Perditan jengi

08.06.06-13.05.10

Punatabby valkoinen

kastroitu kotikissauros

Koskaan ei tiedä milloin päivämme ovat luetut. Sen saimme taas huomata. Aamulla ja päivällä kaikki oli hyvin. Sirius kurnaili ja keimaili normaaliin tapaan, kiehnäsi sylissä ja paini Aslanin kanssa.

Päivällä ruuan jälkeen ihmettelin, kun Siriusta ei näkynyt rappusten yläpäässä hengailemassa. Alakerrasta löysin nurkasta ison verilammikon ja Aslanin siitä. Aslanissa ei ollut kuitenkaan mitään haavoja. Siriuksen löysin sitten omasta mustikkapesästään.

Ensimmäinen havainto oli, että Siriuksella oli oikean korvan alapuolella 7 sentin vekki.. Kun otin Siriuksen pois pesästä järkytys oli valtava. Pojalla oli oikean etujalan ja takajalan lapojen kohdalla isot haavat n.10-15cm pitkät.
Tällöin näytti kuitenkin, että lihakset olisivat ehjät. Se mihin poika itsensä oli telonut ei heti selvinnyt.
Päivystävä paikallinen eläinlääkäri olisi ollut pitkän matkan päässä ja lisäksi vielä tilakäynnillä, joten neuvoksi annettiin ottaa yhteyttä naapuri pitäjän päivystävään ell. Onneksi ell suostui ottamaan meidät ylimääräisenä vastaan.

Ell ajellessa mielen sopukoilla kävi pahinkin mielessä, mutta kun haavat näyttivät pinnallisilta sitä rauhoitteli itseään. Vasta klinikan hoitopöydällä karu totuus paljastui..
Ihon alta paistoi luut, jänteiden päät ja lihakset olivat poikki. Eläinlääkäri otti yhteyttä Yliopistolliseen eläinsairalaan siellä ortopedi Pauli Keräseen, kyselläkseen ennustetta. Ennuste oli erittäin huono.
Oikean etujalan radialishermo oli poikki, jalan ojennus ei onnistunut, olkaluu oli paljas ja olkalihakset poikki. Etutassun suhteen ennuste oli erittäin huono. Jalka olisi pitänyt amputoida aika ylhäältä ja sen jälkeen 8 viikkoa kipsi tyngässä siinä toivossa, että jos jänteet olisivat parantuneet. Hermo ei koskaan olisi parantunut.
Oikean takajalan reisilihas oli paljaana ja myös takajalassa hermovamma, tarsuksen ojennus ei onnistunut. Jänteitä olisi voitu yrittää parantaa kipsi hoidolla, mutta mahdollisten hermovammojen laajuttaa ei tiedetty ja enniste oli erittäin heikko.

Eläinten kanssa ajattelen aina niiden parasta ja tässä tapauksessa ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin päästää kiltti Sirius poika Nemon luo. Iso leikkaus, 8 viikon kipsit(viikon välein kipsin vaihdot), mahdolliset isot kivut ja hyvin epävarma paranemisennuste. Olisi ollut kohtuutonta ajatella, että Siriuksen elämä olisi ollut kissanelämää enää.
Menetys on erittäin raskas varsinkin kun Nemo poismenosta ei ole kauaa. Reilun vuoden sisällä kolmen ison kissapersoonan menetys sattuu ja kovaa. Elämä on joskus niin niin epäreilua.

Haavojen aiheuttajakin löytyi heti kun kotiin pääsin. Kaadoimme sohvat ja toisen sohvan pohjan sivu”lokerossa” oli iso ulkoneva niitti n.3cm pitkä ja naulan paksuinen. Sohvan alta löytyi tukko karvaa ja verta. Piipunrassin kanssa Sirius oli sohvan alla leikkinyt ja sitten telonut itsensä. Niitti poistettiin ja muut sohvat tarkastettiin heti. Niistä ei onneksi löytynyt lisää niittejä.

Liian kovan opetuksen saimme, että aina pitää epäillä sitä epätodennäköisintä. Jatkossa sohvat tarkastetaan aina ja mahdollinen pääsy sohvan sisälle estetään sitten listojen tai pohjakankaan avulla. Sohvien valmistajat kun ovat alkaneet säästämään eivätkä käytä enää pohjakankaita.. Pohjakangas olisi pelastanut Siriuksen hengen.
Muille kissojen omistajille suosittelenkin nyt sohva tarkistusta. Siinä ei kauaa mene, mutta se saattaa hyvinkin pelastaa kissojen henget.

Nyt on Siriuksen hyvä olla Nemon kainalossa ja Tyynen komennossa. Hyvää matkaa upea punainen salamani, olit herrasmies loppuun asti. Tulemme aina muistamaan sinut ja lempeän luonteesi, niin ja ihanat metkusi.

Nyt voimme vaan rukoilla, että jengimme vastoinkäymiset olisivat tässä. Liikaa on jengiä koeteltu pienen ajan sisällä.