutaman tunnin ennen kuin tajuttiin, että ulos se on livahtanut. Koko talo käännettiin ympäri eikä kissaa löytynyt. Lopulta ulkoa löytyi tassunjäljet, jotka johtivat auton alle. Sirius kipitti sitten taskulampun valossa ulko-ovella ja sisälle. Pieni oli kylmissään ja ruoka maittoi.
Maanantaina sitten verikokeiden oton yhteydessä sai katsottua tassuja lähemmin ja nehän olivat paleltuneet. Joten nyt on sitten pojalla antibioottikuuri päällä ja tassuihin sivellää antibioottisalvaa kolmesti päivässä. Alkuviikossa poika oli todella kipeä ja tassut sen verran pahasti kipeät, että hiekkalaatikkollekaan ei päässyt. Nyt salva on auttanut ja asiointi hiekkalaatikolla sujuu, hiekka kelpaa herralle paremmin vaikka vieressä olisi sanomalehdillä vuorattu laatikko.

Toivottavasti vastoinkäymiset nyt pikku hiljaa jo loppuisivat jengin kohdalla. Misse ja Aslan voivat sangen mainiosti ja musta harlekiini kaksikko aiheuttavat vanhemmille niin iloja kuin päänvaivaa metkuillaa.

Pian on varmasti Siriuskin taas vauhdissa kun tassut antavat myöden.

Viime yönä Nemo pomppi sateenkaarisillalle elvytyksistämme huolimatta. Kaikki voitava tehtiin, mutta poika ei enää jaksanut taistella.. Hyvää matkaa Elämäni Kissa..

Viimeiseen asti Nemo oli niin valtavan kiltti. Vuorokaudessa tila romahti lääkkeistä huolimatta. Mutta nyt ei ole enää komealla pojalla kipuja vaan saa kivutta loikkia isoja esteitä yhdessä kamujen sateenkaarisillalla.

Menetys on valtava ja satuttaa. Muu jengi jää kaipaamaan ihanaa vilistäjäämme kovasti.

Voi sentään, ei edes tiedä mistä sitä aloittaisi. Sirius ja Nemo muuttivat itsenäisyyspäivänä ja sen jälkeen menoa ja huolia on piisannut liikaakin. Nella koiruuden kanssa asiat ovat lähteneet hyvin käyntiin, hiljaa hyvä tulee.

Pojat päättivät ensi kertaa kahdestaan jäätyään murtautua varastoon. Siellä seikkaillessa oli sitten pikaliima tuubi tippunut lattialle ja pamahtanut rikki. Kuten arvata saattaa oli sitten kaksi pikaliimaista kattia käsissä. Tosin liimaa ei tullut huomattua kuin muutama tunti tapahtuneesta. Nenät paljastivat poikien leikit. Pikaliimaa sitten löytyikin pojista vähän kaikkialta ja sen takia kaksikko joutui hiukan luopumaan pikaliimaantuneista karvoista. Liimaa löytyi vielä seuraavana päivänäkin sieltä täältä ja kun liiman olomuoto oli geelimäistä sai taas lisää leikkailla kattien karvoja..

Liimaepisodin jälkeen alkoi aluksi satunnainen oksentelu, minkä laitoin uuden ruuan piikkiin. Viikonlopun aikana oksentelu kuitenkin vain jatkui ja paheni. Maanantaina sitten Nemo alkoi oksentemaan verta, ei muuta kuin äkkiä lekurin paikkeille. Sieltä saatiin molemmille AB-kuuri ja Canikur pastaa. Nemo sai paikan päällä oksentamisen estopiikin. Lääkäristä kun päästiin kotiin, ei mennyt kauaa kun Nemo oksensi taas verta ja hillittömän kasan matoja! Ei muuta kuin matolääkettä sitten kaksikolle. Illalla Nemo sitten meni lääkkeistä ja oksenteluista aika huonoon jamaan, mutta onneksi se tokeni vitamiinitahnan avulla.

Antibiootit tuntuivat tehoavan ja kaksikko ei oksennellut ennen tänä aamua ollenkaan tuona välinä. Pikku hiljaa kanaliemestä siirryttiin sitten seitiin ja pieniin kana-aterioihin. Eilen illalla sitten annoin hiukan enemmän jo ruokaa ja se pysyikin hyvin sisällä. Kunnes aamulla pojat söivät loput iltapalasta ja sen jälkeen alkoi keltaisen vaahdon oksentaminen. Nemo huojui istualteen kun menin alakertaan ja Siriuksen napattuani tuolin alta oli se jo aivan veltto kuin rauhoitettu. Vitamiinitahnaa molemmille ja pian Nemo oli hiukan parempi. Sirius vuorostaan hengitti hyvin hitaasti ja välillä hengitys katkesi. Siinä vaiheessa silmissä vilisi jo vaikka mitkä asiat. Onneksi pikku hiljaa Siriuskin reipastui, kuitenkin paljon hitaammin kuin Nemo.
Ei muuta kuin sakki boksiin ja lääkäriin. Siellä molemmat saivat nesteytystä ja apteekin kautta haettiin antepsin tabut kotiin. Kotiin kun päästiin huuteli Sirius ja Nemo jo kilpaa ruokaa ja nyt muona on pysynyt hyvin sisällä. Täytyy vaan toivoa, että tämä episodi oli nyt tässä. Niin paljon huonoa tuuria kun samaan aikaan sattuu kaikki. Lääkkeet kuitenkin tuntuvat nyt auttavan ja ei voi kuin tarkkailla ja toivoa parasta. Jos tilanne ei viikonloppuna parane ensi viikolla sitten verikokeisiin, mutta toivotaan, että viikonloppuna saadaan jo nostella tiputettuja verhoja takaisin paikoilleen ja kuunnella kuuurrrr ääniä..

Meidän osalta SUVAKin Loviisan näyttely sujui täysin yli odotusten. Aslan oli nuorissa hienosti väriryhmänsä paras ja sai kovasti kehuja niin ulkonäöstään kuin luonteestaankin. Athleetiksi pientä suurta miestä kutsuttiin. Aslanilla tuomarina oli Marjatta Koskenkangas, joka arvosteli pojan jo pentunakin SUVAKin syksynäyttelyssä.
Sirius ei ahtaasta arvostelutilasta tykännyt ja sitten piti vähän kiroilla kaikille. Carin Sahlberg kuitenkin tykkäsi hirmuisesti pojan upesta punaisesta väristä ja olemuksesta hirmuisesti, mutta ansaistusti käytöksen takia Sirius jäi väriryhmänsä neloseksi.
Nemo ja Siriushan kisasivat nyt samassa väriryhmässä, joten Carin arvosteli Nemonkin. Kovasti tuli kehuja upeasta kunnosta ja miltei miehekkääksikin poikaa kehuttiin. Ainoa miinus tuli parista akne täplästä leuan alta, joita en ollut huomannut. Nyttemmin aknea on sitten hoidettu, eikä sitä onneksi ollut pari täplää enempää. Nemo sitten meni ja voitti värirymänsä häntä pystyssä. Suuri kiitos Reetalle Nemon kantamisesta vertailussa!
TP-valinnoissa Carin mietti jonkun aikaa ja katsoi kaikki ehdokkaat läpi, lopulta valiten Nemon tuomarin parhaaksi! Paneelissa sitten Piina kilpparityttö vei tällä kertaa pidemmän korren. Suuret kiitokset Petralle Nemon kantamisesta paneelissa!

Mutta ei voinut kuin olla todella tyytyväinen miten hienosti näyttelypäivä sujui. Lisäksi Sirius sai Lauralta Komein kolli- kunniamaininnan.
Päivä sujui taas niin vallan nopeaan hyvässä seurassa, eikä kauaa tarvinnut hiljaa olla. Oikein paljon kiitoksia kaikille tutuille ihanasta seurasta!

Itsellä jäi parempi kamera kotiin ja muutaman hassu kuva tuli otettua pokkarilla. Mutta onneksi kuitenkin paikalla oli kuvaaja ja tuttuja löytyi sieltä albumista. Koko albumi löytyy täältä.

Nemo hyvissä käsissä.

Sikke tuomarinpöydällä

Pari päivää sitten ennen päivämuonaa jengi sattui hyvin hollille ja yhteiskuviakin sain napsittua.

Musta harlekiinit

Plop ja Sirius mukana..

Sitten koko nelikko.

Vaan sitten tuli jo niin kova nälkä, että palvelija patistettiin täyttämään muonakipot.